Fredrika Runeberg | Page 8

kuin Runeberg saattoi kotiin sinun velje?si, johon ?skeiset keskustelut hengist? ja kummituksista olivat tehneet yht? syv?n vaikutuksen kuin meihinkin, ja h?n ei sen vuoksi uskaltanut yksin menn? hautausmaan ohitse. -- --
-- -- Kukapa t?m?n maailman vaivat v?ltt?nee? Valitettavasti t?ytyy melkein aina poissa olevia yst?vi? ja omaisia muistellessa olla varma siit?, ett? heit? paraikaa painaa joku huoli. -- --
-- -- Ah, kuinka min? kaipaan ilmaa. Koko talveen en ole jaksanut monta kertaa menn? ulkopuolelle oman pihan porttia. Seurael?m?st? olen aivan vieraantunut ja omituiselta tuntuu, ett? taas v?hitellen saan ruveta ihmisi? n?kem??n. -- -- T?ytyy kuitenkin varoa, ett'ei tulisi niin kokonaan sulkeutuneeksi lastenkamariinsa, ett'ei vihdoin en?? osaa iloita omista lapsistaankaan. Olen n?hnyt tuollaisia erakko?itej?, ja sek??n ei kelpaa. Mutta tunnustaa t?ytyy, ett? ihmisten joukkoon meneminen kysyy oikeata tahdon ponnistusta." -- --
V?hitellen perheen lapsiparvi lis??ntyi. Milt? rouva Runebergist? tuntuivat ?idin ilot ja tuskat, sit? todistaa seuraavat h?nen sanansa sen johdosta ett? h?nen yst?v?lleen oli syntynyt pieni tytt?: --
Syysk. 6 p:n? 1850.
-- -- "Ah sinua onnellista, joka olet niin pitk?lle p??ssyt, min? olen tuollainen raukka, joka, niin usein kuin olenkin sen kest?nyt, kuitenkin joka kerta odotan tuota kovaa hetke? pelvolla ja kauhulla, jota on mahdoton hillit?, ja joka hirmun henken? minua ahdistaa ja katkeroittaa joka ainoan hetkeni."
Toukok. 24 p:n? --56.
-- -- "Iloiseksi tulin, kun tunsin p??llekirjoituksesta sinun k?sialasi. Kirjeesi saapuessa olin paraikaa sitronakiiseli? vatkaamassa enk? saattanut j?tt?? ty?t? kesken, vaikka minulla oli palava halu p??st? kirjett?si lukemaan. -- -- Se jolla, kuten minulla, jo ennest??n on niin paljon ty?t? ja huolia, ett? huomaa olevansa kykenem?t?n t?ytt?m??n edes v?h?ist? osaa velvollisuuksistaan, ei oikeastaan toivoisi lapsilauman lis??ntyv?n, varsinkaan, jos on, kuten min?, aina koko tuon pitk?n odotusajan niin perin sairas ja kykenem?t?n olemaan liikkeell?, -- -- raukea, laiska, -- siet?m?t?n yhdell? sanalla sanottuna. Mutta siit? huolimatta nuo pikku lapsukaiset ovat kuitenkin niin ??rett?m?n rakkaita, ettemme mill??n ehdolla tahtoisi heit? kadottaa, kuin meill? kerran ne on." -- --
Samassa kirjeess? h?n kirjoittaa jokap?iv?isest? el?m?st??n: -- -- "Min? el?n enimm?kseen kodissani, jossa min? mielest?ni olen v?h?n samallainen kuin "entinen eukko", joka makasi p?yd?n alla p?iss??n ja vaikeroitsi: "t?ss? minun t?ytyy rehki? ja reuhtoa enk? sittenk??n p??se paikaltani hievahtamaan". Min? kyll? koetan parhaani per??n ahertaa askareissa, mutta sittenkin minusta tuntuu, kuin en koskaan saisi t?it?ni tehdyksi, uusia ilmestyy ennenkuin min? enn?t?n saada edelliset pois tielt?. Muutamia vuosia on kaikki kyn?leikki ollut kokonaan karkoitettuna, mutta min? kaipasin sit? tosiaan liian paljon, enemm?n kuin kunnolla kykenin kest?m??n, ja oikeastaan Runebergin kehotuksista min? taas olen joskus, silloin t?ll?in jonakin yksin?isen? sunnuntai-iltana v?h?n kirjoittaa tuhertanut. Se on minulle kuitenkin virkistyksen?, sill? miten onkaan, sit? tulee aivan liian Marttamaiseksi, ellei koskaan saa jakaa ajatuksiaan muille ihmisille, ja min? varsinkin vajoan hyvin helposti yksipuolisiin Martan huoliin huonon kuuloni t?hden, joka est?? minua hankkimasta sis?lliselle olemukselleni vapaata ilmanvaihtoa edes seurael?m?ss?." -- --
Yh? edelleen yst?vykset vaihtavat ajatuksia kirjallisista kysymyksist?. M. m. rouva Runeberg kirjoittaa kes?k. 15 p:n? --52:
"Min? vihaan tuota ranskalaisten muotiin saattamaa hakkelusta, jommoiseksi he muodostavat kaiken, mit? he kirjoittavat: olivat asiat miten tahansa kiinte?ss? yhteydess? kesken??n, niin pit?? ne sittenkin silvottaman pieniksi mureniksi ja sirotettaman hajalleen esim. n?in:
Min? l?ksin ulos k?velem??n.
Ulkona oli kev?t.
Augusta lienee varmaan ollut hieman kev??n kaltainen.
Luultavasti, koska h?n johtui niin el?v?sti mieleeni.
Minun t?ytyi ajatuksissani v?h?n puhella h?nen kanssaan, j. n. e. -- --
Herttaisella hyv?ntahtoisuudella ja hieman leikillisesti h?n kuvaa heikkoa terveytt??n ja siit? johtuvia hankaluuksia. -- --
-- "Min? olen kankea ja hyvin lihava ja v?syn v?h? v?li?, sill? minun on perin vaikea oppia muistamaan, ett? min? olen vanha ja k?mpel? ja koetan viel? joskus olla toimessa niinkuin ennenkin, mutta minun t?ytyy pian lakata, koska on mahdoton jatkaa, ja sitten min? olen j?ykk? ja nolo per?st?p?in." -- --
1850-luvulla noin v:sta 1856 alkaen alkoi Litteraturbladissa ilmesty? sarja pieni? kyn?elmi?, joiden kirjoittaja oli rouva Runeberg, nimimerkki --a --g. Ne olivat oikeastaan suorasanaisia runoelmia, keveit?, henkevi?, surunvoittoisia -- joskus oli kuvauksessa hieman katkeruutta tahi leikillisyytt?. My?hemmin ne painettiin erityisen? kirjana nimell? "_Teckningar och Dr?mmar_" (Kuvaelmia ja Unelmia).
N?itten runoelmien p??s?veleen? on my?t?tuntoisuus k?rsivi?, heikkoja ja unhotettuja kohtaan. Kirjoittaja kuvaa k?rsiv?llist? kotiel?int?, jota omistaja r??kk??, kukkasta, joka varomattoman k?den katkaisemana kuihtuu p?iv?n paahteessa, yksin?isyydess? pusertunutta kyynelt?, hiljaisen k?rsij?n k?tketty? tuskaa -- h?n ei mit??n unhota, kaikki k?rsimyksen muodot h?n muistaa, elottoman luonnonkin huokaukset n?kyy tuntevan t?m? nainen, jonka kyn?n my?t?tuntoisuus on terottanut. Tahtoisipa sanoa, ett? t?m? kirja on tosi naisellinen, sill? se kuvaa kaikkia unhotettuja, ellei olisi oikeampaa sanoa, ett? se on ylev?sti inhimillinen. Kirjoittaja on, kuten ensimm?isess?, "Aikyn"-nimisess? kertomuksessa sanotaan, "etsinyt k?tkettyj? kyyneleit?, jotka kenenk??n huomaamatta ovat maahan pudonneet -- -- -- sek? niit?, jotka ikuisen lumen maassa ovat j??helmiksi hyytyneet -- ett? niit?, jotka polttavan kuumina putoilevat Etel?n hiekkaan." Mutta varsinkin h?n on "etsinyt ja koonnut kaikki kyyneleet naisen syd?mmen syvyydest?".
T?m? ominaisuus juuri onkin t?m?n kirjan suurimpana merkityksen?. "Kamtschadalens hustru" (Kamtschalaisen vaimo), "Indianens qvinna" (Indianinainen), "Odalisken" (Haaremiorjatar), "Hildred", Kuhinanuis dotter (Kuhinanuin tyt?r), "Qvinnan p? Tongatabu" (Tongatabun nainen) "Salik Sardar Khans maka" (Salik Sardar Khani'n, puoliso), "Simrith" ja