Goethen runoja | Page 3

hengityksesi?Sin?, syntynyt raunioilla?pyh?n muinaisuuden,?varjelkoon se hengell??n sinua!?Ket? se ymp?r?i,?jumalten onnea, itsetuntoa?saa h?n nauttia.?Nouse t?yten?, oras,?kukkivan kev??n?ihana ylpeys,?loistaos vertaistesi keskell?!?Kuihtuessa kev??si?nouskoon rinnastas?t?ysi hedelm??ja kypsyk??n p?iv?? kohti!
_Vaimo_.
Jumala siunatkoon nukkuvaa lasta! --?Voin tarjota sulle raikkaan veden lis?ksi?vain palan leip??.
_Vaeltaja_.
Kiitos.?Kuinka ihanasti kaikki kukkii?ja viherj?i t??ll?!
_Vaimo_.
Mieheni h?n pelloltaan?pian saapuu kotiin.?Viivy luonamme?ja kanssamme jaa ehtoollinen.
_Vaeltaja_.
Te asutte t??ll??
_Vaimo_.
Niin, tuonne muurien v?liin?is?ni jo majan tiilist??ja sorakivist? rakensi.?Nyt asumme me t??ll?,?is?ni antoi minut peltomiehelle?ja kuoli syliimme. --?Her??tk? jo, syd?nk?pyseni??Kuinka ilakoikaan h?n ja leikkii,?h?n veitikka!
_Vaeltaja_.
Oi luonto, iki-it?v?inen,?luot kaikki elon nautintoon?ja lapsillesi ?idin tavoin?oot suonut perinn?n, oot majan suonut.?On r?yst??n alla p??skyn pes?,?se tunteetonna taideluoman keskeen?sen rakentaa.?Ja hy?nteistoukka kutoo suvulleen?ylt ymp?r oksan talvimajan.?Ja menneisyyden?sa yleville raunioille?sun majas pystyt?t,?oi ihminen,?ja nautit el?m?st? haudoilla!?J?? hyv?sti, sa onnellinen vaimo.
_Vaimo_.
Et tahdo j??d??
_Vaeltaja_.
Herran huomaan!?Siunattu olkoon poikanne!
_Vaimo_.
Onnea tiellenne!
_Vaeltaja_.
Mihin johtaa vuoren taakse?polku tuo?
_Vaimo_.
Se Cumaan vie.
_Vaeltaja_.
Se onko kaukana?
_Vaimo_.
On hyv?n kolmen virstan p??ss?
_Vaeltaja_.
J?? hyv?sti?Oi ohjaa askeltani, luonto,?mun, vaeltajan askelta, mi vie?mun pyh?n menneisyyden hautain yli!?Vie askeleeni paikkaan rauhaiseen,?mi suojassa on pohjoiselta?ja miss? heltehelt? p?iv?n?suo varjon poppelit.?Ja ehtoolla?kun kotiin k?yn?ma majallein,?jonk' illan viime s?teet kultaa,?suo ett? vastahani saisi vaimo tuollainen,?sais poika syliss??n!
PROMETHEUS.
Peit? pilvisumuun, Zeus,?taivahasi,?koeta kuin poika, joka katkoo?ohdakkeita tiell??n,?voimaas tammihin ja vuoriin!?Sent??n sinun t?ytyy j?tt???maani mulle,?majani, jot' et sa tehnyt,?lieteni,?min hehkun tunnet?kademielin.
En tied? auringon alla?kurjempaa kuin te, jumalat!?Niukasti ruokitte?uhriveroilla?majesteettianne,?n??ntyen, jolleiv?t?lapset ja kerjurit?olisi toivovia houkkoja.
Kun olin lapsi?enk? tiennyt k?tt?ni pitemm?lle,?k??nsin harhaavan katseeni?p?iv?? kohti kuin siell??olisi korva pyynt??in kuuleva,?syd?n kuin minun,?surun painamaa armahtava.
Kuka auttoi minua?titaanien ylimielt? vastaan??Ken pelasti minut kuolosta,?ken orjuudesta??Etk? itse kaikki tehnyt,?pyh?sti hehkuva syd?n??Sin?, joka nuorena ja viatonna?hehkuit, petettyn?, kiitosta?nukkujalle ylh??ll? tuolla.
Sinua kunnioittaa? Miksi??Oletko kevent?nyt koskaan?raskautetun tuskia??Oletko koskaan kuivannut?ahdistetun kyyneli???Eik? ole minua mieheksi takonut?kaikkivoipa aika?ja ikuinen kohtalo,?minun herrani ja sinun?
Luuletko ehk?,?ett? ma el?m?? vihaisin,?er?maahan pakenisin,?kun eiv?t kaikki?unelmat kypsyneet??T?ss? istun, teen ihmisi??kuvani mukaan,?suvun kaltaiseni?k?rsim??n, itkem??n?nauttimaan, iloitsemaan,?suvun, joka ei sinua kunnioita,?suvun kuin min?!
RESENSENTTI.
Mies mull' oli vieraana muuankin.?Oli sopumme mit? parahin:?n?ki p?yd?ss? ruokani tavallisen?ja s?i sit? vatsan-t?ydellisen,?ja j?lkiruokahan tultuaan?s?i senkin suuhunsa makeaan.
Niin lankes paulaan Pirun ja Pahan,?rupes ruokiani moittimahan:??Ei sako soppaa haitannut,?oli paisti hiukan palanut --??Pyh? sakramentti!?Ulos mies, se koira! H?n on resensentti.
MUHAMMEDIN LAULU.
Vuoril?hde n?hk??,?kirkassilm?inen?kuin t?hti!?Pilvien takana ruokkivat?h?nen nuoruuttansa?hyv?t henget?pensaisissa rotkoissa.
T?ynn? nuorta voimaa?tanssii se pilvist??marmoripaasille,?hyp?hdellen kohti?taivahan sine?.
Vuorisolissa?heittelee se kirjavia kivi?,?tempaa k?skij?voimalla?sisarl?hteet?mukaansa.
Alhaalla laaksossa?nousee kukkia tiell??n,?kedot el?v?t?h?nen henk?yksest??n.
Eiv?t h?nt? pid?t??varjoiset laaksot, eiv?t kukat,?jotka h?nen polviaan syleilev?t,?houkutellen rakkauden silmill?.?Lakeutta kohti h?n pyrkii?k??rmeen? kulkien.?Purot yhtyv?t h?neen?onnekkaina. Nyt h?n k?y jo?lakeutta, hopealle hohtaen,?ja lakeus loistaa mukanaan.?Joet lakeudelta,?purot vuorilta?huutavat riemussa h?nelle: ?Veli,?veli, ota veljet mukaasi?vanhan is?si luo?ikuisen valtameren,?joka odottaa meit??levitetyin k?sivarsin,?jotka, ah, turhaan avautuvat?meit?, kaipaavia kohti.?Meit? j?yt?? er?maassa?ahnas hiekka, p?iv?n paahde?imee meist? veren, kunnes?patoo lammeks meid?t! Veli,?ota veljet lakeudelta,?ota veljet vuoristosta,?ota mukaan, is?s luo!?
?Tulkaa kaikki.??Ja h?n kasvaa?ihanasti. Sukukunnat?k?sin kantaa ruhtinastaan!?Vy?ryv?isin riemusaatoin?maat h?n nimitt?? ja syntyy?kaupunkeja askelistaan.
Edelleen h?n aina vy?ryy,?j?tt?? tornit liekkihuiput,?marmoriset talot, j?tt???luomat valtavaiset tielleen.
Kantaa seedritalot Atlas?valtavilla olkap?ill??n,?hulmuu h?nen p??ns? yll??viirit tuhantiset kertoin?kauas h?nen kunniataan.
Niin h?n kantaa veljet kaikki,?lapsensa ja armahansa,?kantaa riemunt?ysin mielin?ik?v?iv?n is?n syliin.
GANYMEDES.
Kuin hehkut aamussa?ymp?rill?in?sa kev?t, armain!?Sa lemmenonnella?tuhatkerroin?mun t?yt?t, l?mm?ll??pyh?n tuntees,?sa iki-kaunis.?Jospa sun tavoittaa?k?sin ma voisin!
Ah, sinun rinnallas?lemmess? lep??n,?kukkasi, ruohosi?poveeni tunkevat.?Vilvoitat hehkuvan?rintani janon,?aamuinen tuuli!?Satakieli kutsuu?laakson sumuista.
Ma tulen! Ma tulen!?Minne, ah, minne?
Yl?s, yl?s on matka!?Pilvet painuvat?alasp?in, pilvet?taipuvat lempeni puoleen?Puoleeni, luokseni!?Syliss?nne?yl?sp?in!?Rakkauden syliss?!?Yl?sp?in rinnallesi,?Kaikkeus-is?mme!
TAITEILIJAN ILTALAULU.
Ah, ett? voima sis?inen?mun liikkuis rinnassani,?ja ett? muoto t?yteinen,?mun virtais sormistani!
Ma viel? etsin, haparoin,?mut aina tuohon palaan:?sun, luonto, tuntea jo voin,?sua kuvata ma halaan.
Kuin moni vuosi kulunut?niin ilotonna koitti!?Miss' oli nummi kuivunut?nyt ilon l?hde soitti!
Sun luokses, luonto, halajan,?sun luonas tahdon el??.?Kuin vesi kaivon vilpoisan?ylt' ymp?r suihkees hel??.
Mun voimani sa virvoitat?ja yli elon rajan,?ah, ikuisuudeks avarrat?sa ahtaat ??ret ajan.
NICOLAILLE.
H?n vaaralliseks mua v?itt?nyt on,?mut ei mustat kironsa riit?.?H?n on itse uimataidoton?ja syytt?? vett? siit?.?Min? tunnoton Berlinin pannalle oon,?makutuomarin, pappipahan.?Ken ei ymm?rr? minua, oppikoon?mua paremmin lukemahan.
PYH? MIES JA FAUNI.
Pyh? mies h?n arolla vaeltaen?tapas faunin pukinjalkaisen,?joka alkoi puhua: ?Herra, sun?esirukoustasi pyyt?isin,?ma ett? taivaan iloihin,?my?s p??st? voisin ja heimoni mun?.
Mut pyh? mies h?n vastasi noin:??Sun pyynt?si tuskin t?ytt?? voin,?on halusi melkein toivoton,?sill? pukinjalkahan sinulla on.??Mies hurja h?n huusi kuultuaan t??n:??Mit' on pukinjalkani tehnytk??n??Niin usein jo taivasta kohti ma n?in?monen astuvan uljain aasinp?in.?
METS?MIEHEN ILTALAULU
Ma hiivin, hanan virit?n,?k?yn riistan etsint??n,?kun silmiss?in sun lempe?n,?sun rakkaan kuvas n??n.
Kai k?ynet kotilaaksojes?nyt tiet? rauhaisaa.?Mun kuvani sun mielehes,?ah, eik? koskaan saa,
mun, joka maita kiertelen?nyt lailla tuomitun,?k?yn it?h?n, k?yn l?ntehen,?kun t?ytyi luotas sun?
Mun ymp?r?i, kun muistan sun,?kuin v?lke kuutamon,?niin tyyni rauha t?ytt?? mun?ja olo outo on.
KAUKAISELLE ARMAALLE.
Niin olenko sun menett?nyt,?sun, syd?meni kaivatun??On korvani mun s?ilytt?nyt?sun sanasi ja ??nes sun.
Kuin vaeltaja pilven alta?vain kiurun laulun kuulla voi,?mut etsii turhaan taivahalta?h?n laulajaa, jonk' ??ni soi,
niin kentt??, tiet?, mets?nrantaa?ma seuraan katsein harhaavin.?Ja laulut kaipuutani kantaa:?Oi tule, armas, takaisin!
IHMISYYDEN RAJAT.
Kun ikivanha?taivahan is??levollisin k?sin?vy?ryvist? pilvist??siunaavat salamat?maanp??lle kylv??,?suutelen viimeist??viittansa lievett??lapsekas vavistus?rinnassa syv?ll?.
Sill? ei jumalten?kanssa sovi mitata?itse??n ihmisen.?Jos h?n yl?s pyrkii,?koskettaa p??laella?t?hti? taivaan,?eiv?t tapaa maata?allansa anturat,?heittelev?t h?nt??pilvet ja tuulet.
Jos h?n seisoo lujin,?j?ntevin j?senin?kest?v?ll?, pysyv?ll??maapohjalla,?ei h?n voi p??st??edes tammen,?ei edes k?ynn?ksen?korkeuden tasalle.
Mik? erottaa?ihmisist? jumalat??Jumalten edess??kulkevat aallot,?ikuinen virta:?meid?t aalto nostaa,?meid?t aalto nielee?ja me uppoamme.
Pieni keh??saartaa el?m?mme,?suku suvun j?lkeen?asettuu riviin?olemassaolon?jatkuvaan jonoon.
LIDALLE.
Sen jota lempi? voit sa, Lida, sen vaadit?itselles t?ysin ja oikeudella.?Sinun h?n onkin kokonaan.?Sill? kun luotasi poiss' olen,?on mulle el?m?n kiivain,?meluisin liike?vain harso, jonka l?pi sun olentos?edelleen, niinkuin pilviss?, n?en:?v?lkkyen vastaani lempe?n?, uskollisna,?niinkuin revontulten vaihtuvain valojen halki?ikuiset t?hdet loistaa.
JUMALUUS.
Jalo olkoon