Härkmanin pojat | Page 4

joukossa??
Jaakkokin ensin kauhistui siit? todistuksesta, mutta pian h?n karkotti kaiken pelon ja vastasi: ?Mik? on tuleva, tulkoon vain; suruitta ei kukaan s?ily el?m?ss?, mutta t?n??n me viet?mme ilon juhlaa emmek? huoli mietiskell?, mit? tuleva on. Sin?, poikanen, seiso portaitten vieress?, ja kun morsian tulee, anna kukat h?nelle. Asetu tuohon.? Jaakko pani kukat pojan k?teen ja vei h?net portaitten viereen.

III.
Nuorikot.
Uhkaavan n?k?inen pilvi v?istyi pois ja iloiten ja ihmetellen katseli Sakki ymp?rillens?. Vieraan kysymyksist? johtui Maija Liisa mieluisimpaan puheenaineeseensa ja kertoeli innokkaasti: ?Kun ajat olivat onnellisemmat ja paremmat, asui Tavast-suku linnassa, ja sill? oli monta rikasta taloa; silloin oli my?skin suvussa monta suurta ja mahtavaa miest?. Katsokaas, meill? on viel? perint?n? t?m?, joka oli mit? jaloimman miehen omana.? H?n otti p?yd?lt? korkean, v?lkkyv?n vaskituopin pienempien tina- ja puutuoppien keskelt?, nosti kannen auki ja k??nteli sit? ylpe?sti. Oli se korea kansi. Kupuran keskell? seisoi ritari t?ydess? asussa, miekka ojennettuna, ja h?nen p??ns? p??ll? h?ilyi kultainen sotalippu. Itse tuopin ymp?rill? oli pyhimysten kuvia kahden vaakunakilven keskell?, jotka olivat kultaisen renkaan alapuolella ja joita koossa pit?m?ss? oli kaksi kultak?tt?, ja niiden p??ll? oli kultaiset kirjaimet: K. K. ja I. T.
Maija Liisa n?ytteli sit? kaikkea ylpe?sti ja jatkoi sitte: ?N?ettek?, se on kullattu sis?lt? ja ulkoreunasta ja n?m? kirjaimet merkitsev?t antajan ja saajan nimi?.?
Sakki katseli katselemistaan. ?Todellakin kaunis kappale!? sanoi h?n.
Maija Liisa oikein s?teili tyytyv?isyydest? ja jatkoi: ?N?m? kirjaimet K. K. merkitsev?t Knut Kurkea ja n?m? I. T. Iivar Tavastia. Ne herrat olivat asekumppanit ja hyv?t yst?v?t, ja kun herra Tavastin poika nai Knut Kurjen tytt?ren, antoi herra Knut t?m?n tuopin morsiusparille ja pyysi heit? pit?m??n sit? Kurkien muistona. Niin sit? on pidettykin, se on nyt toista sataa vuotta kulkenut suvusta sukuun.?
N?in kesti keskustelua, kunnes sis?huoneista kuului virren veisuuta. Maija Liisa silloin viittasi toisia tulemaan yl?s leveit? portaita my?ten. Molemmat palvelijavanhukset astuivat saliin liikutettuina katsomaan jo alkanutta vihkimist?, mutta Sakki seisahti oven ulkopuolelle ja pani hartaasti ristiin laihat, p?ivettyneet k?tens?. Siit? h?n n?ki sek? morsiusparin ett? kaiken komeuden, joka heit? ymp?r?i. Kauniilta loisti sali korkeine katonalaisineen ja kultanahkaisine sein?verhoineen, loistavat olivat my?skin taulut, joita kullatuissa kehyksiss? riippui pitkin salin seini?. Kukahan niist? kaikista oli ylh?isin ja arvokkain? L?mp?inen p?iv?ns?de valaisi juuri Kustaa II Aadolfin kuvaa, joka luonnollisen kokoisena, yll? keltainen nahkavarus ja kaulassa hieno pitsikaulus, seisoi kuin kuningas muiden muinaisten ylh?isten ja mahtavien herrain keskell?. Kustaa Aadolfin oikealla puolella riippui Luteruksen kuva ja sen alla Mikael Agrikolan pienoiskuva. Kuninkaan vasemmalla puolella oli piispa Maunu Olavinpoika Tavast t?ydess? virkapuvussaan ja h?nen vieress??n piispa Kurki. Niiden j?lkeen seurasi koko joukko talon entisi? is?nti? sek? joitakuita heid?n sukulaisiansa. Siin? oli Kurkia, Tavasteja, Wredej?, Uggla-, De la Val- ja von Vor-sukujen j?seni? y. m. Salin viereisest? vierashuoneesta katseli kauniin naisenp??n kuva morsiuspariin ja pappiin p?in, joka ylev?n? ja vakavana nyt Jumalan ja ihmisten edess? yhteen vihki vanhimman poikansa Miihkalin ja nuoruutensa yst?v?n ainoan tytt?ren Elina Tavastin. Sakki oli huomaavinaan vierashuoneessa riippuvalla maalatulla naisen p??ll? olevan samat nuorekkaat kasvonpiirteet kuin morsiamella. Olivatkohan he ehk? ?iti ja tyt?r? Ehk?, sill? miksip? olisi muuten t?m? yksinkertainen taulu yksin ollut t?n??n seppel?ityn?? Ehk? juuri sen seppeleen kukat tekiv?t taulun niin el?v?n n?k?iseksi. Se n?ytti hymyilev?n ja v?list? tuntui aivan kuin h?m?r? loisto olisi v?l?hdellyt sen suurista, kauniista silmist?, kun ne katselivat saliin niit? kolmea, jotka t?n??n olivat juhlan ja pitojen p??henkil?t.
?Herra siunatkoon teit? ja varjelkoon teit?!? sanoi kirkkoherra H?rkman voimakkaalla ja sointuvalla ??nell?, nuorten edess? seisoen. Toivon s?de loisti h?nen silmist??n ja v?h?sen vienoa levottomuutta n?kyi h?nen leve?lt? otsaltaan, jonka yl?puolelta tukka jo alkoi harmautua. H?n n?ytti voimakkaalta kuin tukeva nurkkakivi myrskyss?; h?n oli niit? harvoja, jotka eiv?t olleet kukistuneet ajan levottomuuksissa.
Kevyinen kes?pilvi lievensi auringon paisteen muutamiksi minuuteiksi, mutta kun se j?lleen pist?ysi pilvenraosta, levisi sen loiste sulhasen p??h?n ja morsiamen vehre??n seppeleeseen. Vanhat kultanahkaiset sein?verhot n?yttiv?t viel? kerran entist? loistoaan ja vanhat muotokuvat ik??nkuin nuorentuivat t?ss? l?mp?isess?, siunatussa valossa. Niill? oli kaikilla aivan kuin el?v?t katseet, ja ne ik??nkuin tahtoivat l?hte? mukaan, kun h??v?ki viimein poistui salista.
Morsian astui alas portaita, ja ne kolme, jotka olivat keskustelleet morsiuskukista, katselivat nyt v?h?n levottomina, miten poika oli selvi?v? asiastaan. Mutta h?np? ryhtyi toimeen, astui morsiamen luo, kun t?m? ehti maahan, ja antoi h?nelle kukat. Elina hymyili ja taputti poikaa poskelle, mutta huomasi samassa h?net vieraaksi ja kysyi:
?Mik?s tuntematon pikku poika sin? olet??
Lapsi katsahti yl?s ja vastasi levollisesti: ?Vahalan Paavo min? olen.?
H??v?ki oli jo kaikki tullut ulos pihalle, mutta ei se mik??n loistava joukko ollut. Paitsi sulhasta ja h?nen is??ns? oli siin? ainoastaan nuoria tytt?j?, jotkut morsiamen samanik?iset yst?v?t, muutamia vanhempia vaimoja ja talon oma v?ki.
Maija Liisa kantoi olutta, ja kun kukin sai maljasensa, nousi kirkkoherra puhumaan. ?T?mm?inen p?iv??, sanoi h?n, ?olisi vanhan tavan mukaan vietett?v? leikeill? ja tanssilla, mutta n?in? aikoina se ei k?y p?ins?. Soittaja on poissa ja nuorukaiset samoin kaukana. Sodan pauhu on vienyt heid?t mukanaan. Ah, mit? kaikkea onkaan se pauhu ja myrsky tehnyt! Se on riist?nyt kuninkaan pois valtakunnasta, talonpojan auraltansa, herrat