Faust I | Page 2

paraan vieh?tysvoimansa, sitte kun h?n tyynesti sai omistaa ik?v?ity?ns?. Nyt h?n kiusaili kunnon tytt?kultaa jos joillakin ep?luuloilla y.m., kunnes K?thchenin rakkaus sammui mielipahan kyyneliin ja nuorten v?li auttamattomasti rikkui. G?the katui kevytmielisyytt?ns? katkerasti, ja syd?nsuru her?tti h?ness? taas runonhengen. H?n sepitti n?ytelm?n "die Laune der Verliebten" (rakastuneiden oikut), jossa h?n tietysti muutetuin nimin,?p??asiallisesti kuvaili omaa ja K?thchenin v?list? lempisuhdetta. Seikka on omituinen ja ilmaisee selv?sti G?then koko tulevaista runoilu-suuntaa. H?nen runoelmansa l?htev?t aina omasta kokemuksesta, kumpuilevat runoilijan sisimm?st? syd?mest?, kuvastellen?ihanteellisesti mit? h?n itse on el?nyt, k?rsinyt, tuntenut. Runoelmat ovat siis l?himm?ss? yhteydess? runoilijan el?m?n vaiheiden kanssa, ne ovat tavallaan runollisia "synnintunnustuksia". Kun siis joku tapaus tai seikka syv?sti oli liikuttanut h?nen mielt??n, muodostui se h?nen sielussaan runolliseksi kuvaksi, jonka esiintuomalla h?n samalla vapautui noista syd?nt? sortavista tunteista ja saavutti entisen mielen-tyyneytens?. Muuten die Laune d. Verl. selv?sti n?ytt?? vasta-alkajan k?sialaa; se on laadittu tuohon hempe??n italialaiseen paimenlaulutapaan, jossa rakastuneet pitkiss? puheissa surkein suin laulavat lempens? suruja ja iloja. Enemmin luomis-neroa osoittaa jo samaan aikaan sepitetty n?ytelm? "Die Mitschuldigen", joka kuvaa yhteiskunnallisen el?m?n y?- ja varjopuolia, joihin G?the oli Leipzigiss? tutustunut. Mallina oli Molière.
Nyt oli siis G?the astunut runon uralle. Ja millainen oli h?nen runollinen suuntansa ja henkens?? Se oli kerrassaan realinen, objektiivinen. Sen h?n jo osoitti sill?, ett? runoili itse el?mi?ns? vaiheita, omia kokemuksiaan. Mielikuvituksen siivill? lent?ess??n h?n ei koskaan j?tt?nyt silmist??n luontoa, el?m??, todellisuutta. Saksan runoilijat yleens?, niinp? esim. Schiller, ovat subjektiivej?, idealisteja. Sit? G?the ei ollut. H?n ei tahtonut tyrkytt?? luontoon niit? n?it? omia abstraktisia aatteitaan, h?n ei jyrk?sti erottanut henke? ja ainetta toisistaan, vaan juuri aineessa, luonnossa, el?m?ss? n?ki h?n hengen ja aatteen asuvan. H?nest? oli todellisuus ideaalin ulko-ilmestym?, jumala kaikkisuuden sielu. Sent?hden pyrki h?n aina tuntemaan luontoa sen todellisuudessa, rikkaudessa ja kauneudessa, n?kem??n sit? silm?st? silm??n eik? oman fantasiiansa usvien kautta, joka antaa v??ristellyn kuvan luonnosta. Siit? voi selitt?? sen melkein intohimoisen rakkauden, jolla G?the koko el?m?ns? tutki luonnontieteit?; tiedemies siin? raivasi alaa runoilijalle. H?n tahtoi n?hd? olot ja ihmiset _juuri_ niin kuin ne ovat. Sent?hden h?nen henkil?ns? aina ovat tosi-ihmisi? hyveineen virheilleen, ne eiv?t ole sumusta ja auringon-paisteesta kudotuita puolijumalia eiv?tk? my?sk??n paholaisia, vaan ne ovat ihmisi?; kaikkea ep?m??r?ist?, haamuntapaista, pilventakaista h?n suorastaan inhoo. T?m?np? objektivisuuden vuoksi usein sanotaan G?then enemmin olleen kreikkalaisen kuin saksalaisen hengelt??n. Sama suunta ilmestyy my?s kieless?; se on vilkasta, el?v??, sointuvaa, mutta vertauksia ja kuvallisia puheita vailla. G?the ei sano, mink? _n?k?inen_ asia on, vaan _mik?_ se on. Toisin Shakespeare, tuo muuten suuri realisti, joka uhkuu mit? rohkeimpia kuvia ja vertuita.
Innolla rupesi nyt G?the harrastamaan runollista kasvatustaan. Ahmimalla luki h?n runoilijoita, esim. Molière'?, Corneille'a, Shakespeare'?, sek? saadakseen runouden teorian selv?ksi, Winckelmanin ja Lessingin teoksia, eritt?inkin t?m?n Laokoon'ia, jota h?n nimitti "valons?teeksi pimeiden pilvien halki". Siit? oppi h?n m.m., ett? runoja toimii mielikuvitusta varten, eik?, kuten kuvaileva taideniekka, ulkoaisteja varten, joten runojalle kelpaa rumatkin esineet eik? vaan puhdas kauneus, jota kuvaileva taideniekka suosii. Samaan aikaan h?n piirusteli ?serin johdolla ja oppi "k?ytt?m??n silmi?ns?", kuten itse sanoo sek? l?ysi siten "tien totuuteen ja kauneuteen". Olo Leipzigiss? loppui kuitenkin ?kkiarvaamatta kovan taudin kautta, jonka G?the sai kaikellaisesta rasituksesta. Ruumiillisesti ja henkisesti riutuneena palasi h?n v. 1768 is?ns? luo, joka kylm?kiskoisesti otti poikaansa vastaan. Pitk? sairauden aika vaikutti hyv?? runoilijan hengelliselle el?m?lle. H?n avasi koko sielunsa hurskaalle neiti von Klettenbergille ja t?m?n johdolla h?n loi syv?t silm?ykset?uskonnolliseen tunne-el?m??n. Uskonto sai toistaiseksi etusijan h?nen el?m?ss??n, h?n luki paljo uskonnollisia kirjoja ja miettip? muutella kristinuskoa uusplatoonisten aatteiden mukaan.
Noudattaakseen is?ns? tahtoa l?ksi G?the v. 1770 Strassburgin yliopistoon jatkamaan lainopillisia lukemisiaan. Nyt onnistuikin h?n paremmin, niin ett? jo vuoden p??st? suoritti oikeudentohtori tutkinnon. Mutta muutoin olivat h?nen harrastuksensa viel? hyvin hajannaiset. H?n luki rinnakkain lakitiedett?, luonnontieteit?, vanhoja ja uusia runoilijoita, uskontoa, mystiikkaa, filosofiaa, etenkin Giordano Brunoa. T?st? usvasta v?hitellen selvempi ura aukeni h?lle, kun h?n tutustui runoilija Herderin kanssa, joka hiljan Klopstockin ja Lessingin kanssa oli perustanut uuden runosuunnan vastakohdaksi vanhalle ranskalais-klassilliselle suunnalle. Herderin seura vaikutti G?theen syv?lti. H?n oppi erottamaan, mik? runoudessa on ikuista, mik? ajallista ja satunnaista, h?n vapautui ihailemasta Ranskan?kirjallisuutta ja rupesi sen sijaan tutkimaan Homeeria, Shakespearea, Ossiania, Raamatun runoutta sek? saksalaista kansanrunoutta keskiajalta. G?the oppi, ett? runous ylip??n on kansallislahja, eik? mit??n hienohenkisten sivistyneiden yl?llisyystavaraa. Runoja laulaa vaan selvin? s?velein? julki mit? kansan povessa h?m?r?sti polttaa ja sykkii. Symbolina runoilijan silloisesta saksalaisinnosta sopinee my?s pit?? sit? ihailevaa kunnioitusta, jolla h?n katseli Strassburgin komeaa münster'i? eli kirkkoa, tuota germanisen hengen mestari-luonnosta. Innostuksessaan kirjoitti h?n teoksen "Von der deutschen Baukunst". Samaan aikaan tutustui h?n my?s noihin ventosaksalaisiin taruihin Faust'ista ja G?tz von Berlichingen'ist?. Muuten runoilijan Strassburgin-aikaa suuresti sulostutti h?nen rakkautensa Friederike Brion'iin, joka oli papintyt?r sielt? l?heisyydest?. T?m?, ehk? suloisin ja ylevin niit? monia naisia, jotka luovat ohimenev?? valoaan G?then el?m?ntielle, antoi syd?mens? nuorelle runoilijalle, ja h?ness? siit? syntynyt yl?npaltinen onnellisuuden tunne loi uuden lennon h?nen lyyriselle runoudelleen. Mutta runoilijan rakkaus v?lj?htyi pian -- ja ajan sumuihin haipuu silmist?mme tuo ihana naishaamu, joka kyll? olisi paremman