Fredrika Runeberg | Page 7

laulaa laklattavat ihmisten pyyt?m?tt?, silloinkin kuin heid?n pit?isi olla vaiti.
-- -- Minun "Nunnani"[1]? Se on Morgonbladet'issa v. 1833, eik? olisi koskaan joutunut sinne eik? mihink??n muuhunkaan lehteen, ellei Runeberg olisi tarvinnut palstant?ytett?. Min? siihen aikaan autin h?nt? tekem?ll? k??nn?ksi? sanomalehteen, ja niin h?n tuli panneeksi siihen pari pikku novelliakin, jotka min? silloin kirjoitin sovittaen pituuden sen mukaan, kuin sanomalehden palstat vaativat. Luulenpa sinulle siit? joskus maininneeni; tuskinpa sin? muuten olisit kuullut, ett? min? sen olen kirjoittanut? Sill? luulen ett? Runeberg on ainoa, joka siit? tiet??. Toivoisin my?skin, ett'et sin? siit? kenellek??n mainitsisi.
[1] Tarkoittaa tuota ennen mainitsemaamme "Den unga nunnan"-nimist? novellia.
--- -- Min? el?n hiljaista el?m??ni, en voi enk? tahdo her?tt?? mit??n huomiota, vaikka joskus huvikseni olen viskannut jonkun kuvan paperille, varsinkin t?t? nyky? entist? useammin, seurael?m? kun minun kuurouteni takia on kadottanut niin paljon vieh?tyst??n ja minun t?ytyy jollain tavoin ilmaista mit? mieless?ni liikkuu. Harmaa pussini on minun yleis?ni, joskus, mutta ani harvoin, Runeberg, useimmin "minun kirjalliset tuotteeni nielee oikein ahmimalla vilkas yleis?" -- takkavalkea, tahi melkein yht? vilkas -- pikku poikieni k?det, jotka tekev?t niist? kukkoja, mausterasioita, ukkoja ja rouvia." -- --
Kes?k. 21 p:n? --43.
-- -- "Heti kun terveysveden juonti on p??ttynyt, panee Hebe nelijalkaiset siipens? liikkeelle ja lent?? suoraa tiet? Kroksn?s'in pilkulliseen saliin -- -- taikka my?skin -- -- pyh??n Porvoon kaupunkiin. -- -- Kunhan saan edelt?k?sin tiet?? tulostasi, niin j?rjestelen t?it?ni v?h?n pois tielt? saadakseni hiukan k?mpi? ulos siit? kuoresta, jonka taloustoimet ja tuhannet nuppineulahuolet kutovat perheen em?nn?n ymp?rille. -- -- Oletko lukenut Aimé Martin'in kirjaa "Perheen em?ntien kasvatuksesta"? Min? parhaillaan sit? luen. -- -- Ranskalainen on aina ranskalainen, olkoon h?n nimelt??n S:t Julien, Lamartine tai mik? tahansa, olkoon h?n tuntematon tahi maan kuulu, luontoaan h?n ei muuta. Joskus t?m? Aimé Martin sent??n on varsin kaunis. -- --
-- -- -- Kyn? heiluu k?dess?ni kuin riepu, ja ajatukset putoilevat paperille repaleina, mutta sittenk??n en saa lopettaneeksi. Min? luulen ett? tuo niin sanottu hitaus on sit? laatua, ett? kun kappale kerta on pantu liikkeeseen, niin se ei voi pys?hty?, ellei joku este pakota sit? pys?htym??n. Sin? et voi kuvitella, mik? ajatusten laiskuus minua t?ll? haavaa vaivaa ja mik? rentomielisyys ja l?yhyys on saanut valtaansa koko minun olentoni." -- --
Saatuansa tiedon Augusta Lundahlin kihlauksesta Pirkkalan rovastin, Walleniuksen kanssa, kirjoittaa rouva Runeberg jouluk. 15 p:n? --43:
-- -- "Me siis emme en?? koskaan saa n?hd? _Augusta Lundahl_ia luonamme! Kantakoon sitten Augusta uutta nime?ns? ilolla! -- -- Niin, tervetuloa s??tyyn, minulla vanhana papinmuorina on t?ysi syy sinua terveht??!" --
Helmik. 8 p:n? --44.
-- -- "Varmaankin kuluu pitk? aika, ennenkuin min? totun sinun uuteen nimeesi, joka ep?ilem?tt? sinun korvissasi kuuluu varsin tutulta, mutta ei ole helppo kuvitella henkil?? uusissa oloissa, paljoa helpompi on tottua _n?kem??n_ h?nt? niiss?. Nyt min? alan odottaa kirjett? sinulta. Kun on ollut koko kuukauden naituna, lienee jo toki aika ruveta muistelemaan vanhoja yst?vi?. Min? sanon koko kuukauden, sill? merkillist? on, kuinka pitkilt? ensimm?iset viikot jonkun t?rke?n tapauksen j?lkeen tuntuvat. Min? muistan, kuinka minusta kaksi viikkoa h?ittemme j?lkeen tuntui kummalliselta ajatella, ett? avioliittomme oli kest?nyt ainoastaan kaksi viikkoa. Tosiaankin, min? luulen, etteiv?t n?m? kolmetoista vuotta nyt muistellessa tunnu paljoa pitemmilt?."
Huhtik. 15 p:n? --45.
-- -- "Min? olen jotensakin reipas ja hyviss? voimissa, saattaisinpa melkein sanoa ett? olen "ehompana entist?ni", kuten Lemmink?inen. -- -- ?l? sent??n usko ett? olen mik??n jyrkk? Fennomaani, vaikka tulinkin maininneeksi Lemmink?isen, mutta olen juuri t?n? iltana lukenut suomea, ja viel? p??lle p??tteeksi Kalevalaa. Meit? on t??ll? muutamia, jotka kokoonnumme jonkun kerran viikossa lukemaan ja puhumaan suomea. Puhuminen on tosin useastikin pelkk?? hutiloimista, mutta lukeminen, se k?y hyv?? vauhtia. T?n? iltana yhdeks?n lehte?. Muistatko ett? min? ennen uurastin suomen lukemisessa? Helpompaa suomenkielt? min? jo alan ymm?rt??, mutta Kalevalaa lukiessa t?ytyy tuon tuostakin turvautua Castrénin k??nn?kseen. Minua hiukan harmittaa se ett? ihmiset luulevat meid?n harrastavan asiaa muka muodin vuoksi (mink? muun nimityksen min? sille antaisin?), mutta t?m? meid?n seuramme ei ole mik??n hetken p??h?npisto: se p??tettiin perustaa jo kaksi vuotta sitten. Jos voisi olla jotakin, joka her?tt?isi minussa inhoa suomea kohtaan, niin sen tekisi tosiaan tuo riita ja melu, joka on aivan liiaksi vastenmielist?, juuri Saima-lehden tapaista. On tosiaankin ik?v?t? n?hd? miten asiata, jonka itse on syd?mmess??n s?ilytt?nyt pyh?n? ja kalliina, toiset melulla ja h?lin?ll? kuljettavat kansanjoukossa ik??nkuin huomiota her?tt?v?n? n?ytelm?n?, p?iv?n polttavan kiistan aiheena; ja varsinkin silloin kuin ei tuosta kaikesta voi olla muuta seurausta kuin se ett? melu turmelee sen asian, jota huutajat tahtoivat edist??, kuten nyt on laita. Mutta huutamalla ei t?h?n aikaan edes hajoteta Jerikon muureja, viel? v?hemmin sill? h?th?t?? rakennetaan mit??n suurta ja kaunista, sellaista, jonka Jumalan k?den turvissa t?ytyy hiljaisesti kasvaa vuosisatojen vieriess?."
Toukok. 12 p:n? --46.
-- "Sattumatta vanhoja kirjeit? j?rjestelless?ni tulin lukeneeksi useita sinun entisaikaisia kirjeit?si; syd?mmeni l?mpeni, mieleni valtasi sellainen kaipaus, ett? minun t?ytyi heitt?? kesken kaikki teht?v?t ja kirjoittaa sinulle. Muinaisten aikojen muistot elpyiv?t, n?in, miten me yhdess? istuimme suuressa keinutuolissa ja tuskin uskalsimme menn? sulkemaan ovea, joka oli auki pime??n kamariin, sillaikaa