Fredrika Runeberg | Page 9

"Aikyn"-nimisiss? kertomuksissa kuvataan osaksi vaimon kovaa kohtaloa siell?, miss? moniavioisuus vallitsee, osaksi tuota tuskallista miehen vallan alaisuutta ja vapauden puutetta, joka ahdisti ja tavallaan viel?kin ahdistaa naisia sivistyneitten kansojen keskuudessa. Runollisen kauniilla kielell?, kuvaamataidolla, joka on niin hienoisen puhdas, ett? lukija tulee ajatelleeksi perhosten leikki? kukkasten keskell?, kertoo kirjailija Amulamelasta, kamtschalaisen vaimosta, joka vapaaehtoisesti palvelee rikasta Tummea, jotta h?nen oma miehens? saisi t?m?n tytt?ren, Shachin, vaimokseen; indiaaninaisesta, joka, vaikka mies oli h?net vanhuuden t?hden j?tt?nyt, kuitenkin salaa seurasi h?nt? sotaretkill? ja imi myrkyn haavasta, kun vihollisen myrkytetty nuoli oli tunkeutunut miehen ruumiiseen; Valista, haaremin orjattaresta, joka haaremin rautaristikon takaa siunaa valkoista miest?, jota h?n on oppinut rakastamaan, silloin kuin t?m? mies sotavankina oli h?nen kansansa luona Kaukasiassa; arabialaisnaisesta, joka kuuliaisena vaeltaa er?maahan hakemaan l??kitsevi? yrttej? parantaakseen puolisonsa lempikoiraa ja hevosta, vaikka jalopeurat ja tiikerit h?nt? kiljuen seuraavat ja joka uskollisuutensa palkaksi saa vastaanottaa telttaansa miehens? uuden puolison ja tulla h?nen orjattarekseen; Tongatabun naisesta, joka tuomitaan kuolemaan siit? syyst? ett? h?n varastaa jumalille pyhitettyj? kokosp?hkin?it? ja niiden nesteell? pelastaa miehens?, joka on janoon kuolemaisillaan.
"Aikyn" on nuori Samojeedilaisnainen. Nelj?ntoista vuotisena h?n on my?ty kierosilm?iselle Mirgàn'ille, joka heitt?? h?nen sy?t?v?kseen kalvetut luut. Kun muukalainen rukoilee, ettei t?m? l?isi vaimoaan, joka ei jaksa kantaa liian raskasta taakkaa, vastaa mies ylenkatseellisesti: "mit? varten min? olisin ottanut itselleni vaimon ja maksanut h?nest? kalliin hinnan, kolmekymment? poroa, ellen sit? varten, ett? minulla olisi joku, joka kantaa minulle puita ja vett? ja toimittaa askareeni? Nainenko ihminen? Uh, saastainen el?in!"
Kun vieras surkuttelee Aikyn'i?, vastaa t?m?; -- "oletko sin? vaimosta syntynyt, onko sinun maassasi naisia, koska minua surkuttelet? Enh?n min? ole kovaosaisempi muita naisia, sellainen on meid?n kohtalomme. -- Se johtuu siit?, ett? nainen on heikko, ett? h?n on huono. Num on tehnyt h?nen sellaiseksi. Eih?n poro saa valittaa sit? ett? ihminen h?nt? r??kk??; ei mets?kana saa valittaa, ett? h?net paulaan pyydet??n; ei nainen saa valittaa orjanosaansa. Niin on sallittu."
Muukalainen tahtoo vied? Aikyn'in omaan maahansa ja lupaa h?nelle siell? valoisampia p?ivi?, mutta Aikyn ei suostu. H?n sanoo muukalaiselle:
-- -- "N?in kertoo heimomme vanha taru: muinoin eli er?s tiet?j?, h?nen nimens? oli Urier. H?n oli kaikista tiet?jist? korkein, oli viisaampi kuin kaikki muut. Mutta h?nen mielest?ns? maa oli huono, h?n ik?v?itsi taivaaseen. Urier kutsui molemmat vaimonsa ja k?ski heit? valmistamaan uudet vaatteet heille kaikille ja poroille uudet valjaat, ja mit??n vanhaa ei saanut ottaa mukaan. Urier kohosi korkeutta kohden re'ess??n ja vaimot kohosivat niinik??n, kumpainenkin omassa re'ess??n, porot vetiv?t heit? taivasta kohden. Mutta Urier huomasi, ettei h?nen nuoren vaimonsa poro jaksanutkaan nousta yl?sp?in, vaan reki alkoi laskeutua maata kohden. Urier kysyi syyt? ja vaimo vastasi: -- "min? ompelin pukuuni nauhan, jonka olin ottanut lapsen kapalosta. Se vet?? minua maata kohden. Anna minun palata takaisin. Urier antoi h?nen palata maahan, mutta toinen vaimo nousi h?nen kanssaan taivaan kirkkauteen, ajoi siell? vahvoilla poroilla, eik? koskaan k?rsinyt puutetta, sill? siell? oli ylt?kyll?isesti mets?nriistaa ja kaikellaista hyv??.
"Vieras, sin? olet viisas kuin Urier. Yst?v?, sinun luonasi olisi taivaan autuus. Mutta Aikyn'in puvussa on nauha lapsen kapalosta, h?n ei voi sinua seurata."
Onpa kuin kirjailija t?ss? vertauskuvallisessa kertomuksessa olisi tahtonut viitata siihen, ett? nainen useimmiten jaksaa kest?? k?rsimykset -- olkoot ne sitten hienompaa tahi karkeampaa laatua -- siit? syyst?, ett? h?nt? kiinnitt?? niihin "nauha lapsen kapalosta", ?idinrakkaus, s??liv? hellyys lasta kohtaan, joka ei omasta tahdostaan ole maailmaan syntynyt ja jolla ei ole muuta turvaa kuin ?idin syli. T?ss? kertomuksessa my?skin sattuvasti kuvataan tuota sokeaa, alistuvaista uskoa, ett? "sellainen on naisen kohtalo", joka usko on alhaisella sivistysasteella el?v?n naisen tunnusmerkkin? ja joka heikkona j?lkikaikuna ilmenee siin? k?rsiv?llisyydess?, jolla sivistynytkin nainen kantaa kuormansa.
"_Hvad skall den gamla?_" (Mit? vanhasta?)-nimisess? kertomuksessa, joka oikeastaan on suorasanainen runoelma, k?sitell??n aihetta, jota kirjallisuudessa tuskin tavattanee muualla kuin Mathilda Roos'in "Mormor"-nimisess? kertomuksessa. Siin? ilmenee haikea katkeruus naisessa, jonka syd?n viel? hehkuu nuorekasta innostusta, mutta joka kuitenkin syrj?ytet??n siit? syyst? ett? h?n on "vanha" -- s. o. ei en?? ole nuori naisena.
-- -- "Mik? on vanha nainen? Rikka silm?ss?, tikku jalassa?
Kuinka voisi vanha iloa luoda? H?nen t?ytyy vaijeta, h?nen t?ytyy h?vit?. Silloin, kun ei kukaan h?nt? huomaa, antaa h?n parhaimman riemun. -- --
-- -- Mist? syyst? tahtoo vanhakin el??, miksi on h?nell?kin tunteet, miksi h?n tahtoo kurkistaa ovensa ulkopuolelle?
-- -- Sielt? sis?lt? kuuluu iloista puhetta, siell? hel?htelee raikas nauru. Nuoret miehet siell? innostuneina puhuvat el?m?n suurista unelmista, kaikesta kauniista, ihanasta. ?lk??n vanha nainen menk? sinne karkoittamaan nuorten iloa.
-- -- Hiljaa, hiljaa, sin? olet vanha nainen, nuku, nuku, hyv?? y?t?!" -- --
Varmaankin merkillisin kaikista n?ist? kuvauksista ja unelmista on "_Facetter af qvinnans lif_" (S?rmi? naisen el?m?st?). Siin? ilmestyy niin nykyaikainen katsantotapa, niin selv? k?sitys naisen asemassa esiintyvist? heikoista kohdista, ett? sit? luulisi meid?n p?ivin? kirjoitetuksi.
Joukko rouvasv?ke? on koolla. He kuuntelevat vanhan lasimestarin lesken kertomusta. H?nen is?ns? oli ollut naistenr??t?li Turussa, ammattikuntansa viimeksi eloon j??nyt j?sen. Mutta uusi aika toi uudet tavat, kaupungin varattomat herrasnaiset alkoivat yh? enemm?n ruveta naisten vaatteita ompelemaan, he vaativat ty?st??n vain kolmannen osan siit?,