Goethen runoja

A free download from www.dertz.in
The Project Gutenberg EBook of Goethen runoja, by Johann Wolfgang von Goethe
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Goethen runoja
Author: Johann Wolfgang von Goethe
Translator: V. A. Koskenniemi
Release Date: December 15, 2006 [EBook #20114]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK GOETHEN RUNOJA ***
Produced by Tapio Riikonen
GOETHEN RUNOJA
Kirj.
Johann Wolfgang von Goethe
Suomentanut V. A. Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1922.
SIS?LLYS:
Esipuhe
Y??Onni?Lauluilleni?Sokkosilla?Jo, Friederike, her??!?L?i syd?meni: ratsahille!?Kotka ja kyyhky?Vaeltajan myrskylaulu?Vaeltaja?Prometheus?Resensentti?Muhammedin laulu?Ganymedes?Taiteilijan iltalaulu?Nicolaille?Pyh? mies ja fauni?Mets?miehen iltalaulu?Kaukaiselle armaalle?Ihmisyyden rajat?Lidalle?Jumaluus?Amor ja runottaret?Alppi?Uusi Amor?Malja?Y?-ajatuksia?Harpunsoittajan lauluista?Aamuinen valitus?Legenda?Levoton veri?Terve menoa!?Esikuva?Tunnustus?Harras huokaus?Sotilaan lohdutus?Maailman meno?Hautakirjoitus?Talismani?N??, tertut t?ytel?iset --?Jos muodoin tuhansin sa itses peit?t --?J?lleentapaaminen
MIETELMI? JA PIKKURUNOJA:
Min? kuljen maita manteria --?Mit? siit?, jos syd?n sun rauhasi vei --?Te menk??! On iloni mulla --?Minun satulaani te j??d? suokaa --?On perint?osani --?Innostus se, sanonpa teille --?Voi t??ll? kaikkea --?Sua kompassis johtaa --?Niin pitk?lle kuinka oot tullutkaan --?Noin nuoret ne itselleen uskottaa --?Ei mulle ois --?Menis el?m? --?Olet muodolla murheisella --?N?in Quidam lausuu --?On sormia --?Me ratsain ristiin rastihin --?Jos mun kanssani --?Typ?tyhj? --?Jalo mies jos vastahas rikkonut --?Se teko se vasta --?Siis vihdoin painovapaus --?Jos et tahdo --?Oo kohtelias -- rahvaallekin --?Tuli suuresta seurasta parhaillaan --?Sa kanna kuormas --?Ilomieli? --?Voit s??st?? sa vaivasi --?Jos k?yd? sa tahdot --?Ei kurkota katse korkeimpaan --?Tuhat k?rp?st? --?Kiitetty olkoon ryp?leen jumala --?Suuret ja pienet --?Et toivoa taitais --?Jos tahdot taiten vaeltaa --?Kuka mies --?Ett? naiset vihaa --?Sit? miest? --?Mit? magneetti pohjoisest' etsiik??n??Koska kumartainkin --?N?in unta --?Sinut armahastas jos erotetaan --?T??ll' oletko taivahan laina --?Saa aistit sekaannusta --
ESIPUHE
Samalla kertaa ?avoimena? ja ?salaper?isen?? seisoo Goethe??h?mm?styneen maailman edess?? -- lainataksemme h?nen oman kuvansa ?Talvisesta Harzin-matkasta?: avoimena ja yksinkertaisena kuin luonto, jonka n?emme ymp?rill?mme kasvavan ja kukoistavan, alati itse??n uusien ja nuorentaen, mutta my?skin salaper?isen? ja ongelmallisena kuin luonto, joka mustasukkaisesti k?tkee meilt? syntyns? ja voimansa selityksen. H?n on samalla kertaa helppo- ja vaikeatajuinen, kevyt ja syv?llinen, h?n tuntuu yhdist?v?n itseens? tunteen lennon ja ajatuksen painavuuden, kukan ja hedelm?n, kev??n levottoman kaipauksen ja syksyn alistuvan rauhan, p?iv?paisteen ja t?htivalon, h?n on maan poika, tomun ja murheen kahlehtima, mutta h?n voi my?skin tulla meit? vastaan kuin Ariel Aeoluksen harppujen saattamana. Sen rikkaan inhimillisyyden l?hteit?, joista h?nen runoutensa on vuotanut, niit? alkuel?myksi?, jotka ovat muodostaneet h?nen persoonallisuuttaan, emme miss??n ole niin l?hell? kuin h?nen lyriikassaan. Siin? tunnemme paljaimpana h?nen valtimonsa ly?nnin. Siin? aavistamme olevan k?tkettyn? h?nen neroutensa ja vaikutusvoimansa syvimm?n salaisuuden. Siit? voimme v?litt?mimmin lukea h?nen syd?mens? ripin ja helpoimmin seurata h?nen el?m?nvaelluksensa j?lki?. Goethen valtavassa, henkisen el?m?n eri aloille suuntautuneessa tuotannossa on lyriikalla keskeinen, vallitseva asema. Se on jokaisen Goethe-lukijan l?ht?kohta, mutta se on my?skin se p??tepiste, johon h?n palaa ?Wilhelm Meisterin? ja ?Faustin? j?lkeen. Lyriikallaan ennen muuta on Goethe ensiksi laulanut itsens? jokaisen uuden sukupolven tietoisuuteen ja lyriikallaan tulee h?n varmaan kauimmin puolustamaan asemaansa maailmankirjallisuudessa. Runouden klassikkojen joukossa on Goethe ennen kaikkea lyyrikko, ehk? suurin, mink? historia tuntee.
Lyriikka s?est?? Goethen eri ik?kausia h?nen ensim?isist??nuoruusvuosistaan h?nen pitk?n el?m?ns? iltaan saakka, keskeytym?tt?, jos otamme lukuun my?skin sen epigrammin-luontoisen mieterunouden, jota Goethe viljeli niin?kin kausina, jolloin h?n oli lyyrillisesti v?himm?n tuottelias. Leipzigin-kauden ensi kokeiden j?lkeen, jotka suureksi osaksi viel? olivat ajan kirjalliseen rokoko-henkeen tehtyj? mukaelmia, l?ysi Goethe Strassburgissa, Herderin ja kansanlaulun opastamana, persoonallisen runouden l?hteille ja kirjoitti Friederikelaulunsa, joita syyll? on sanottu uuden saksalaisen lyriikan puhkeavaksi kev?imeksi. T?st? l?htien saa Goethen laulurunous sen tunnustuksellisen luonteen, joka on sille ominainen ja joka sallii meid?n siit? seurata h?nen sis?isi? kehitysvaiheitaan. Me voimme kuulla siit? h?nen myrsky- ja kiihkokautensa uskon her??v??n nerouteensa, n?hd? h?nen ?Prometheuksessa? nousevan uhmaan itse Zeusta vastaan tai??Ganymedeksen? kev?thymniss? hurmautuneena avaavan sylins? luonnon panteistist? jumaluutta kohti, me saamme siit? havaita, miten rakkaus h?nen el?m?ns? vaiheissa, itse aina uutena, etsii uusia ilmauksia, kasvaen lopulta siksi suureksi, maailmoja syleilev?ksi tunteeksi, joka sykkii ?J?lleentapaamisen? s?keiss?. Mutta my?skin v?hemm?n keskeiset el?mykset ovat j?tt?neet j?lki? h?nen lyriikkaansa, jota h?n itse on nimitt?nyt ?tilap??runoudeksi?, tarkoittaen t?ll? nimityksell? sit? l?heist? suhdetta, mik? h?nen runojensa synnyll? oli konkreettisiin el?m?ntapahtumiin. Se joka tuntee Goethen el?m?n ulkonaiset vaiheet ja voi sen perustalla sovittaa kunkin runon historialliseen ajankohtaansa, h?n saakin ep?ilem?tt? Goethen lyriikasta enemm?n kuin se, joka joutuu arvostelemaan h?nen runojaan ilman sit? taustaa, mink? niiden tekij?n el?m?kerta tarjoo.
Goethen lyriikassa kuvastuu h?nen nuoruutensa levoton etsint?, h?nen miehuutensa tyyni voima ja h?nen vanhuutensa kuulas viisaus. Mutta siin? kuvastuu my?skin nuoruus, joka varhaiskypsyydess??n saattaa muistuttaa vanhuutta, samoinkuin siin? voimme tavata vanhuuden, joka el?mystens? v?litt?myydess? tuo mieleen nuoruuden. Siin? kuvastuu ilossa ja surussa el?m?, jonka syv?llinen, l?mmin, rikas inhimillisyys oikeuttaa j?lkipolvia piirt?m??n mestarin hautakiveen h?nen omat sanansa:
Das ist f��rwahr ein Mensch gewesen.

Seuraavat suomennokset, jotka p??asiassa ovat syntyneet?Goethe-luentojen ohella ja osaksi niit? varten, eiv?t pyri antamaan mit??n tyhjent?v?? kuvaa mestarin lyriikasta. Suomentaja ei ole runojen valinnassa voinut pit?? silm?ll? yksist??n kappaleiden edustavuutta, h?nen on usein t?ytynyt teht?v?n ylivoimaisuuden