Faust I | Page 3

kohtalon ansainnut. Kaipauksella eri?mme h?nest?.
Saksan kirjallisuudessa oli t?h?n aikaan alkanut se huima silmit?n rynt?ys vanhaa konventionellia ranskalais-henkist? runoutta vastaan, joka on tunnettu nimell? "Sturm und Drang" (myrsky ja kiihkokausi). Sen sotahuutona oli: pois kaikki s??nn?t ja traditionit! el?k??n luonto, s??nn?tt?myys, alkuper?isyys hurjassa voimassaan ja -- saksalaisuus! Sen esikuvina olivat Shakespeare, Ossian, Skandinavian jumalaistarut y.m. Mutta nuorella Saksalla oli nurjat k?sitteet luonnosta ja totuudesta. Luonto oli sen silmiss? joku kummallinen yhdynt? "tulivuorta ja kuutamoa;" luonnon voima sen mielest? ilmautui myrskyn-purkauksissa, sen kauneus itkustelevassa hentomielisyydess?. Olla samalla hyrskyis? ja hell?, raivoisa ja kyynel?iv? -- nep? muka neron tunnusmerkkej?. N?in t?m? suunta, joka huusi "luontoa ja totuutta", itse asiassa saattoi ep?luonnollisuuteen ja?ep?todellisuuteen. G?thekin muutamia vuosia kuului "hyrsky- ja kiihko-puolueesen" ja loi sen hengess? esm. "G?tz von Berlichingen" ja "Werthers Leiden". N?ist? pari sanaa.
G?tz von Berlichingen, tuo kuuluisa rautakourainen, mutta ritarillinen rosvo, joka, luottaen omaan kykyyns? ja miekkaansa, alinomaa ja v?sym?tt? tappeli yhteiskunnan ahtaita rajoja vastaan, h?n jos jokin oli vieh?tt?v? aihe uudelle suunnalle. G?tz oli individualiteetin taistelu objektivisi? rajoja vastaan; niinh?n uusi koulu my?s oli julistanut sodan silloista makusuuntaa ja sen ahtaita s??nt?j? vastaan, vaatien etusijaa indiviidille, luonnolle, vapaudelle. Samaahan taistelua indiviidin inhimillisten oikeusten puolesta k?vi koko aikakausi piityneit? feodali-oloja ja hallitsevain luokkain etuoikeuksia vastaan. Siit? ymm?rt?? sen ??rett?m?n ihastuksen, mink? G?tz nosti. Se her?tti henkiin koko tulvan samallaista kirjallisuutta. Draamana G?tz kuitenkin on heikko; se on pikemmin dialogiseerattu historia, joka uskollisesti on s?ilytt?nyt ajan v?rit, kuin n?ytelm?; se kuvaa kokonaista ajan suuntaa, mutta ei intohimojen taistelua. Siin? ei ole mit??n m??r?tty? keskus-aatetta, mit??n toiminnan yhteisyytt?. Henkil?t ovat kyll? el?vi?, mutta ne eiv?t yhdy toimintaan ja vuorovaikutukseen.
Kes?ll? 1772 G?the, Wetzlarissa tutkiessaan valtio-oikeuston laink?yttelyj?, taas rakastui -- se on omituisuus h?ness?, joka erottamatta yhtyy h?nen runolliseen toimintaansa. Voidakseen runoudessa luoda naisia, t?ytyi h?nen todellisuudessa ensin mielty? niihin. T?ll? kertaa h?n kuitenkin rakasti yksipuolisesti, sill? neiti Charlotta Buff -- niin sen kaunottaren nimi oli -- oli kihloissa toisen miehen kanssa. Samaan aikaan oleskeli Wetzlarissa er?s Jerusalem niminen nuori mies, synkk?mielinen haaveksija, joka niinik??n onnettomasti rakasti er?st? nuorta rouvaa, jopa vihdoin alakuloisuudessaan lopetti p?iv?ns? itsemurhalla. Sovittamalla yhteen n?m? kaksi onnettoman rakkauden tapausta, omansa ja onnettoman Jerusalemin kohtalon, G?the sai aiheen uuteen runoelmaan l. romaaniin, nimelt? "die Leiden des jungen Werthers." Nuori Wertherkin rakastaa onnettomasti er?st? Lottenia, on t?ynn? sanomatonta kaipuuta, m??r?t?nt? ik?v?imist?, on suuttunut mailmaan ja oleviin oloihin, lukee vaan Ossianin runoja, on hento heikko olento ja turvautuu vihdoin -- itsemurhaan. Werther oli henkisesti kipe?n ajan tuote. Ihmiskunta oli menett?nyt uskonsa ja sen kera rauhansa ja ilonsa; levotonna ja t?ynn? kivulloista?hell?tunteisuutta se sukeltui luonnon helmaan, sielt? l?yt??kseen lohdutusta. Luontoa ylistet??n puristetulla ihastuksella, itkua ja rakkautta suodaan oikein tuhlaamalla. [Sek? G?tz ett? Werther lausuvat t?t? ajanhenke?, kumpikin eri puoltansa: G?tz on taivaasen-rynt??v?ist? vapauden halua, Werther sen alakuloista haaveksintaa.] Ajan ??ret?nt? kaipuuta ja tyhjyytt? G?then Werther lausuu sattuvasti ja todellisesti; siit? se sanomaton mieltymyksen myrsky, mill? kirjaa vastaanotettiin kautta Euroopan. Sit? ei luettu, vaan ahmittiin -- kyynelvirtojen valuessa. "Weltschmerz" oli saanut el?v?n muodon; Werther lausui selv??n mit? jokainen syd?n tunsi ja tuskaili. Se synnytti koko sarjan sentimentaalisia kirjailijoita, -- mutta G?the oli juuri luomalla t?mm?isen teoksen ikip?iviksi vapautunut ajan kipe?st? tunteellisuudesta.
G?the piti runohenke?ns? eleill? useilla v?hemmill? kappaleilla, sill? v?lin kuin h?n vakavilla opinnoilla viritti henke?ns? suurempiin t?ihin. N?ist? kappaleista mainittakoon esm. _Clavigo_, n?ytelm?, joka n?ytt?? miten er?s henkil? kunnianhimonsa yllytt?m?n? polkee rakkauden velvollisuudet ja siit? rangaistaan. Sitten kypsyi uuden lemmen-auringon l?mm?ss? lyyrillisi? lauluja ynn? laulun?ytelm? _Ervin und Elmire_, jossa er??n lemmityn tyt?n miellytys-halu saattaa h?nen sulhasensa ep?toivoon. G?then uusi lemmet?r oli neiti Anna Elisabet Sch?nemann, ikuistettu h?nen lauluissaan "Lili'n" nimell?. Vihdoin G?the suunnitteli kahta suurisukuista draamaa _Mahomet_ ja?_Prometheus_, jotka ik?v? kyll?, j?iv?t puolimoihin y.m.
G?the oli nyt mainio mies. H?nen luonaan k?vi Saksan silloiset kuuluisimmat terveisill? ja v. 1775 kutsui Sachsen-Weimarin nuori, taiteita ja neroja suosiva herttua Kaarle August h?net hoviinsa. G?the tulikin ja j?i Weimariin elini?kseen. Niinkuin uusi aamu-aurinko nousi nuori runoilija t?lle iloisalle, raikkaalle, vapaahenkiselle hoville, jonka p??toimina oli huvitukset ia kaunotaide. H?n p??si ruhtinaan mit? l?himp??n yst?vyyteen, jopa kohosi pienen herttuakunnan t?rkeimm?ksi virkamieheksi, jonka ylitarkastuksen alle pantiin vuorikaivokset, sotalaitos, mets?nhoito y.m. H?n oli herttuan "oikea k?si" kaikissa toimissa. Yhdess? he huvittelivat ja hulluttelivat vallattomassa poikamaisuudessa, yhdess? he my?s hoitivat hallitusta ja ahkeroivat kansan parasta. N?in kului 10 vuotta, jolloin syrj?isempi saattoi luulla G?then ihan kyltyneen runoihin ja runottariin. Eip? niin kuitenkaan ollut. Tosin runoilus paljon sai v?isty? k?yt?llisten tointen tielt?, mutta eip? h?n sittek??n antanut runojan hukkua hovimieheen. P?invastoin k?yt?llisest? el?m?st? valui G?thelle runsas runouden l?hde. H?n kasaili aineksia tuleviin rakennuksiin. Virkamatkoillaan h?n tuli tarkemmin tutkineeksi luontoa ja sen ilmi?it?; ihmisvilin?ss? h?n oppi oivaltamaan el?m?? ja sit? oikein kuvailemaan. Varsinkin h?nen syd?mellinen seurustelunsa ?lykk??n rouva von Steinin kanssa verrattomin m??rin kehitti h?nen henke??n, elvytti h?nen tunne-el?m??ns?. Pait' sit? h?n ei lakannut itse asiassa runoja sepitt?m?st?. Hoviteateria varten valahti h?nelt? tuon tuostakin n?ytelmi?, jos kohta osaksi v?h?narvoisempia. Paraat niist? ovat: "Die Geschwister", "Triumph der Empfindsamkeit", jossa sukkelasti