Fredrika Runeberg | Page 3

h?nt? kehotettiin toistaiseksi pit?m??n kihlausta salaisuutena, kerrotaan vanhuksen ?re?sti vastanneen: "ei minun ole tapana puhua pahaa herrasv?est?ni".
Kihlaus kesti vuosikausia. Runeberg luki koko ajan ahkerasti, ja sanotaan, ett? h?nen osaksi tuli kiitt?? morsiantaan tutkintojen hyvist? tuloksista, sill? Fredrika nousi klo 4 aamuisin yl?s keitt?m??n kahvia sulhaselleen, Runeberg oli, n?et, halunnut kahvia n?in varhain aamusella arvellen ett? se antaisi ty?lle nopeampaa vauhtia. Palvelija kun oli vanha ja mukavuutta rakastava, otti morsian kahvinkeiton omaksi teht?v?kseen. Runeberg, n?et, asui viimeiset ajat tulevan anoppinsa kanssa samassa talossa.
V. 1830 Runeberg nimitettiin kaunopuheisuuden dosentiksi yliopistoon ja seuraavana vuonna h?n vietti h??ns? Fredrika Tengstr?min kanssa. Fredrika kirjoittaa tapauksesta yst?v?lleen Augusta Lundahlille helmik. 14 p:n? 1831:[1]
[1] Ennen julkaistu Str?mborgin usein mainitussa teoksessa.
-- "Allekirjoituksesta huomaat sen mink? luullakseni jo ennenkin olet kuullut, ett? min? olen muuttanut nime? ja joutunut uusiin oloihin. Tammik. 21 p?iv? oli meid?n h??p?iv?mme. Ainoastaan l?himm?t sukulaisemme olivat h?ihin kutsutut. Sek? Runeberg ett? min? olimme toivoneet ett? tuo p?iv? vietett?isiin kaikin puolin yksinkertaisesti. Sen mukaan olin puettukin. Ehk? sinua huvittaa kuulla mink?lainen puku minulla oli? Valkoiset silkkisarssikeng?t ja silkkisukat, silkkisarssinen hame, joka oli p??llystetty hohtoharsolla. Siin? ei ollut muuta koristusta, kuin pieni silkkikierre polven kohdalla. Uumille oli k?ytetty pitk? hohtoharsovy?hyt, jonka p??t riippuivat, kaulassa rypytetty pitsi, liiviss? ja hihoissa ei mink??nlaisia ryppyj? eik? koristuksia, ainoastaan pitsikalvostimet, kaulassa valkoiset vahahelmet, jotka olivat kiinnitetyt soljella, p??ss? kruunu ja seppel, jossa oli eternellej? koristeena. Muuten ei mit??n koristuksia tukassa. Kukkavihko kiinnitettyn? hameeseen ja toinen olkap??ll?. Nyt olet n?hnyt morsiamen! Hauskempi sinun olisi, jos voisin kuvata h?itten j?lkeist? p?iv??, jolloin useimmat h??vieraat ja muutamat Runebergin yst?v?t (joukossa sellaisiakin, jotka eiv?t olleet mukana h?iss?) tulivat jo aamusella meille, ja kun koko p?iv? oli vietetty puhellen, nauraen ja laulaen, erottiin iltasella. Oli tosiaankin hauska alottaa uusi el?m?ns? noin, l?heisten omaisten ja yst?v?in piiriss?, kesken vilkkaan ilon ja leikkipuheitten. Onpa kuin jos vieraaseen paikkakuntaan muuttaneita ensimm?isen? p?iv?n? tervehtisi kaunis ilma."
Str?mborg kertoo, ett? vastanaineitten koti oli hyvin yksinkertainen. Samassa talossa, jossa rouva Tengstr?m asui, oli pieni kylkirakennus, josta vuokrattiin kaksi huonetta. Niit? oli ennen k?ytetty puusep?n ty?pajaksi. Nuori morsian paperoitsi itse sein?t ja maalasi paperin. Huutokaupasta ostettiin tarpeellisimmat huonekalut, jotka Fredrika yhdess? Fredrik-veljens? kanssa sitten puhdisti ja korjaili. Lattialle, johon vuosien kuluessa oli sy?pynyt nokea, liimaa ja vernissaa, pantiin peitteeksi matot. Hell?n k?den kaunistamina nuo vaatimattomat huoneet n?yttiv?t hyvin somilta. Talouskaluja ei ollut muuta kuin kaikkein v?ltt?m?tt?mimm?t. Niinp? oli nuorella rouvalla ainoastaan puoli tusinaa mataloita lautasia ja sama m??r? syvi?.
Jotenkin samaan aikaan, kuin Runeberg meni naimisiin, joutui h?n j?seneksi tuohon tunnettuun Lauantaiseuraan, joka niin suuresti vaikutti sek? h?nen ett? h?nen vaimonsa kehitykseen. Seuraan kuului joukko nuoria miehi?, jotka melkein kaikki sitten tavataan Suomen miesten valiojoukossa, kirjallisuuden ja tieteen edustajina. N?ist? miehist? mainittakoon Runebergin rinnalla Johan Jakob Nervander, Johan Jakob Nordstr?m, Johan Vilhelm Snellman, Fredrik Cygnaeus y. m. T?m? "seura" kokoontui j?senien kodeissa vuorottain. Kokouksissa vaihdettiin ajatuksia, etenkin kirjallisuudesta, esitettiin uudempaa ruotsalaista kirjallisuutta ja keskusteltiin siit? johtuvista kysymyksist?. Vihdoin tavataan Lauantaiseurassa naisiakin, vaikka heit? ei liene ollut monta. Heid?n joukossaan oli Augusta Lundahl, joka silloin t?ll?in oleskeli Helsingiss?. Runeberg ja h?nen puolisonsa olivat kumpainenkin kiintyneet h?neen ja kutsuivat h?nt? tavallisesti lempinimell? "Hebeksi".
Kuinka kehitt?v?sti Fredrikaan vaikutti seurustelu noitten etevien miesten kanssa, sen kyll? k?sit?mme. N?ytt?? silt? kuin h?n jo alusta pit?in olisi jossain m??rin ottanut osaa miehens? t?ihin ja henkisiin harrastuksiin. Ainakin huomaa sen Str?mborgin muistiinpanoista, joissa m. m. mainitaan, ett? h?n usein miehens? puolesta luki kaunokirjallisia teoksia, etenkin uusinta kirjallisuutta ja sitten esitti h?nelle sis?llyksen p??piirteet, siten s??st??ksens? h?nen kallista aikaansa. Aikaa voittain Runeberg ainoastaan t?ll? tavoin seurasi aikansa kirjallisuutta, etenkin ruotsalaista.
Avioliiton kolmantena vuotena rouva Runebergia kohtasi suuri suru. H?nen ensimm?inen lapsensa, pieni tytt?nen, kuoli. Matkustettuaan miehens? kanssa Tampereelle neiti Lundahlia terveht?m??n ja k?yty?ns? Kyr?skoskea ihailemassa, palasi h?n taas Helsinkiin, jossa pieni koti nyt tuntui tyhj?lt? ja autiolta. H?n kirjoittaa t?st? yst?v?lleen syysk. 10 p:n? 1833:
-- "Autiolta ja tyhj?lt? tuntuu kotiin tullessa, mutta olen koettanut ahkerassa ty?ss? etsi? virkistyst?, ja kiitos Jumalan, sit? elet??n sent??n, p?iv? menee, toinen tulee. T?ydellist? onnen autuutta ei saakaan toivoa t??ll? maan p??ll?, se saattaisi meid?t unhottamaan ett? olemme ihmisi?, ja min? onnellinen, miksi vaikeroitsisin sit? ett? osa onnestani otettiin pois, kun olin ??rett?m?n rikas. Minullahan on viel? niin paljon, paljon, kunpahan vaan oppisin k?rsiv?llisesti ajattelemaan, ett?, minulla oli viel? enemm?n ja ett? sill?, joka antoi, oli my?skin oikeus ottaa.
-- -- Kuinka min? ik?v?in Kyr?skoskea. Kun ajattelen, ett? se t?n?kin hetken? kuohuu ja kiiruhtaa eteenp?in samoin kuin sin? p?iv?n?, jolloin me siell? olimme, ja ett? se samalla tavalla pauhaa ja rient?? viel? silloinkin, kuin lukemattomat sukupolvet ovat meid?n ja j?lkeentulevaistemme haudoilla astelleet, ja ett? ne, jotka ennen meit? ovat sit? katselleet, ovat t??lt? h?vinneet, uudet sukupolvet ovat sen kuohuntaa kuullen syntyneet ja taas kadonneet, mutta se on paikallaan, ??rett?m?ss? ikuisessa vaihtelussa -- silloin p??t?ni huimaa. Mutta min? tahdon tulla sinne viel? kerran, min? en muista sit? niin kuin tahtoisin. Sellainen, mik? minuun oikein syv?sti vaikuttaa, valtaa mieleni niin ett? olen kykenem?t?n