Härkmanin pojat | Page 3

ratsujoukossa ja kaatui Lytzenin taistelussa, ja itsekin olen ollut jos jossakin, sen n?ette rammasta ja kelvottomasta jalastani, josta j?i sek? veri ett? j?ntereet Varsovan edustalle, kun olin siell? toista kertaa vuonna 1656. Mutta mit?p? siit? puhumista, mik? on ollut ja mennyt. Te ette kai ole koskaan olleet mukana semmoisissa leikeiss? ettek? siis my?sk??n tied?, mit? se merkitsee.?
Sotilasvanhus tunsi itsens? arvokkaammaksi kaikkia muita l?sn?olijoita, sill? eih?n h?n ollut suotta kruunua palvellut. Kerj?l?iseen h?nen suuruutensa kuitenkin hyvin v?h?n vaikutti; h?n vastasi tyynesti:
?Tokihan aina sen verran ett? tied?n, milt? ruuti haisee, ja jos te ette olisi niin kauan harjoitellut urhouttanne ulkomailla, niin kyll? tiet?isitte yht? hyvin kuin min?kin, ett? samaan aikaan oli t??ll? kiivasta kahakkaa kotonakin. L?hes 20,000 miest? koottiin ja vietiin Puolan sotaan, ja kun ven?l?inen hy?kk?si Suomeen, ei meill? ollut t??ll? enemp?? turvaa kuin k?rp?sell? paljaalla p?yd?ll?. Mutta Burmeister, joka silloin oli pormestarina Viipurissa, ei antautunut ensi h?d?ss?. H?n sai vanhat ja nuoret liikkeelle. Me kokoonnuimme joka mies laajalti, pitkilt? matkoilta, ja moni parraton, punaposkinen koulupoika taisteli silloin Viipurin muureilla kuin ?rsytetty karhu. Moni kalpeni my?skin ainiaaksi, mutta yht??n vihollista ei p??ssyt kaupunkiin, sen voin todistaa. Olin min? mukana my?skin Raudun kirkolla. Burmeister meit? johti. Meit? oli 150 ratsumiest?, 200 rakunaa ja 500 talonpoikaa, ja vihollisia oli monen monta tuhatta, mutta ei siin? ollut aikaa niit? lukea, tapella siin? piti, ja kyll? me tappelimmekin. Lagerkranz oli olevinaan suuri herra ja tiuskasi minulle, kun kiireimmiten teroittaa sipasin miekkaani: Mit? laiskuttelet, Sakki? tekisip? mieleni vet?? sinut sotaoikeuteen! Burmeister k??ntyi ja kys?si, mik? h?t?n?. Min? katsahdin yl?s ja sanoin: Teroitanpahan miekkaani kuninkaani hyv?ksi, armollinen pormestari. Ihan oikein, vastasi se urhoollinen herra; min? kyll? tied?n, ett? sit? k?yt?t kunnialla. Lagerkranz ?llistyi, sen arvaatte, mutta min? en viitsinyt katsoakaan h?neen.?
Jaakon silmist? loisti riemu ja h?n sanoi iloisesti: ?Min? teen teille kunniaa, kumppani! Jos min? olisin is?nt?n? talossa, panisin teid?t t?n??n kunniasijalle.?
?Mik? teid?t on pakottanut vanhoillanne l?htem??n pois kodin suloisesta rauhasta?? kysyi Maija Liisa.
?Mik?k??? kertasi Sakki kysymyst?. ?Ah, kyll?p? kuuluu, ettei h?t? ole viel? ehtinyt t?nne, muuten ette niin kysyisi.?
Maija Liisan muoto synkistyi. ?Vai ei h?t? ja puute ole ehtinyt t?nne? Onpa liiaksikin! Ensin suuret katovuodet ja niiden j?lkeen rutto.?
Ket?p? silloin lienee Suomessa ollut, joka ei olisi tiennyt noista surun vuosista. Vieras kerj?l?inen ne ainakin tunsi, sill? neh?n ne olivat riist?neet h?nelt? kaiken, mik? oli rakasta, kaiken, mik? oli s??stynyt sodalta, niin ett? h?nell? nyt ei ollut kotia eik? leip??, vaan ainoastaan kaksi turvatonta lapsenlasta, jotka ilman h?nt? olisivat olleet aivan hukassa. Sill? kertaa h?n kuitenkin unhotti kaikki huolensa ja iloisesti kummastellen katseli koristeltua kartanoa torneineen ja pihaa ynn? kaikkia varustuksia. Unhottuivatpa ne surun ajat my?skin Jaakolta ja Maija Liisalta, sill? heh?n nyt saivat kertoa vieraalle, mitenk? talon nuori em?nt?, neiti Elina Tavast, oli j??nyt aivan yksin, kun is? ja kaksi velje? olivat kaatuneet kaukana vieraassa maassa, jossa kuningas k?vi sotaa, ja nyt viime kev??n? oli ?itikin monivuotisen sairauden j?lkeen kuollut. Itse he olivat ainoastaan halpoja palvelijoita, mutta Elina neiti rakasti heit? kuitenkin, sill? he olivat palvelleet h?nen is?ns? talossa jo nelj?tt?kymment? vuotta. Ei kukaan tiennyt paremmin kuin he, mik? ilon p?iv? t?n??n oli, kun nyt oli Elina neidin ja Keuruun kirkkoherran vanhimman pojan Miihkali H?rkmanin h??t. Sulhasen is? itse oli vihkiv? heid?t ja sitte oli morsian saava pienen kukkakimpun, joka oli nyt valmiina p?yd?ll?.
?Olipa hyv?,? jatkoi Maija Liisa, ?ett? se tuli puheeksi. Min? itse sidoin morsiuskukat, ne yhdeks?n, jotka tarvitaan tuomaan onnea nuorelle parille, ja nyt saa teid?n pikku poikasenne antaa ne morsiamelle, kun h?n vihkimisen j?lkeen tulee ulos.?
Sakki otti kukat ja tarkasteli niit?. ?Jos?, h?n sanoi, ?pappi tahtoo tehd? nuoren parin onnen pysyv?iseksi, niin on parasta lukea vihkim?sanat kahteen kertaan, sill? t?m? aika ei ole niinkuin muut, ja kun onnettomuus pyrkii taloon, niin sokasee se is?n silm?t, niin ettei h?n n?e, kelle antaa tytt?rens?.?
?Mit? te sanotte? Ennustatteko pahaa?? tiuskasi Jaakko. ?Ellei teill? ole parempaa ennustamista, niin saatte menn? matkaanne. Menk?? tiehenne!? sanoi h?n viel? kerran hyvin kiivaasti.
Sakki pani kukat p?yd?lle ja vastasi hiljaisesti: ?Koska te rupeatte syytt?m??n minua siit?, mit? tulee, niin helpostihan se on autettu. Kyll? on tiet? kulkijalla, vaan pit?k?? varanne, ei onnettomuus tule kello kaulassa.? H?n viskasi kontin selk??ns?, tempasi sauvansa, otti toisella k?dell??n tytt?? k?dest? ja k??ntyi pois menem??n, mutta Maija Liisa kiiruhti sovittamaan ja v?litt?m??n.
??lk?? tuosta nyt pahastuko, vieras?, sanoi h?n. ?Kukapa teit? syytt?isi siit?, mit? kerran tulee. Mit? siihen tulee, ettei Elina neiti tiet?isi, kelle h?n k?tens? antaa, niin voinpa sanoa, ett? siin? vallan erehdytte, sill? morsiamen ?iti ja sulhasen is? olivat lapsuuden yst?v?t ja n?kiv?t usein toisensa rouva Tavastin ?idinis?n, mahtavan Juhana Kurjen pojan luona ja samoin ovat n?m? nuoret usein olleet yhdess? Keuruulla Elina neidin is?n?idin luona, niin ett? jos n?m? molemmat suvut eiv?t tunne toinen toistansa, niin enp? todella tied?, kutka sitte ovat tutut. En min? my?sk??n tied?, mit? onnettomuuden merkkej? te n?ette; minusta n?ytt?? kaikki vain pelk?lt? ilolta.?
?Ettek? sitte n?e tuota ruumiinkukkasta noiden morsianta odottelevien