Härkmanin pojat | Page 5

viroistaan ja Herran palvelijat kirkosta ja seurakunnista. Ilo ja riemu ovat poissa, ne ovat paenneet kuin kotkat yl?s pilvien taa. Raskasten ja synkkien sadepilvien tavalla ovat n?l?nh?t?, rutto, sota ja kuolema pimitt?neet kauniin auringon, Jumalan armeliaisuuden, niin ett? moni luulee sen jo lakanneen olemasta. Mutta min? sanon, ett? Herran k?si ei ole lyhyempi t?n??n kuin ennenk??n; rukoilkaa vain, ett? niinkuin israelilaiset muinoin karkottivat filistealaiset, mekin saisimme karkotetuksi moskovalaiset. Rukoilkaa my?skin t?m?n nuoren pariskunnan puolesta, ett? he rauhassa hallitsisivat taloa, johon he nyt teid?n p??mieheksenne asettuvat, sill? koska teid?n kirkkonne on koko vuoden ollut suljettuna, on t?m? minun poikani Miihkali sek? minulle ett? piispallekin luvannut ruveta teid?n sielunpaimeneksenne. Mutta koska nuoren miehen mieli ei voi sodan raivotessa kotimaassamme kokonaan pysy? rauhallisissa toimissa, olen min? antanut h?nelle avun, ja se on t?m? h?nen lapsuutensa yst?v? Elina Tavast. Kirkkaan l?hteen tavalla on Elina k??nt?v? poikani mielen pois maallisesta taistelusta ja tuottava h?nelle sit? mielen levollisuutta, jota ilman ei kukaan voi tehd? rauhan t?it?. Olkaa onnelliset! Min? juon morsiusparin menestykseksi!?
Niin sanoen kohotti kirkkoherra maljasensa ?sken vihittyj? kohti ja joi yhdess? vierasten kanssa. Ilo ja tyytyv?isyys loisti kaikkien kasvoista. Mutta Miihkali otti morsiantaan k?dest? ja vei h?net syrjemm?ksi suuren pihlajan alle, joka seisoi kuin vuosisatojen ik?inen muisto muiden keskell? pihamaalla. Sinne he k?viv?t istumaan.
?Eik? totta, Elina,? sanoi Miihkali, ?me koetamme olla onnelliset, vaikka ilo k?tkeytyy piiloon koko muulta maailmalta??
Elina yritti hymyill?, mutta se ei onnistunut. H?n vastasi vakavasti: ?Minun ei tarvitse etsi? onnea, sill? min? rakastan sinua, mutta ellet sin? olisi t?n??n Herramme edess? vannonut rakastavasi minua my?t?-ja vastoink?ymisess?, niin min? nyt, niinkuin monesti ennenkin viime aikoina, pelk?isin sinun ajattelevan jotakuta toista tai ainakin tahtovan mieluummin olla vapaa.?
Miihkali hymyili; Elina n?ytti h?nest? niin lapselliselta, ja h?n sanoi yst?v?llisesti: ?Ah, sit? levotonta naisen mielt?, joka pelk?? olevan pimeytt? yksin auringossakin. Etk? sin? ole minun lapsuuteni yst?v?, nuoruuteni morsian? Oletko sin? ajatellut itse?si toisen puolisoksi, minusta erotetuksi? Jos olet, niin olet todella ajatellut paljon enemm?n kuin min? ja paljon enemm?n, kuin mit? nytk??n osaan k?sitt??, sill? vaikka ajatukseni olisivat kuinka kaukana hyv?ns? lennelleet, niin muihin naisiin ne eiv?t ole koskaan ehtineet.?
Elina katsoi melkein rukoilevasti h?neen. ?Ah?, sanoi h?n, ?sano se viel? kerran uudestaan!? Ja h?n ojensi h?nelle k?tens?. ?Kas, min? rakastan sinua niin suuresti ja uskon mielell?ni, ett? min?kin olen rakas sinulle.?
?Niin, usko vain, Elina, ?l?k? tuomitse minua n?iden silm?nr?p?ysten mukaan, jotka nyt olemme olleet yhdess?. Sin? et tied?, mit? n?m? viime ajat ovat maksaneet minulle.?
?Min? tied?n sinun j?tt?neen sankarin uran, ruvetaksesi papiksi.?
?Ja se on niin helppo sanoa?, sanoi Miihkali v?h?n suruisesti hymyillen, ?mutta minunhan piti juurtua aivan vieraasen maaper??n ja alkaa el?m? alusta, ohjata el?m?ni laiva aivan toista paikkaa kohti, kuin olin uneksinut koko nuoruuteni ajan; eik? se ole yht? helppoa kuin vanhain kenk?in vaihtaminen uusiin.?
?Jumala auttaa sinua.?
?Niin, h?n, ja sitte min? itsekin puolestani autan itse?ni kuin mies.?
?Tuleekohan se sinulle raskaaksikin??
?Ken astuu etup??ss? opettamaan, ylent?m??n ja tiet? n?ytt?m??n, h?nen pit?? osata uhrata ja kielt?? itsens?. Lupaus luopua kaikesta, mit? olin uneksinut, oli minut v?h?ll? kokonaan tukeuttaa, mutta nyth?n se jo on tehty.?
?Sin? lupasit paljon.?
?Jospa vain ei tarvitsisi el?? niin hiljaa, niin ??neti, niin k?rsiv?llisesti! Sin?, Elina siten osaisit paremmin el??. Sinun pit?? auttaa minua.?
He olivat viel? hyvin nuoret ja nauroivat nyt niin iloisesti, kuin ei olisi ollutkaan niit? uhkaavia pilvi?, joista itse puhuivat. Miihkali oli pitk?, vahvavartaloinen mies, ja sen voimakkuutensa takia moni luuli h?nt? paljon vanhemmaksi, kuin h?n todella olikaan: mutta t?n? hetken? kyll? jokainen voi huomata, ett? h?n nyt vasta alkoi el?m?n; ja Elina oli paljon nuorempi h?nt?.
Maija Liisa, jolla kaikki p?iv?n huolet oli niskoillaan, l?hestyi yst?v?llisess? toimeliaisuudessaan ja kysyi; ?Vieras vanha ukko pyyt?? kiitt?? maljasta, jonka annoimme h?nelle. Saako h?n tulla??
Morsiuspari antoi luvan, ja kerj?l?inen, yleisimmin tuttu Sakin nimell?, tuli lakki k?dess?. Hitaasti ja n?yr?sti tervehti h?n viimein ja sanoi: ?Rakastavien aika kuluu kyll? toistensa sivulla ilman lintujen lauluakin, ja viel? v?hemmin he kaipaavat vanhan huuhkajan ??nt?; mutta hyv?n onnen toivotus ja kiitokset k?yh?nkin suusta ovat siksi arvokkaat, ett? niit? kannattaa kuulla.?
?Kiitoksia, vieras?, sanoi Elina, ojentaen h?nelle k?tens?. ?Te toivotatte siis meille onnea??
?Min? toivotan, ett? Onnetar kirjaisi teid?n kankaanne ja koti kiitt?isi hyv?? em?nt??.?
?Se oli kaunis toivotus?, vastasi Elina. ?Suokoon Jumala, mit? te toivotatte.?
?Kyll? Jumala kuulee kuuntelemattakin ja n?kee n?ytt?m?tt?. H?n kyll? pit?? huolen teht?vist??n.?
?Teid?n kanssanneko n?m? lapset kulkevat?? kysyi Miihkali.
?Neh?n ne ovat minun ainoa rikkauteni.?
?Eik? teill? sitte ole pirttipahastakaan, joka teit? odottelisi kotiseudullanne??
Kerj?l?inen siveli keve?sti pikku tyt?n tukkaa. ?Salo se on meid?n asuntonamme, aukea mets? saunamme ja ainoana leposijanamme laaja kangas.?
?Ehk? olette sotaa paossa?? kysyiv?t ?sken vihityt edelleen.
?Me pakenimme, saadaksemme edes henki-kurjan s?ilym??n, sill? talo leimusi ilmi tulessa. Eik? ainoastaan meid?n kyl?mme, vaan koko pit?j? paloi, ja moni kiittelee nyt niit? naisia onnelliseksi, jotka p??siv?t tulen kautta iankaikkisuuteen, sill? siihenh?n ne heid?n tuskansa loppuivat. Onnellisia nekin ovat, jotka kaatuivat kotikynnyksell? veriseen miekkaan.?
Kyynel kiilsi vanhuksen silmiss? h?nen noita aikoja muistellessaan, kun h?nen kotiseutunsa ja koko It?-Suomi oli turvattomaksi j?tettyn? ja alttiina viholliselle. ?Viipuri