Fredrika Runeberg | Page 7

vielä on tuo
suunnaton raukeus ja voimien vähyys, joka minua vaivaa. Musiikkia en
ensinkään jaksa kuulla, se rasittaa minua niin, että muutaman minuutin
kuluttua olen aivan sairas."
Tammik. 11 p:nä --41.
-- "Kesken kaiken -- -- mitä sinä ajattelet "Murgronan"-nimisestä
julkaisusta? Naiskirjailijat näkyvät olevan samaa laatua kuin
laulajattaret: ne, jotka johonkin kelpaavat, antavat ihmisten pyytää
itseään loppumattomiin asti ja pysyvät sittenkin ääneti ja ne, jotka ovat
kaikkein kehnoimpia, laulaa laklattavat ihmisten pyytämättä, silloinkin
kuin heidän pitäisi olla vaiti.
-- -- Minun "Nunnani"[1]? Se on Morgonbladet'issa v. 1833, eikä olisi
koskaan joutunut sinne eikä mihinkään muuhunkaan lehteen, ellei
Runeberg olisi tarvinnut palstantäytettä. Minä siihen aikaan autin häntä
tekemällä käännöksiä sanomalehteen, ja niin hän tuli panneeksi siihen
pari pikku novelliakin, jotka minä silloin kirjoitin sovittaen pituuden
sen mukaan, kuin sanomalehden palstat vaativat. Luulenpa sinulle siitä
joskus maininneeni; tuskinpa sinä muuten olisit kuullut, että minä sen
olen kirjoittanut? Sillä luulen että Runeberg on ainoa, joka siitä tietää.
Toivoisin myöskin, ett'et sinä siitä kenellekään mainitsisi.
[1] Tarkoittaa tuota ennen mainitsemaamme "Den unga
nunnan"-nimistä novellia.
--- -- Minä elän hiljaista elämääni, en voi enkä tahdo herättää mitään
huomiota, vaikka joskus huvikseni olen viskannut jonkun kuvan
paperille, varsinkin tätä nykyä entistä useammin, seuraelämä kun
minun kuurouteni takia on kadottanut niin paljon viehätystään ja minun
täytyy jollain tavoin ilmaista mitä mielessäni liikkuu. Harmaa pussini
on minun yleisöni, joskus, mutta ani harvoin, Runeberg, useimmin

"minun kirjalliset tuotteeni nielee oikein ahmimalla vilkas yleisö" --
takkavalkea, tahi melkein yhtä vilkas -- pikku poikieni kädet, jotka
tekevät niistä kukkoja, mausterasioita, ukkoja ja rouvia." -- --
Kesäk. 21 p:nä --43.
-- -- "Heti kun terveysveden juonti on päättynyt, panee Hebe
nelijalkaiset siipensä liikkeelle ja lentää suoraa tietä Kroksnäs'in
pilkulliseen saliin -- -- taikka myöskin -- -- pyhään Porvoon kaupunkiin.
-- -- Kunhan saan edeltäkäsin tietää tulostasi, niin järjestelen töitäni
vähän pois tieltä saadakseni hiukan kömpiä ulos siitä kuoresta, jonka
taloustoimet ja tuhannet nuppineulahuolet kutovat perheen emännän
ympärille. -- -- Oletko lukenut Aimé Martin'in kirjaa "Perheen
emäntien kasvatuksesta"? Minä parhaillaan sitä luen. -- -- Ranskalainen
on aina ranskalainen, olkoon hän nimeltään S:t Julien, Lamartine tai
mikä tahansa, olkoon hän tuntematon tahi maan kuulu, luontoaan hän ei
muuta. Joskus tämä Aimé Martin sentään on varsin kaunis. -- --
-- -- -- Kynä heiluu kädessäni kuin riepu, ja ajatukset putoilevat
paperille repaleina, mutta sittenkään en saa lopettaneeksi. Minä luulen
että tuo niin sanottu hitaus on sitä laatua, että kun kappale kerta on
pantu liikkeeseen, niin se ei voi pysähtyä, ellei joku este pakota sitä
pysähtymään. Sinä et voi kuvitella, mikä ajatusten laiskuus minua tällä
haavaa vaivaa ja mikä rentomielisyys ja löyhyys on saanut valtaansa
koko minun olentoni." -- --
Saatuansa tiedon Augusta Lundahlin kihlauksesta Pirkkalan rovastin,
Walleniuksen kanssa, kirjoittaa rouva Runeberg jouluk. 15 p:nä --43:
-- -- "Me siis emme enää koskaan saa nähdä _Augusta Lundahl_ia
luonamme! Kantakoon sitten Augusta uutta nimeänsä ilolla! -- -- Niin,
tervetuloa säätyyn, minulla vanhana papinmuorina on täysi syy sinua
tervehtää!" --
Helmik. 8 p:nä --44.
-- -- "Varmaankin kuluu pitkä aika, ennenkuin minä totun sinun uuteen
nimeesi, joka epäilemättä sinun korvissasi kuuluu varsin tutulta, mutta
ei ole helppo kuvitella henkilöä uusissa oloissa, paljoa helpompi on
tottua _näkemään_ häntä niissä. Nyt minä alan odottaa kirjettä sinulta.
Kun on ollut koko kuukauden naituna, lienee jo toki aika ruveta
muistelemaan vanhoja ystäviä. Minä sanon koko kuukauden, sillä
merkillistä on, kuinka pitkiltä ensimmäiset viikot jonkun tärkeän
tapauksen jälkeen tuntuvat. Minä muistan, kuinka minusta kaksi

viikkoa häittemme jälkeen tuntui kummalliselta ajatella, että
avioliittomme oli kestänyt ainoastaan kaksi viikkoa. Tosiaankin, minä
luulen, etteivät nämä kolmetoista vuotta nyt muistellessa tunnu paljoa
pitemmiltä."
Huhtik. 15 p:nä --45.
-- -- "Minä olen jotensakin reipas ja hyvissä voimissa, saattaisinpa
melkein sanoa että olen "ehompana entistäni", kuten Lemminkäinen. --
-- Älä sentään usko että olen mikään jyrkkä Fennomaani, vaikka
tulinkin maininneeksi Lemminkäisen, mutta olen juuri tänä iltana
lukenut suomea, ja vielä päälle päätteeksi Kalevalaa. Meitä on täällä
muutamia, jotka kokoonnumme jonkun kerran viikossa lukemaan ja
puhumaan suomea. Puhuminen on tosin useastikin pelkkää hutiloimista,
mutta lukeminen, se käy hyvää vauhtia. Tänä iltana yhdeksän lehteä.
Muistatko että minä ennen uurastin suomen lukemisessa? Helpompaa
suomenkieltä minä jo alan ymmärtää, mutta Kalevalaa lukiessa täytyy
tuon tuostakin turvautua Castrénin käännökseen. Minua hiukan
harmittaa se että ihmiset luulevat meidän harrastavan asiaa muka
muodin vuoksi (minkä muun nimityksen minä sille antaisin?), mutta
tämä meidän seuramme ei ole mikään hetken päähänpisto: se päätettiin
perustaa jo kaksi vuotta sitten. Jos voisi olla jotakin, joka herättäisi
minussa inhoa suomea kohtaan, niin sen tekisi tosiaan tuo riita ja melu,
joka on aivan liiaksi vastenmielistä, juuri Saima-lehden tapaista. On
tosiaankin ikävätä nähdä miten asiata, jonka itse on sydämmessään
säilyttänyt pyhänä ja kalliina, toiset melulla ja hälinällä kuljettavat
kansanjoukossa ikäänkuin huomiota herättävänä näytelmänä, päivän
polttavan kiistan aiheena; ja varsinkin silloin kuin ei tuosta kaikesta voi
olla muuta seurausta kuin se että melu turmelee sen asian, jota huutajat
tahtoivat edistää, kuten nyt on laita. Mutta huutamalla