Ensitaistelujen ajoilta | Page 5

nyt arvostella, kun olen niin vähän
semmoisia asioita seurannut, lisäsi Julia epäröivän vaatimattomuudella.
-- Niinhän se on, toisti Aarnio, vähänhän sitä meillä vielä seurataan
kaikkea uutta ja uudistavaa. Mutta eihän se ole meidän syymme!
Heillä oli nyt vielä paljon puhumista kaikista, entisistä muistoista
lapsuuden ajoilta ja siitä mitä huomioita olivat tehneet ijäkkäämpinä
elämän tuoksinassa. Julia palveli nykyään eräällä maisterilla, joka oli
opettajana lyseossa. Paljon ei hän loma-aikaa saanut, kun ei ollut kuin
kaksi palvelijaa suuressa perheessä. Joka toisena sunnuntaina pääsi hän
vaan muutamiksi tunniksi ulos vapauteensa, nyt käyden kolmatta kertaa
tansseissa Palokunnan talolla.
-- Huvittaako siellä käydä? kysyi nyt Aarnio.
-- No en tiedä! -- Se on nyt ollut semmoista, mitä lieneekään. Kun ei
ole ollut muuallekaan mentävää! Kunhan saa jossain kulumaan senkin
vähän ajan mitä voi palvelustytöllä olla!
-- Niinhän se on! -- vastasi Aarnio ajatuksiinsa vaipuneena.
Äänettöminä he nyt loppumatkan astuivat, lopulta seisattuen Julian
kotiportille.
Siinä hyvästellessään yhtyivät taas katseensa syvällisenä. Ja kun
tuntemattoman voiman pakoittamana, jota ei itsekään lopulta käsittänyt,
painaltui Julia yhtäkkiä huudahtaen Aarnion rinnoille, jolloin heidän

huulensa yhtyivät hurmaavan sielukkaaseen suudelmaan. Ne olivat
pitkiä ja tunteikkaan tulisia suudelmia, jotka yhdistävät heidät toisiansa
tapaamaan vastaisuudessakin.

IV.
Aarnio oli käynyt Kovasen asunnossa esittäen kuukausikokouksen
yhteydessä ilmoitettavaksi yleisen rautatyöntekijäin kokouksen, jossa
keskusteltaisi ja päätettäisi toimenpiteistä kymmentuntisen työpäivän ja
alimman tuntipalkan saamiseksi.
Keskustelu tästä heidän välillään oli ollut kiivasta ja lopulta
personallisuuteen menevä, sillä Kovanen oli kynsinhampain
vastustanut nyt ainakin vielä koko puuhaa. Syynä vastustamiseensa oli
hän myöskin tuonut esille, että se johtaisi ehkä lakkopuuhiin, jota hän
suuresti kammosi. Hän kun oli yleensä siinä uskossa, että työnantajat
kyllä joskus antaisivat suosiollakin työpäivän lyhennyksen, sekä
korottaisivat palkkoja vointinsa mukaan, silloinkun näkevät sen
mahdolliseksi.
Olipa hänen vastustukseensa vielä toisiakin syitä. Hänellä oli
vakituinen paikka ollut jo viisitoista vuotta Aaltio & Sarvisen
liikkeessä, jossa vanhimpana miehenä sai päivältä viisi markkaa ja
urakkatöissä enempikin, jonka piti itselleen nykyoloissa riittävänä. Jos
nyt hänenkin työpaikkansa tulisi lakkotilaan, voisi hän ehkä pian
menettää paikkansa. Kun hän ei ollut vuosikausiin pienemmissä
liikkeissä työssä, pelkäsi hän tottumattomana niitten työtapoihin ei
voivansa tulla niissä liioin enää toimeen.
Näin ottaen huomioon kaikki itseensä kohdistuvat mahdollisuudet,
täytyi pakostakin vastustaa nytkin.
Aarnio pois lähteissään oli uhannut tekevänsä valituksen johtokunnassa,
jos ei puheenjohtaja kutsuisi asian johdosta kokousta.
Kiivain askelin, hermostuneena, käveli nyt Kovanen asuntonsa lattialla
tuumien ja tuskaillen mitä tässä oikeastaan olisi tehtävä. Hän tiesi

Aarnion vievän asian perille, kuukausikokoukselle, keinolla millä
hyvänsä ja kun enemmistö, kaikki nuorimmat, suosivat Aarniota
edelläkävijänään, tulisi kysymys keskustelunalaiseksi väkisinkin. Näin
ollen joutuisi hän lopullisesti kuitenkin häviölle, joka merkitsisi samaa,
kuin kokonaan luottamuksensa häviäminen yhdistyksessä.
Thja-ah! Kovanen repi kiukuissaan tukkaansa. Mikä neuvoksi, mikä
nyt todellakin neuvoksi?!
Lopulta voi hän jo niin paljon asettua, että istahti tuolille levollisemmin
asiata miettimään. Löytyisiköhän vielä jotain välimahdollisuuksia,
joista voisi pujahtaa ulos kunnialla, vaikkakin perään antamalla? Kun
hän nyt oikein kaikilta puolin mietti ja punnitsi luuli hän lopultakin
aukon löytäneensä. Helpotuksen huokaus pääsi nyt häneltä, samalla
kuin kasvonsa kirkastuivat nähtävästi. Näin se tulee käydä. Hän käskee
kokouksen, mutta tulee siellä tarmonsa takaa vastustamaan
lakkopuuhiin ryhtymiseksi kaikkialla, mutta jos ei se auttaisi ... ainakin
tehdasliikkeissä. Niissäkun ovat palkat suhteellisesti korkeammat ja
työaika kymmenen ja puoli tuntinen. Pienissä »nyrkkiverstaissa» olivat
palkat paljoa onnettomammat ja työaikakin enimmäkseen
kaksitoistatuntinen. Ja kun niissä tehtiin töitä kappalekaupalla, venyi
työaika melkeinpä aina pari kolme tuntia pitemmäksikin. Näin hän
pelastaisi asemansa työpaikassaan ja saavuttaisi samalla kaikkien
toveriensa yksimielisen kannatuksen. Sanottu ja tehty. Hän heitti turkin
hartioillensa kiiruhtaen työväen äänenkannattajan »Nousevanpäivän»
konttoriin.
Aarnio, poistuessaan Kovasen asunnosta tunsi myöskin tavallista
enempi kiihtyneensä tuossa keskustelussa. Onpa se sittenkin aika
visapää tuo mies, ajatteli hän harmistuneena. Viitsiikin yhä vaan
jankata vastaan, vaikkapa tietääkin enemmistön yhdistyksessä jo
olevankin samaa mieltä kanssani. Mutta samapa tuo. Jospa ei se
käskisikään kokousta, tulisi hän esittämään asian ensimäisessä
kuukausikokouksessa ja sittehän olisi ihmettä, jos ei se menisi myöskin
semmoisenaan yleisessä kokouksessa lävitse. Siksi hermostunut oli hän
kuitenkin tästä kohtauksesta ettei voinut pysytellä kotona, vaan meni
Juliata tapaamaan, jospa sen onnistuisi päästä ulos edes hetkeksi

kävelylle.
Tämä jo heti Aarnion nähtyänsä huomasi, että jotain erinomaisempaa
oli tapahtunut. Tuo hänen mielestään sielukas mies, jonka silmät
säihkyivät aina niin ihmeen kirkkaina ja onnekkaina, omasi nyt
katseessaan jotain pistävämpää, samalla kuin käytöksensä oli levoton.
Eikä tuo tahtonut päästä edes puheen alkuunkaan.
-- Kuules Kaarlo, ystäväni, kysyi nyt Julia, -- mikä sinulla on? Onko
jotain erinomaisempaa tapahtunut?
-- Eihän mitään! vastasi Aarnio umpimielisenä, samalla kun kuitenkin
äänensä omituisesti värähteli.
-- Kyllä sinulla jotain on sydämelläsi, vaikkakin koetat sitä salata,
jatkoi Julia. -- Voinethan tuon sanoakin.
-- Niin voinhan tuon nyt sanoakin mieliksesi, vastasi jo Aarnio
rauhoittuneemmin. -- Se on niitä ijankaikkisia yhdistyksen asioita, josta
taaskin olen levoton.
-- Yhdistyksen, toisti Julia. -- Mutta sanoppas nyt minulle ystäväni,
mitä siellä työväenyhdistyksessä oikein puuhataan! Minä olen sen
toimintaa niin vähän seurannut enkä sen vuoksi tiedä siitä tuon
taivaallista!
-- Hm! Aarnio hymähti. Se on nyt semmoista että kävisi siitä pitkäksi
sinulle selitteleminen! -- Muuten Aarnio naisseurassa ollessaan tunsi
aina