Fredrika Runeberg | Page 4

vastaanottamaan kuvia, jotka voisivat mieless?ni s?ily?. Min? tahtoisin n?hd? sen viel? kerran, voidakseni todella sen _n?hd?_!"
Samalla kuin Fredrika kirjallisuutta lukemalla v?lillisesti auttoi miest??n, rupesi h?n suoranaisestikin ottamaan osaa h?nen ty?h?ns? kirjoittamalla Morgonbladiin, jota Runeberg toimitti v. 1832--37. H?n mainitsee siit? leikillisesti er??ss? kirjeess? yst?v?lleen: -- "Runeberg valittaa ja vaikeroi, ettei h?nell? ole mit??n lehteen pantavaksi ja siit? syyst? yksin minunkin t?ytyy auttaa sit? raukkaa." H?nen varhaisimpia kyn?ntuotteitaan Morgonbladissa on "Den unga nunnan"-(Nuori nunna)-niminen novelli. Se julkaistiin lehdess? v. 1833 ja on kirjoitettu samaan tyyliin kuin Mellinin historialliset novellit. Luonnollista oli ett? h?n, tehden ty?t? Runebergin vertaisen suuren runoilijan rinnalla, aikana, jolloin "kirjallisia naisia" kohtaan singahutettiin purevia pistopuheita, piti perin v?h?p?t?isen? omaa kirjailijalahjaansa. H?n mainitseekin kirjeiss??n siit? vain ik??nkuin leikill?. Tuntuu, kuin h?n tahtoisi itselt??n sek? muilta k?tke?, ett? h?nen kirjalliseen toimintaansa on muitakin vaikuttimia, kuin halu auttaa miest??n.
-- -- "Me vietimme -- kirjoittaa h?n tammik. 13 p:n? 34 -- jouluillan --s:ll?. Siell? oli paljon joululahjoja -- -- ja runoja summittain. Kesken kaiken minun t?ytyy kertoa ett? er?s rouvasihminen, kun h?n oli kuullut ett? varsinkin meill? Kruununhakalaisilla, oli ollut paljon runoja, oli sanonut: "No, kummakos tuo, jos heill? runoja on, kun eiv?t pitkin? Jumalan p?ivin? tee muuta kuin kirjoittavat runoja niin monta kuin heit? on!!!!" Min? lienen "tuskin koskaan n?hnyt tuota rouvasihmist?, joka n?kyy saaneen niin tarkat tiedot siit? mit? me teemme. Onpa sekin vallan hullunkurista, ett? min? olen saanut kantaa niin monen runosynnit."
Kes?n 1834 Runebergit viettiv?t Haiharan talossa Tampereen l?hell?. Muuttopuuhat tuottivat rouva Runebergille suurta hauskuutta, sill? h?n ajatteli ilolla yhdess? oloa yst?v?ns? kanssa. Augusta Lundahl asui, n?et, Tampereella. Maalisk. 12 p:n? --34 h?n kirjoittaa: -- "Saatpa n?hd?, ett? me aijomme el?? kuten lintu oksalla, huolehtimatta olosta ja el?m?st?, ottaen p?iv?n sellaisena kuin se kulloinkin tulee. -- -- Runeberg miehen? ja vasta ?sken j?tetty??n ylioppilasvuodet, eli oikeammin sanoen: el?en viel? opiskelevan el?m??, osaa kyll? ottaa p?iv?n semmoisena kuin se on, ja enp? min?k??n ole siin? kohden aivan tottumaton, ja olen pit?nyt sit? hauskana, kun on n?in eletty huvin vuoksi ja siedett?v?n?, kun siihen on h?t? pakottanut, kuten oli laita muutamia viikkoja Turun palon j?lkeen, jolloin minulla ei esim. muutamiin viikkoihin ollut yhten?k??n y?n? muita s?nkyvaatteita, kuin joku vaatemytty tai pieni tyyny p??n alla, ja kun meist? melkein tuntui, kuin olisimme tehneet synti? kerran, kun meill?, ostettuamme lihaa er??lt? talonpojalta, oli p?iv?llisp?yd?ss? lihaa ja lient?, kun kaikki muut olivat tyytyv?isi?, jos saivat perunoita ja leip??. Tuommoisella el?m?ll? oli vieh?tt?v?tkin puolensa, ja se mik? oli kauheata, ei en?? j?rk?hytt?nyt mielt?, kun siihen tottui ja kun ei toinen ollut kurjemmassa tilassa kuin toinenkaan.
-- -- Jos siell? paikkakunnalla sattuisi olemaan joku tyt?n tynk?, niin h?n olisi omansa Iriksen[1] virkaan. -- -- Ei h?t??, vaikka minun t?ytyisikin ottaa osalleni hienommat keitti?toimet. -- -- Toivon etteiv?t nuo puuhat ole ylen monimutkaisia. -- -- Saammeko s?nkyvaatteita my?skin? Ei siin? tarvitse untuvatyynyj?, mutta jos talonv?ell? on edes jotain, niin on hyv?." -- --
[1] Iris oli jumalien sanansaattaja muinaisessa Roomassa. T?ss? palvelija. Suoment. muist.
Samana talvena rouva Runeberg oli alkanut lukea suomea, -- yritys, joka siihen aikaan oli aivan tavaton herrasnaiselle. Painatamme t?h?n otteen kirjeest? yst?v?lle, joka kirje todistaa h?nen l?mmint? my?t?tuntoisuuttaan vasta her?nneit? kansallisia harrastuksia kohtaan: -- "L?nnrot on nyt t??ll?. H?n on tullut toimittamaan ja painattamaan suurta kokoelmaa runoja, jotka h?n on ker?nnyt Arkangelin tienoilta. H?nell? kuuluu olevan useita mythologisia runoja, joiden avulla h?n sanoo Suomalaisten jumaluustaruston esiintyv?n tutkijalle paljoa selvemmin ja t?ydellisemmin, kuin mit? Skandinaavian jumaluustarusto on saatu tutkituksi Eddan avulla. Eilen, jolloin en edes viel? tiet?nyt ett? h?n oli tullut kaupunkiin, tuli tohtori Lindfors h?nen kanssaan minun luokseni ja sanoi minulle: "t?ss? saan esitt?? tohtori L?nnrotin, jota niin hartaasti olette toivonut n?kev?nne." Saattanet arvata ett? jouduin h?milleni; kaikeksi onneksi en sent??n kokonansa kadottanut mielenmalttiani. Onpa tosiaan hauska tutustua h?neen. H?n on puolittain luvannut Runebergille tulevansa kes?ll? Haiharaan. -- L?nnrotista puhuttaessa johtuu mieleeni Suomen lukeminen. Min? opettelen suomea, se on, min? luen suomea sanakirjan avulla. Se k?y hitaasti, etenkin kun Renvallin sanakirjasta ei ole suurtakaan apua sille, joka ei osaa latinaa." --
Lis?t?ksens? hiukan niukkoja tulojaan oli Runeberg 1832 vuokrannut suuremman huoneuston ja ottanut poikia t?yshoitoon. Luonnollista on, ett? se lis?si h?nen vaimonsa ty?t? ja toi h?nelle paljon huolia. Z. Topelius, joka oli Runebergill? t?yshoidossa, kertoo t?st? Str?mborgin muistiinpanoissa:
-- "Rouva Fredrika Runeberg oli 27 vuoden ij?ss? kalpea nuori rouva, jolla oli kauniit, sielukkaat silm?t ja pitk? tumma tukka arkioloissa koruttomasti k??nnetty yl?sp?in korvien kohdalta, samaten kuin vanhuuden p?ivin?kin. -- -- H?n oli v?syneen n?k?inen, hiljainen ja ujo, paitsi silloin kuin h?n l?heisten yst?v?in piiriss? innostui tahi sai tilaisuuden ?lykk??ll?, henkev?ll? tavallaan ottaa osaa vilkkaaseen keskusteluun. Vaikka en koskaan kuullut h?nen valittavan tai lausuvan tyytym?t?nt? sanaa, tuntui minusta, kuin h?n olisi kantanut raskasta, vierasta kuormaa. -- -- Harva, joka silloin n?ki h?net niin heikkohermoisena ja hentona terveydelt??n, olisi voinut aavistaa, ett? h?nest? sittemmin tulisi kuuden vahvan pojan ?iti ja ett? h?n itse, kest?en koettelemuksia, joiden painon alle moni voimakkaampi