Härkmanin pojat | Page 2

Betty Elfving
H?n olikin yksin pit?nyt huolta kaikesta aina siit? asti, kun majurinleski Tavast kuoli kev??ll? ja j?tti nuoren tytt?rens? yksin. Apuna h?nell? ei ollut talossa ket??n muuta kuin Jaakko. Maanviljelyst? hoiti pari kovakouraista, piikaa niin hyvin kuin taisivat, ja paimenpoika varjeli talon kahta lehm?? ja lampaita susilta, joita viime vuonna oli alkanut liikkua hyvin kosolta, viel?p? talojen l?hell?kin. Ei t??ll? silt? huonommin eletty kuin koko maassa muuallakaan. Oikein onneksi ja iloksi oli nyt kuitenkin kaunis ilma, vaikka y?llinen sade oli Maija Liisalle uhannut suurta tuhoa, se kun oli v?h?ll? turmella kaikki h?nen varustuksensa. P?iv?n noustua oli ilma kirkastunut, ja ripeill?, ty?h?n tottuneilla k?sill? saivat talon molemmat vanhat palvelijat kaikki pian valmiiksi, kun Jaakkokin n?et leppyneen? ryhtyi j?lleen ty?h?ns?.

II.
Kutsumattomat vieraat.
Molempien vanhusten ahkeraan puuhatessa p?yt?in luona n?kyi tulevan vieraita. Ne tulivat kuin linnut salosta, tuntemattomina ja odottamattomina, huononlaisessa puvussa ja matkasta v?synein?. Vanha ukko kahden lapsen kanssa astui hitaasti tiet? my?ten taloa kohti ja v?h?n nuorempi vaimo riensi edelt?. Kuluneen tappurahameen siekalehtavat helmat pieksiv?t vaimon paljaita s??ri?, jotka n?yttiv?t kovettuneilta ja tunnottomilta kuin keng?nnahka. H?n viittaili ahkerasti kauniiseen taloon ja Maija Liisaan p?in ik??nkuin kehottaen toisia tulemaan yhdess? perille asti, mutta ukko lapsineen kuitenkin ep?ilev?isen? pys?htyi portille. H?n oli liian halpa kaikkeen tuohon komeuteen. Vaimo sit? vastoin astui reippaasti talonv?en luo ja tervehti:
?Hyv?? p?iv??, Maija Liisa! Ettek? en?? tunnekaan minua? Min? asun niinkuin ennenkin H?meenkyr?ss?. Ettek? en?? tunne H?my-Iikkaa??
Se nimi oli h?nell? ollut jo pitk?t ajat, koska, niinkuin muutamat sanoivat, h?n toisin ajoin ainoastaan h?m?riss? tuli muiden ihmisten pariin taikka koska, kuten toiset arvelivat, h?n oli koko nuoruutensa ajan n?ytt?nyt semmoiselta, kuin aina olisi harmaa pilvi h?nt? verhonnut. H?n oli semmoinen onneton, joita on paljokin t?ss? maailmassa. Iikka ei tiennyt synnynpaikkaansa, ei is?ns? eik? ?itins? nime?, eip? edes sit?k??n, oliko kukaan h?net siunannut tai ristinyt; h?n tiesi vain sen, ett? h?nt? oli aina sanottu Iikaksi ja ett? kaikilla n?ytti olevan lupa h?nt? parjata ja pahoin kohdella.
Maija Liisa katsahti kummastuen h?neen. ?Iikkako? Vai Iikka! Mit? ihmett?! Vai olet sin? nyt t??ll?!?
Iikka koetti p?iv?n paahtamilla, kyhmyisill? k?sill??n ty?nt?? karheata tukkaansa huivin alle. ?No niin, johonkinhan tuota pit?? ryhty? h?d?ss??n. Tottahan muistatte Anteron, minun poikani? No, h?n on ollut poissa aina siit? asti, kun r?yst??t alkoivat tippua kev??ll?, ja nyt on jo kohta leikkuuaika. Min? pelk??n, ett? h?nelle on jotakin onnettomuutta tapahtunut, ja sent?hden olen nyt kuulustelemassa h?nt? vieraista pit?jist?. Ettek? ole kuulleet mit??n h?nest???
Maija Liisa katseli kummastellen. H?n ei ollut moniin vuosiin n?hnyt ?iti? eik? poikaa, ja siihen aikaan oli Antero vasta kolmen vuoden ij?ss?. ?Kyll?p? teill? on tekemist??, sanoi h?n, ?jos teid?n pit?? etsi? poikaa, joka on sill? tavalla j?tt?nyt teid?t; mutta arvattavasti h?n on sodassa niinkuin muutkin. Tuskinpa on koko maassa kymment?k??n miest?, joiden ei tarvitse pit?? kruunun nuttua, jos vain siihen kykenev?t.?
Iikka huokasi ja tunsi itsens? viel? murheellisemmaksi, sill? mieless??n oli h?n jo kauan pel?nnyt, ett? se verinen, kaikki nielev? kummitus oli saanut kitaansa my?skin h?nen lemmikkins?, h?nen ainoan lapsensa.
?No?, virkkoi Jaakko, ?pit?isik? sitte teid?n Anteronne yksin k?vell? vapaana ja joutilaana, kun koko maa on kutsuttu sotaan ja kaikki taistelevat henkens? edest???
?Ei toki; onhan maa h?nen niinkuin muidenkin, enk? min? olekaan koskaan kielt?nyt h?nt? menem?st? muiden kanssa; mutta katsokaas, h?n ei huoli totella p??llikk?j?, vaan ainoastaan omaa p??t?ns?.?
?Kyll? ne h?net saavat tottelemaan?, arveli Jaakko. ?Jos pajun ja koivun vitsoista ei l?hde apua, niin nuora kaulaan tai luoti otsaan! Hm, luuletteko te heill? olevan aikaa kursailuihin, varsinkaan sota-aikoina??
Iikka itki ja vastasi suruisesti: ?Anteroon ei maksa vaivaa kenenk??n luottaa. Ei h?n ole niinkuin muut ihmiset, h?n ratsastaa kuin tuulen sel?ss? ja etsii mit? ei ole koko maailmassa.?
Levottomuus kiirehti k?yh?? vaimoa, niin ett? h?n l?ksi, vaikka Maija Liisa kuinka olisi pid?tellyt h?nt?. H?n riensi ulos portista ja kehotti viel? kerran kerj?l?ist? lapsineen menem??n taloon. Ukko vihdoin tulikin likemm?ksi pihaa ja tervehti jo kaukaa, mutta ihmiset olivat h?nelle yst?v?llisi?, niin ett? h?n viimein laski kontin pois sel?st??n. Molemmat palvelijat tervehtiv?t vieraita ja samalla katselivat heit? kummastellen; sill? eip? n?kynyt t??ll? usein niin outoa v?ke?.
?Te olette varmaankin kaukaa?, sanoi em?nn?itsij? yst?v?llisesti. Puvustanne n?kyy, ettette ole n?ilt? seuduilta.?
?Outoja olemmekin ja tulemme tuolta id?st? aina Saimaan tuonpuolisilta rannoilta; mutta onpa jo aikoja kulunut, kun viimeksi n?imme sen rantoja ja siniselki?.?
?Niin,? virkkoi Jaakko, ?kyll? n?en, ett? sielt? p?in olette ja ett? olette asuneet Saimaan rannoilla. Siell?h?n min?kin nuorena asuskelin, mutta eiv?tp? ne kauniit rannat en?? kaualleen ole minun silmi?ni ilahuttaneet. Usein olen ik?v?inyt kuulla jotakin sielt? p?in ja n?hd? edes jonkunkin, joka on astuskellut It?-Suomen maita; mutta en sit? en?? luullut mahdolliseksi.?
Vieras ukko vastasi vakavasti: ?Paljon myrsky kuohuttaa, enemm?n kohtalo muuttaa. Vai olette tekin id?st? p?in. Mist? sielt???
?Hiitolasta?, sanoi sotilasvanhus. ?Siell? is?ni eli ja h?nen is?ns? ennen h?nt?, ja siell? min?kin olen syntynyt. Me olemme kolme polvea per?tt?in palvelleet Suomen ratsuv?ess? milloin miss?kin. Minun is?ni joutui Puolaan, jossa sai k?rsi? paljon, ja viimeksi oli h?n siin? suomalaisjoukossa, joka r?j?ytti itsens? yhdess? rynt??v?n vihollisen kanssa ilmaan Tykoczinin luona. Isois?ni oli St?lhandsken
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 87
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.