Ensitaistelujen ajoilta | Page 3

useimpia satoja siltä varalta ja kaikki työlläni
ansaittuja.
-- Ei toveri, -- alkoi nyt Aarnio vakuuttavana. -- Ei nykyisillä
työmiehen palkoilla säästöjä tehdä, jos tahtoo kunnolleen maailmassa
elää. Tuskinpa ne ruokaan ja vaatteesen riittävät!

-- No kylläpä sen, ainakin jokainen yhden osakkeen säästää, jankkasi
yhä Kovanen.
-- Olkoonpa niinkin että yhden osakkeen jokainen saisikin, vastasi nyt
Aarnio. -- Mutta sittenkin, ota huomioon, tarvittaisi tuon puolen
miljoonan kokoon haalimiseen viisituhatta miestä. Ajattele, viisituhatta!
Kun tuon samaisen summan voi johonkin kapitalistiseen tehtaasen
kiinnittää yksikin mies, tai muutamat! Otetaan nyt kuitenkin siltä
kannalta, että tuo tehdas sittenkin saataisi pystyyn. Mutta voiko
työväestö pitää sitä kunnossa, on taas jo vallan toinen asia! -- Pääoman
omistajain ei tarvitse kuin ryhtyä alentelemaan yksimielisesti töiden
hintoja, ja yritys on kumossa ensi iskulla. Mistä saatte silloin lisävaroja
kestääksenne kilpailussa?
Ja millä korvaatte tappiot! Ei kyllä se hyvä toveri on niin, että työlästä
on potkia tutkainta vastaan. Työväen varoilla ei perusteta liikkeitä
kaikilla aloilla, eikä se yhden ammattikunnan puolelta liioin mitään
merkitse. Ja jospa vielä saataisikin, täytyy siihen jo alussa uhrata
kaikkensa, kun taas toisella puolella on varat ehtymättömät! -- Kyllä
apu ja pelastus on etsittävä vallan toiselta taholta.
Kovanen hyppäsi nyt istuimeltaan, heitti lakin päähänsä ja sanoi ovesta
mennessään: -- Puhua sinun kanssasi on sama kun ryhtyä hullun
vasikan kanssa kilpaa juoksemaan! Mutta muista sittenkin tuo vanha
sananlasku, kyllä routa porsaan kotiin ajaa!

III.
Rautatyöntekijäin ammattiyhdistys oli pannut toimeen tanssi-iltaman
Palokunnan talolla. Väkeä oli sinne tullut iso sali ääriään myöten
täyteen. Ylipäätään onnistuivat aina tavallisesti yhdistyksen iltamat.
Kasvattavan ohjelman runsaus ei niissä ollut koskaan yleisöä
painostamassa. Siksipä kevyt tanssiyleisö sinne kilvan riensikin.
Mutta tällä kertaa erehtyivät tanssihaluiset suuresti, luullessaan
pääsevänsä ajoissa, kuten tavallista, hermoja hurmaavan tanssimusiikin

kiihoittamana lattialla leijailemaan. Ohjelmassa oli myöskin puhe
Aarniolta työläisten velvollisuudesta.
Alkusoiton tauottua astui hän heti puhujalavalle. Hän epäröi ensiksi
alkaissaan. Sanat tulivat katkonaisina ja soinnuttomina, mutta sitten
päästyään hyvään alkuun virtasivat ne luistaen huuliltaan. Hän oli kun
löytänyt esityksensä johtavan langan, yhä varmemmin ja selvemmin
yhdistyi lause lauseesen, ajatus ajatukseen, samalla kun ääni vakaantui
ennen pitkää, selvänä ja oikeissa painoissa helskähdellen. Kauvan ja
kauniisti hän puhui työläisten velvollisuuksista, miten meistä jokaisen,
niin naisen kuin miehen, pitäisi kääntää korvamme ajalle, joka meitä
tahtoi mukaansa taisteluun kaiken hyvän ja oikean edistykseksi. Kun
ikuisen meren korkeat laineet tahdissa, mutta tasaisesti, tai toisinaan
ryöpsähdellen vyöryvät rantahietikolle, hän puheessaan vuoroin
vakavia ja teräviä ajatuksia päästeli, toisinaan taas innostuksen hehkun
valtaamana tulistuen iski kun metsänkaataja ikihongan satavuotis
juurelle. Pois kaikki vanha ennakkoluuloinen mädännäisyys, pois
matelevaisuus, pois orjuuden tunne! Valoa ja vapautta on saatava
levenemään kaikkialla! Työläisten on katkeamattomalla taistelulla
kohottava ihmisarvoonsa sekä samalla aineellisesti hyvinvoivaan
asemaan.
Yleisö ensiksi näytti kuin typertyneinä syventyneen esitykseen, niin
sydämiin menevä se oli, mutta sitten puheen pitemmälle jatkuessa
yhtäkkiä heräsi tajuntaansa siitä, mitä varten he olivat oikeastaan tänne
tulleet! Ja samallapa alkoi myöskin kuulua käsien hakkausta ja jalkojen
töminää, sekä huutoja: pois, pois! -- Aarnio odotteli levollisena, siksi
kunnes melu taukosi, uudelleen alottaen, kun ei mitään olisi tapahtunut.
Tyytyväisyyden hymy laskeutui nyt niiden harvojen kasvoille, jotka
olivat esitystä siihen todellisesti syventyneinä seuranneet. Suuri
joukkokin taas uudelleen hämmästyi, oudoksuen että mikähän otus
lieneekään kun ei osaa edes lopettaakaan. Olivathan he ennen saaneet
tottelemaan kenen hyvänsä. Tämä arvelu ei kuitenkaan kestänyt kauvan.
Uudella innolla ja voimakkaammin seurasi nyt keskeytys, mutta
myöskin yhtä huonolla tuloksella. Aarnio puhui sittenkin loppuun,
enempikin mitä oli aikonut, ja kun hän lavalta poistui, seurasi voimakas
suosion sohina ja käsien hakkaus kenties kahdenlaisestakin syystä, että

hän oli ollut tarpeeksi itsepintainen ja että lopultakin poistui
kiusaamasta. Heti alkoikin nyt lasisileällä parkettilattialla valssi,
»Kesäilta», jonka haavemaisten sävelmien tuudittamina ja hurmaamina
sadat nuoret parit kierivät kun keijukaiset, ajatus kokonaan siinä
elämässä, johon nyt saivat antautua.
Suuret ovet johtivat salista kapakan puolelle, josta kuului äänekästä
puhetta, hillitöntä naurua, lasien kilinää ja toisinaan laulun yrityksiä.
Viinurit vilahtelevat väkijoukon keskellä, tarjottimet täynnä jo juotuja
ja juomattomia pulloja ja laseja.
Toiset parit kiirehtivät hikisinä salista kapakan puolelle, nuoret
kuusitoista vuotiaat tytöt käsikädessä esplanaadisankarien kanssa,
istuen riuskasti ja ujostelemattomina pöytään, nauttiakseen lasin
punssia kavaljeerinsa tarjouksesta. Se virkisti sekä lämmitti ja tuuditti
yhä enempi unhoittamaan ympäristöänsä, vaivuttaen hetken
huumaavaan iloon ja riemuun. Nuorena täytyi iloita ja nauttia, olihan
sitä aika vanhempana asettua hiljaiseen kotielämään, saaden silloin
nautinnolla muistella niitä aikoja, jolloin veret virtailivat kuumempana,
silmä säikkyi ja jalka nousi kevyesti, tanssin tahdissa.
Toisia pareja taas samalla kiirehti yhä tanssisalin puolelle. Näin alussa
olivat ne kaikki jo vanhempia naisia, jotka tavallisesti muun ohjelman
aikana istuivat kapakassa, siihen hyvin tottuneina.
Useimmat näistä naisista olivat hyvinkin kevyesti, ja mitä
hienoimmasti puettuja. Heidän käytöksensä, rohkeat katseensa ja kaikki
liikkeensä oli kuitenkin kylliksi selviä osoittamaan mihin luokkaan
alkujaan kuuluivat. He olivat jo täysin valmiita, samalla kuin
nuoremmat kilvan kiiruhtivat jälessä, elämän liukkaalla pinnalla,
luisuakseen samaan asemaan ja samoihin huikenteleviin elämän
tapoihin. -- Heidän keskellään kaikkialla liehuivat kumartelevat nuoret
miehet, joista kaikki oli yhdentekevää kunhan vaan saisi nauttia
elämästä täysin siemauksin.
Aarnio muutamien seppäin ja huvitoimikuntalaisten kanssa vetäytyi
joksikin