Fredrika Runeberg | Page 5

henkil? on sortunut, olisi el?nyt 72:teen ik?vuoteensa." --
Ett? rouva Runebergin sielussa piilev? alakuloisuus juuri t?h?n aikaan tavallista enemm?n ilmeni, sit? todistavat h?nen kirjeens?. -- -- "Min? itse tunnen, ett? on ik??nkuin k?visin harmaassa raskaassa sumussa, joka verhoaa koko sis?llisen olemukseni, pyrkiip? se joskus her?tt?m??n synkki? aavistuksiakin, en ole lainkaan entisell?ni."
T?m?n surumielisyyden syyt lienev?t kyll? selv?t. Vaikka h?n ei miss??n sit? suorastaan mainitse, saatamme pit?? varmana, ett? h?ness? her?si entist? kiihke?mpi innostus opintoihin ja kirjallisiin toimiin juuri n?in? vuosina, jolloin h?nell? oli v?himmin aikaa sammuttaa t?t? henkens? janoa. Useitten t?yshoitolaisten ohessa h?nell? oli luonansa nato, joskus kaksikin, ja selv?? on, ett'ei v?h?varaisen perheen em?nn?ll?, jonka tuli pit?? huolta n?in monesta perheenj?senest?, ollut aikaa eik? tilaisuutta kirjalliseen ty?h?n, ei ainakaan entisaikaan, jolloin kaikki tarpeet valmistettiin kotona. Mutta samalla kuin h?nen aikansa hupeni taloustoimissa, kehitti h?nt? seurustelu miehens? ja h?nen yst?viens? kanssa Lauantaiseurassa. Emme siis oudoksu kuullessamme, ett? h?n valitti "rikkaan hengen alakuloisuutta ja kaihoa siit?, ett? h?nelt? puuttuu kyky?", ja ett? t?m? valitus k?vi sit? haikeammaksi, mit? l?heisemmin h?n liittyi aikansa nerokkaimpiin henkiin.
Lis?ksi h?nen terveytens? oli hyvin horjuva, ja kuulo vuosi vuodelta huononi. Kuinka urhokkaasti h?n kantoi nuo koettelemukset ja kuinka lujasti ja hell?sti h?n samalla oli liittynyt mieheens?, sit? todistaa m. m. kirje, joka on p?iv?tty helmik. 15 p:n? --38.
-- -- "Minun korvaparkani ovat ottaneet heitt?yty?kseen melkein liian kuuroiksi. Mieleeni johtuu juuri ajatus, ett? ne varmaankin ovat ruvenneet harrastamaan pietismi? ja alkavat itsekseen tuumailla kuinka ne saisivat hankituksi omalle v?h?p?t?iselle itselleen tyynen ja rauhallisen el?m?n, ajattelematta ett? niiden velvollisuus olisi olla hy?dyllisin? j?senin? minun ruumiissani, joka ei ollenkaan olisi tyytyv?inen, jos jokainen j?sen rupeisi huolehtimaan vaan omia asioitaan, omaa tilintekoaan, omaa pient? ylpeytt??n j. n. e. T?st? johtuu mieleeni, mit? sin? viime kirjeesi lopussa mainitset. T?m? meid?n aikamme her?tt?? niin usein t?rkeit? kysymyksi?, ett? ne pyrkiv?t esille yksin naistenkin kirjeiss?. No, miksei? Tahtoisin, ett? nuo _kadotetut, jotka menev?t suoraa tiet? turmioon_, kuten Runeberg hyvinkin usein heist? sanoo, sovittaen pietisteihin heid?n oman lempilauseensa (vaikka ei tuolla ylpeydell?, joka pit?isi kadotettuina kaikkia niit?, jotka eiv?t vaella juuri meid?n tiet?mme, kuten he tekev?t) -- niin tahtoisinpa toki, ett? joku heist? kerran saisi kuulla Runebergin puhuvan siit? asiasta, kun h?n on oikein (niin, minun t?ytyy k?ytt?? tuota sanaa) "haltioissaan". Mutta mit?p? se auttaisi; siihen joka tahallaan tekeytyy kuuroksi, ei mik??n vaikuta. Kirkas ja valoisa, aivan kuin katselisin suoraan Jumalan kasvoihin, on minusta meid?n uskontomme koko ihanuudessaan ja rakkauden runsaudessa, kun kuulen h?nen n?in puhuvan, ja tummien, v?h?p?t?isten tomuhiukkasten lailla haihtuvat nuo onnettomat opit, jotka perustuvat Raamatun sanan v??riin selityksiin.
-- -- Nyt vasta olen oppinut oikein ja t?ydellisesti k?sitt?m??n, kuinka kallisarvoinen minulle on mieheni. Mik? valo, mik? itse?ns? ja maailmaa k?sitt?v? henki h?ness? asuu! Ihanata on n?hd?, kuinka h?n hajottaa kaikki sumut, karkoittaa kaiken ep?r?imisen, kuinka kaikki selvenee ja kirkastuu h?nen puhuessaan jokaiselle, jolla vaan on korvat kuulla."
Ep?ilem?tt? t?m? miehen henkiel?m?? ymm?rt?v? rakkaus sulostutti rouva Runebergin arkiel?m?n, joka muuten oli niin t?ynn? ty?t? ja huolia. V. 1835 suotiin puolisoille suuri ilo: heille syntyi poika. Vaikka rouva Runebergin velvollisuudet t?ten lis??ntyiv?t, n?ytt?? h?nell? kuitenkin olleen aikaa auttaa miest?ns? sanomalehtity?ss?. H?nen kirjoituksistaan v. 1835--36 mainittakoon "Det v?rsta" (Pahin kaikista)-niminen runo, nelj? nimiarvoitusta ja joukko k??nn?ksi? ranskan, englannin ja saksankielest?. Rouva Runebergin kirjeet todistavat, ett? h?n miehens? kanssa ahkerasti seurasi uutta kirjallisuutta. Siit? h?n v?h? v?li? puhuu kirjeiss??n, mainiten mielenkiinnolla ?sken ilmestyneit? teoksia ja lausuen niist? mielipiteens?.
-- -- "Oletko n?hnyt von Braunin runoja? Merkillist?, ett? ne ovat saaneet osakseen niin lyhyen ja ylenkatseellisen passituksen Litteraturtidning'iss?. Meid?n mielest?mme h?n on juuri paraita, jotka n?in? vuosina ovat esiintyneet. H?n ainakin koettaa k?yd? omaa tiet?ns? eik? haikaile ja vetistele muiden mukaan, kuten nyky??n on yleisen? tapana." --
T?llaisia, virke?t? kirjallista harrastusta todistavia lausuntoja on kirjeiss? kesken sukkelia sanasutkauksia ja hauskoja arkiel?m?n kuvauksia.
Jouluk. 10 p. --34.
-- -- Minun t?ytyy my?nt??, ett? min? puolestani en voi olla ylpeilem?tt? siit?, ett? meid?n sukuun kuuluu kolme miest?, joiden muistoa on kunnioitettu kuten Porthanin, Chydeniuksen ja Tengstr?min (piispan). Omituista, lapsellista on asiata l?hemmin ajatellessa, t?llainen ylpeys, mais c'est plus fort que mois, (se on minua vahvempi) sanoi rouva Salmberg. -- --
-- -- Min? l?het?n sinulle pienen p?nt?n puolukkap??ryn?it?, jotka min? syksyll? keitin. -- -- Min? muistelen ett? sin? sanoit niist? pit?v?si, kunpahan ne nyt olisivat sinusta hyv?nmakuisia! Katteeksi on pantu puolukoita, jotta ne suojelisivat p??ryn?it?, ne kun ovat pahoja homehtumaan; nuo puolukat sinun t?ytyy kuoria pois. Olisin halusta l?hett?nyt kilohailiakin, mutta minulla ei ole koko syksyn? ollut edes kunnia n?hd?, viel? v?hemmin maistaa sit? laatua tavaraa; t?n? vuonna on kilohailimaailmassa varmaankin ollut kova katovuosi." -- --
Syksyll? 1836 Runebergille syntyi toinen poika, ja sen j?lkeen ?iti oli kauan sairas ja heikko. Seuraavana vuonna toukokuussa tapahtui muutto Porvooseen, jonne Runeberg, kuten tiedet??n, tuli lyseon lehtoriksi, ja jossa perhe asui h?nen kuolemaansa asti. Rouva Runeberg kaipasi suuresti p??kaupunkiin j??nytt? rakasta yst?v?piiri?. Alussa h?nt? ei laisinkaan miellytt?nyt uusi olinpaikka.
--- "Meid?n el?m?mme menee t??ll? tavallista yksitoikkoista menoaan", kirjoittaa h?n yst?v?lleen. -- -- "Herrat