Goethen runoja | Page 2

takia luopua yrityksest? siirt?? toiseen kieleen useita Goethen tunnetuimmista runoista. H?nen on niinik??n ollut monta kertaa pakko niihinkin runosuomennoksiin n?hden jotka ovat t?ss? kokoelmassa saaneet sijansa, kaihomielell? todeta se v?limatka, mik? on j??nyt alkuper?isen runon ja suomennoksen v?lille. Mutta sellaisenaankin voinee t?m? kokoelma olla jonkinlaisena suomenkielisen? johdantona suurimman saksalaisen runoilijan maailmaan. Jos t?m? kokoelma johtaisi lukijan Goethen alkuper?isiin runoihin, olisi suomentaja saavuttanut sen, mit? h?n l?hinn? on tarkoittanut.
Runot seuraavat toisiaan yleens? aika-j?rjestyksess?, sik?li kuin niiden kronologia on tunnettu, lukuunottamatta ?Mietelmi? ja pikkurunoja?, joista on tehty erikoinen osasto. Kokoelman kolme ensim?ist? runoa on otettu mukaan enemm?n tyypillisin? n?yttein? Goethen Leipzigin-ajan tuotannosta kuin runollisen arvonsa perusteella. -- Samoinkuin varhemmin ?Lyyrassa ja paimenhuilussa? on suomentaja t?ss?kin kokoelmassa v?hemm?n pyrkinyt tavoittelemaan sananmukaista uskollisuutta kuin oikeudentekoa alkuper?isen runon tunnearvoille.
Turku, marraskuussa 1922
V. A. K.
Y?.
Armahani luota l?htein,?samoelen hiljalleen,?kuljen v?lkkehess? t?htein?l?pi mets?n nukkuneen.?Luna nousee, valtavasti?tammilehdot kirkastaa.?Koivut sille hartahasti?pyh?n savun suitsuttaa.
Varjot v?rjyy kuutamossa,?syd?n vavahtaen ly?,?kulkee kuiske viidakossa.?Mik? onnent?ysi y?!?Riemu! Autuus! Taivas sulle?suon ma ?it?s tuhannen,?jos mun armahani mulle?antais y?n vain ainoisen.
(1767).
ONNI.
Niin useasti unissasi?mun n?hnyt olet rinnallasi?sa k?yv?n luokse alttarin.?Niin useasti valvehilla,?Annette, sun suusi suudelmilla?ma peitt?nyt oon varkahin.
Pois katos onnen hetket varhain,?pois autuutemme aika parhain,?pois vien virtaan el?m?n.?Mit' auttaa nautinto mua voikaan??Kuin vinhaan ohi karkeloikaan?pois hetket onnen pienimm?n!
LAULUILLENI.
Te laulut, viek??t teid?t tuulet?ja aallot unhon merehen!?Ei teit? toista tyt?n huulet,?ei poika aikaan kev?imen.
Te armastani ylistitte,?nyt pilkkaa h?n mun lempe?in.?Te kaiken veteen kirjoititte?ja vesi vierii eteenp?in.
SOKKOSILLA.
Sun sokoks aina soisin!?Kuin katsotkaan sa toisin?mua silmin n?kevin!?Mut silm?t peittehess??jo l?ysit hetkisess??sa mun -- miks mun sa l?ysitkin?
Kun sokkona sa kuljit,?mun k?sihisi suljit,?ma syliis raukenin.?Sait tuskin n?kev?ksi,?kun kaikki ilo l?ksi:?pois ty?nsit sokon julmimmin.
H?n hoippuroi ja horjui,?h?n vaivoin iskut torjui,?kun h?nt? tuupittiin. --?Ja jos et lempim?h?n?mua opi, pime?h?n?ma j??n kuin sokko siteisiin.
JO, FRIEDERIKE, HER??!
Jo, Friederike, her??,?pois aja y?!?Jo avaa silm?s ter??,?y? pakoon ly?!?Jo laakso, mets?n rinne?ne laulavat,?mun sisartani sinne?ne kutsuvat.
Jo suviaamu salaa?sun huoneesees?se kultiansa valaa:?et her?? ees!?Sa siskoos rakkahasti?vain painallat?ja yh? hartaammasti?sa nukahdat.
Ei satakielten kuoro?sua her??m??n?oo saanut -- mun on vuoro,?en min?k??n!?Niin raskaat painot riimein?jo kantaa sain.?Oi Musa, her?? viimein!?Sa -- nukut vain!
L?I SYD?MENI: RATSAHILLE!
L?i syd?meni: ratsahille!?Kuin aatos oli tehty ty?!?Loi ilta varjot maisemille?ja vuorilla jo vartoi y?.?Ja sumussa ja pimennossa?jo seisoi rivit tammien?ja pensastossa, viidakossa?kaikk' kului silm?t pimeyden.
Kuu pilvivuoren takaa nousi,?ui unisena esihin?ja tuulen siivet hiljaa sousi,?soi ilma oudoin s?velin.?Y?n kauhut kasvoi vastahani,?mut rohkeuteni karttui vain.?Mun poltti tuli suonissani,?mun hehkui liekki rinnassain
Sun n?in, ja ilo silmist?si?se kohta syttyi minuhun.?Mun syd?meni vierell?si?koht' oli, itse olin sun.?Jo oli rusko, valon tuoja,?sun kasvos rakkaat kullannut?ja hellyytes mua kohtaan -- Luoja!?sit' toivoin, mut en ansainnut.
Jo kev?taamu poies vie mun,?ja eron raskas hetki ly?.?Sun suudelmissas autuus riemun,?sun silmiss?si tuskan y?!?Ma l?hden -- kyynel puserrettu?sun poskellasi kimaltaa.?Mik' onni olla rakastettu,?mik' onni itse rakastaa!
KOTKA JA KYYHKY.
Kotkanpoika nousi yl?s?saaliin hakuun.?Tapas h?net mets?miehen nuoli,?lamautti siiven iskuvoiman.?Alas sy?ks?ht?? h?n myrttilehtoon,?tuskissansa siell? viett???h?n kolme p?iv???ja kolme pitk??, pitk?? y?t?.
Viimein h?net parantaa?balsami, mi ain' on l?sn?,?kaikkiparantava luonto.?H?n lehdost' esiin tunkee?ja siivet ojentaa -- mut ah,?poiss' on niiden nostokyky,?tuskin maasta nousta voi h?n,?saada jonkun halvan saaliin.?Surullisna asettuu h?n?kivikolle puron ??reen,?katsoo tammipuuhun yl?s?ja taivaan lakeen?ja kyynel silm?h?ns? kiertyy.
Niin saapuu huoletonna kuherrellen?myrttipes?st?ns? kyyhkyspari,?alas laskeuu ja ny?kytellen kulkee?yli kultahiedan puron reunaan?toisiansa nokitellen.?Punasilm?t kiert?? joka suuntaan,?keksii kotkanpojan surevaisen.?Uroskyyhky uteliaan-toimelias?hiipii l?hipensaaseen ja sielt??itsetyytyv?isn? kotkaan katsoo.??Sa suret?, kuiskuttaa se makeasti,??sa mieles rohkaise jo, yst?v?ni!?Sull' eik? hiljaisehen onneen t??ll??oo kaikki, mit? toivoa vain saatat??Sa etk? iloita voi kultaoksasesta,?jok' auringolta sua suojelee??Sa etk? illan ruskotusta vastaan?voi rannan sammal-vuotehelta?rintaas nostaa??Sa kuljet kesken kukkain kasteisten?ja pensaikosta sopivata ruokaa?sa ylt?kyllin noukit?ja l?hteen hopeaisen vett? juot.?Oi yst?v?ni, tosi onni on?vain mielen tyytyv?isyys?ja tyytyv?isyydelle aina?on kaikkialla kyllin.???Oi sin? viisas?, lausui kotka vaipuin?vain syvemm?lle omaan ltsehens?:??Oi Viisaus, sa puhut niinkuin kyyhky!?
VAELTAJAN MYRSKYLAULU.
Ket?, Genius, et hylk???h?nt' ei sade eik? myrsky?vavisuta syd?mess?.?Ket?, Genius, et hylk??,?h?lle synkk? sadepilvi,?h?lle raju myrskykuuro?vastaan laulaa,?niinkuin laulat,?leivo, tuolla.
Ket?, Genius, et hylk??,?h?net nostat liejun yli?tulisiivin.?Niinkuin kevein kukkaisjaloin?ylv??st' yli liejun k?y h?n,?tappain Python k??rmeen,?Pythius Apollo.
Ket?, Genius, et hylk??,?annat untuvat sa alleen,?kun h?n kalliolla nukkuu,?siivin hellin h?nt? suojaat?lehdon y?ss?.
Ket?, Genius, et hylk??,?h?net lumituiskussakin?l?mmit?t sa.?L?mp??n runottaret kaipaa,?l?mp??n sulottaret kaikki.
Runottaret, tulkaa,?tulkaa, sulottaret!?Tuoss' on vesi, tuossa maa?ja veden ja maan poika t?ss?,?maan, min yli vaellan?jumalten lailla.
Olette puhtaat niinkuin veden syd?n,?puhtaat niinkuin maan ydin,?leijutte ymp?rill?, kanssanne nousen?veden yli, maan yli?jumalten lailla.
VAELTAJA.
_Vaeltaja_.
Siunattu ollos, nuori vaimo?ja imev? poika?rinnallasi?Suo minun kalliosein?? vasten?jalavan varjossa?taakkani heitt??,?vierell?s lev?t?.
_Vaimo_.
Mik? askar ajaa?p?iv?n helteess? sinua?tomuista tiet???Kannatko kaupungista?tavaraa??Hymyilet kysymyst?ni,?matkamies?
_Vaeltaja_.
En tuo tavaraa kaupungista.?Viile?ks muuttuu ilta.?N?yt? minulle kaivo,?josta haet vett?,?rakas nuori vaimo.
_Vaimo_.
Vuoritiet? yl?s!?Kulje edell?! Pensaikon l?pi?johtaa polku majalle,?miss? asun,?kaivolle,?josta juon.
_Vaeltaja_.
Ihmisk?den j?lki??viidakossa!?Noita kivi? et sin? asettanut,?antelias luonto.
_Vaimo_.
Ylemm?s!
_Vaeltaja_.
Sammalen peitt?m? templin p??ty!?Tunnen sinut, luova henki!?Olet painanut leimasi kiveen.
_Vaimo_.
Eteenp?in, muukalainen!
_Vaeltaja_.
Kirjoitus kivess? tuossa!?Mahdoton lukea!?Kuluneet olette?uurretut sanat,?te joiden tuli todistaa?mestarinne hartautta?tuhansiin polviin.
_Vaimo_.
Ihmettelet, muukalainen?kivi? tuossa??Ylh??ll? on niit? paljon?majani luona.
_Vaeltaja_.
Ylh??ll??
_Vaimo_.
Suoraan vasemmalle?pensaikon l?pi,?t?nne.
_Vaeltaja_.
Musat ja Gratiat!
_Vaimo_.
Tuossa on majani.
_Vaeltaja_.
Temppelin rauniolla!
_Vaimo_.
Tuolla syrj?ss??pulppuaa l?hde,?josta juon.
_Vaeltaja_.
Hehkuen leijut?hautasi yll?,?Genius! Soraan?suistunut sun on?mestariluomas,?kuolematon!
_Vaimo_.
Varro, noudan ruukun?juodaksesi.
_Vaeltaja_.
Muratti on verhonnut?jumalaisen muotos.?Kuinka te nousette,?nousette tomusta,?pylv?spari!?Ja sin? yksin?inen?sisar tuolla,?kuinka te kaikki, tumma sammal?p??nne kiireell?, katsotte?kuninkaallisesti?kaatuneita siskojanne?jaloissanne.?Karhunmarjapensaan juurella?peitt?? niit? tomu ja maa?ja korkea ruoho huojuu yl?puolla.?Niink? pid?t arvossa, luonto,?mestariluomaasi??Tunteettomana murskaat?pyh?kk?si,?kylv?t sen rauniolle ohdakkeita.
_Vaimo_.
Kuinka poika nukkuu!?Tahdotko lev?t? majassa,?muukalainen? Vaiko mieluummin?viipy? taivasalla??On jo kylm?. Ota poika,?ett? menen noutamaan vett?.?Nuku, rakkaani, nuku.
_Vaeltaja_.
Ihana on leposi!?Tai vahan-raikas?sun