Fredrika Runeberg | Page 2

oli koolla.
Kodissa noudatettiin ajan tavan mukaan ankaraa j?rjestyst? ja kaikkien t?ytyi iltaan kello seitsem??n asti ahkerasti tehd? ty?t? kodin hyv?ksi ja kello 9 oli jokaisen m??r? olla levolla, kynttil?t sammutettuina. T?llaisissa oloissa ei Fredrikalla ollut paljon aikaa lukemiseen, piirustukseen, vesimaalaukseen, sametille maalaamiseen, tekokukkien valmistukseen y. m. teht?viin, joihin h?nell? oli suuri taipumus. Maalaamiseen h?n tavallisesti k?ytti sunnuntai-iltap?ivi?.
Is?n kuoltua 1824 tapahtui perheess? monellaisia muutoksia. M. m. luotiin Fredrikan taipumuksiin oikeutettua huomiota, sill? h?n alkoi saada tuloja akvarelleistaan ja samettimaalauksistaan. T?ten h?n ansaitsi kaikki rahat omiin tarpeihinsa, viel?p? kokosi pienen p??omankin, 400 riikintaaleria, joilla sitten morsiamena hankki itselleen kapiota. M. m. oli h?n maalannut rullakaihtimet kaikkiin arkkipiispan ikkunoihin. Mutta siihen aikaan ei pidetty oikein sopivana ett? "s??tyl?isnainen" ansaitsi rahaa omalla ty?ll??n; siit? syyst? Fredrikan t?it? t?ytyi my?d? aivan salaa.
Str?mborg mainitsee biograafisissa muistiinpanoissaan, joista yll?olevat tiedot ovat otetut, ett? Fredrika nuoruudessaan yh? edelleen oli yht? hiljainen ja itseens? sulkeutunut kuin lapsenakin. H?nen vanhin sisarensa Carolina, naimisissa professori Bergbomin ja sitten toisen kerran professori Tengstr?min kanssa, oli kaunis ja yleiseen suosittu. H?nt? Fredrika suuresti ihaili, ja jos h?n sai jonkun kauniin vaatekappaleen tahi koristuksen, niin h?n heti oli valmis antamaan sen sisarelleen, joka hilpe?ll? ja herttaisella luonteellaan her?tti kaikkialla iloa ja vilkkautta.
Fredrika taas karttoi seuraa ja usein, kun oli vieraskutsut tahi tanssiaiset, t?ytyi ?idin nuhteilla taivuttaa h?net menem??n muitten nuorten joukkoon. Lukeminen oli jo pienest? pit?in h?nen hupaisin ajanviettonsa ja h?n kirjoitti runoja jo koulua k?ydess??n; mutta nuo mieliharrastuksensa h?n kaikesta p??tt?en koetti pit?? muilta salassa. Sittenkin ymp?rist? sai niist? joskus vihi?. Er?s aikalainen kertoo ett? h?n 15-vuotiaana, kun arkkipiispa Tengstr?mill? oli Paraisissa kutsut, omaistensa h?mm?stykseksi luki kaikkien kuullen oman sepitt?m?ns? kertomuksen. H?nell? kun oli ??neenlukeminen ik??nkuin virkana kodissa, oli h?n tottunut lukemaan tavattoman nopeasti, joten h?n kerkisi lukea paljon. Valitettavasti oli h?nen kasvatuksensa, vaikka se olikin paljoa parempi kuin muitten sen ajan tytt?jen, kuitenkin niin puutteellinen ettei h?n lukenut sanottavasti muuta kuin kaunokirjallisuutta. Kenties se painostava tunne, ett? tiet?m?tt?myys oli h?nen omaa kehityst??n ehk?issyt, on syyn? siihen ett? h?n sittemmin niin hartaasti ja vakuuttavasti vaatii perusteellisempaa kasvatusta tyt?ille. Omaan kokemukseen perustuu n?ht?v?sti my?skin se l?mp? ja into, jolla h?n my?hemmin koetti sanoin ja t?in ahdistaa tuota ty?n halveksimisesta johtuvaa v??r?? k?sityst?, ett'ei sivistyneen naisen muka sovi tehd? ty?t? _palkan edest?_.
Turun palon j?lkeen rouva Tengstr?m tytt?rens? kanssa muutti luonnonihanaan Paraisten pit?j??seen, jonne v?hitellen muitakin sukulaisia ker??ntyi. Siell? h?n yh? useammin tapasi sukulaisensa Johan Ludvig Runeberginkin. He olivat tosin jo ennest??nkin tutut, mutta t??ll? Runeberg vasta varsinaisesti alkoi Fredrikaa l?hesty?. Kes?isin nuorisoparvi teki v?h? v?li? veneretki? luonnonihaniin paikkoihin, talvisin pidettiin kirjallisia iltaseuroja, joissa luettiin jonkun l?sn?olijan tilaisuutta varten sepitt?m? runo tai kirjoitus tahi my?skin joku uudemman kirjallisuuden tuote, joista siihen aikaan oli suuri puute; v?lihetkin? iloisesti juteltiin ja leikittiin. Muut nuoret tavallisesti j?ttiv?t Fredrikan ja Runebergin kahden kesken, sill? heilt?, joita kumpaisiakin vieh?tti kirjalliset kysymykset, ei koskaan keskusteluaineita puuttunut. Todistuksena siit? harvinaisen vilkkaasta harrastuksesta, jolla Fredrika seurasi aikansa kaunokirjallisuutta, mainitaan ett? h?n jo v. 1827 oli lukenut Ossianin laulut Macphersonin englanninkielisen? k??nn?ksen? ja esitti niist? suuren osan ruotsiksi Runebergille.
T?lt? ajalta on tallella kirjeit?, jotka Fredrika on kirjoittanut er??lle Salmbergin koulun aikaiselle yst?v?lleen, kirjailija Augusta Lundahlille, joka sittemmin tunnetaan rovasti Walleniuksen puolisona. N?m? kirjeet kuuluvat er??seen kokoelmaan, joka on hyv?ntahtoisesti annettu n?iden rivien kirjoittajan k?ytett?v?ksi. Kirjeet, -- jotka enimm?kseen ovat ranskankielisi? -- luovat hauskan kuvan siit? iloisesta nuoruuden el?m?st?, jota Fredrika siihen aikaan vietti.
Aikaisimmassa kirjeess? (v:lta 1826) h?n hartaasti pyyt?? yst?v??ns? saapumaan Turkuun juhlaksi, jota toivottiin vietett?v?n keisari Nikolain kruunauksen johdosta, ja tilaa "8 luotia hyvin valaistua villalankaa Finlaysonilta, schawletiksi", jommoisen h?n (Fredrika) n?ki er??ss? klubissa talvella ja josta h?n sanoo; ett? "aina siit? pit?in on kilpailtu ken saisi hankituksi itselleen sellaisen". Toisessa, samana vuonna kirjoitetussa kirjeess? h?n kertoo Helsingin matkastaan ja laskee leikki? seikkailuistaan siell?, nimitt?en itse??n "cousine de campagne'"ksi (maanmoukaksi). Kirjeest? huomaa, ett? ihmiset nyt jo olivat alkaneet pit?? h?nt? ja Runebergia ik??nkuin toisilleen kuuluvina, sill? h?n sanoo: "ei minulla ole aavistustakaan kuka voisi olla serkkuni Runebergin morsian". Kaikki n?m? 1826 kirjoitetut kirjeet ilmaisevat tavallista suurempaa leikillisyytt? ja el?m?niloa. Mutta niiss?kin toisinaan ilmenee tuo Fredrikan luonteen alakuloisuus ja h?nen tyytym?tt?myytens? omaan itseens?. Niinp? h?n esim. riemuitessaan yst?v?ns? Turkuun ja Paraisiin tulosta ei uskalla antautua ilon valtaan, vaan huudahtaa toivottomasti: "min? en kuitenkaan voi uskoa ett? se on totta, min? en uskalla toivoa". "Car cela aurait trop de plaisir pour moi." (Se olisi liian suuri ilo minulle.)
Syksyll? 1828 h?n muutti ?itins? kanssa Helsinkiin. H?n haikeasti kaipasi kauniita Paraisten maisemia ja pelk?si olevansa kaupungissa ik??nkuin h?kkiin suljettuna. "Moi, je suis tout à fait folle des vues belles." (Min? kun olen aivan hurjasti ihastunut kauniisiin n?k?aloihin.) Samana kes?n? h?n oli ollut paljon Runebergin seurassa ja luultavaa on, ett? he silloin olivat tulleet selville toistensa tunteista. Joulukuun 12 p?iv?n? samana vuonna he meniv?t julkikihloihin. Str?mborg kertoo, ett'ei Tengstr?min perheen vanha uskollinen palvelija Lisette pit?nyt tuota Runebergin kanssa solmittua liittoa Fredrikalle edullisena, koska sulhasella ei ollut mit??n omaisuutta. Kun