Ensitaistelujen ajoilta | Page 2

useasti koettaneet
vedota mestarien ja »prinssipaalien» hyvään tahtoon, että korjaisivat
palkkoja ja lyhentäisivät työpäivää. Mutta esityksemme on langennut
kuuroille korville. Emme ole saaneet mitään sanottavaa aikaan. Hm! --
Tällä hetkellä seisoivat kuulijat kuin kynttilät, vakavina melkeinpä
henkeä vetämättä juhlallisen tunnelman vaikutuksesta. -- Jatkoin: Mutta
nyt olen minä keksinyt keinon, keinon semmoisen, joka muuttaa
olomme yhdellä iskulla onnekkaampiin oloihin, jos vaan sen
toteutamme. Meidän on perustettava suuri osakeyhtiö, jossa työmiehet
ovat osakkaina. Tämä se tulee olemaan pelastuksena meille ja sitä
mukaa kaikissa ammateissa. Ehdotan asian keskusteltavaksi ja tässä jo
komitean sääntöjä laatimaan. Kaikkialla kuului nyt
hyväksymishuudahduksia. Syntyi mitä vilkkain keskustelu, jollaista ei
oltu vielä ennen koskaan nähty. Asia saavutti yksimielisen
tunnustuksen. Tässäkö enään rupeaisimme toisten armoilla elämään, oli
yhteisenä huutona. Ja kaikki ihmettelivät samalla kun ei tuo ollut
ennemmin heidän aivoissaan syntynyt. Toden totta eihän tässä
tarvinnutkaan muuta kuin yksi ainoa ympärikeikaus, ja kaikki oli
pelastettu. Tietystikin saavutin minä tällä rohkealla ajatuksella kaikkien
kiitollisuuden ja ihmettelyn osakseni. Komitea valittiin ja säännöt

laadittiin. Jo aikoja sitten ne ovat saaneet myöskin asianomaisen
vahvistuksen. Pääoma on puolenmiljoonan ja osake markan suuruinen!
-- Eikös siinä ole valttia! Mitäh?!
-- Mutta onko se jo käytännössä ehtinyt pitkällekin, kysyi nyt
tavallisesti aina puhuttelija, Kovaselta.
-- Ei vielä, mutta aikojen kuluessa tulee se kylläkin toteutumaan.
-- No mikä on vielä tehnyt sille haittoja?
Tähän tavallisesti Kovanen aina vastasi: -- Raha, hyvä ystävä, raha! Ei
tahdo saada vielä osakkeita kaupaksi. Mutta annahan ajan kulua, kun
työväestö tulee täysin oivaltamaan tässä oman pelastuksensa on
jokainen innolla uhraava vaikkapa viimeisen penninsä ja silloin
päivässä saadaan aikaan, mitä ei vuosisatojen kuluessa olisi voitu edes
uneksiakaan.
-- Säännöt ovat siis aina siltä varalta valmiina. No onhan se hyvä alku,
on totta vieköön!
-- On se, totisesti on! vastasi Kovanen aina tähän. Säännöt talletetaan
siltä varalta aina ammattiyhdistyksen arkistossa ja kun kerran aika on
täytetty lyömme tehtaan pystyyn yhdellä iskulla.

II.
Eräs nuori seppä Kaarlo Aarnio ilmestyi kaupunkiin. Hän oli ollut
vuosikausia ulkomailla ja nuorena poikana jo kuulunut myöskin
rautatyöntekijäin ammattiyhdistykseen. Heti työpaikan saatuaan
ilmestyi hän nytkin uudelleen yhdistykseen. Päästyään asioihin käsiksi
tulivat heti kaikki huomaamaan että nyt oli uutta tuulta purjeissa.
Ivallisesti tuo mokoma vaan naurahteli ammattiyhdistyksen
toimimiesten hänelle toiminnasta kertoillessa. Lapsen puuhiksi sanoi
hän kaikkea vanhaa. Kaikki oli hänen sanainsa mukaan saatava uudesti
synnytetyksi, jos jotain pysyväistä aijottaisiin saada aikaan. Sen vuoksi
hän pitikin joka kokouksessa esitelmiä ulkomailla näkemistään

menettelytavoista. Kymmentuntinen työpäivä ja alin tuntipalkka olisi
etusijassa ensiksi saatava käytäntöön. Mutta sitäkin ennen olisi
ammattilaiset saatava järjestymään. Tätä hän teroitti jok'ainoalle
ammattilaiselle mieliin, kaikkialla. Ja niin katkeamattoman innostunut
oli hän myös näissä uudistuspyrinnöissään että iltakaudet kulki yhden
asunnosta toiseen työväenasiasta puhumassa.
Kovanen ensiksi naurahteli koko miehen puuhille. Kunhan aikansa
lieksahtelee kylläpä asettuu. Niin se on käynyt minulle, toiselle ja
kolmannellekin hän ajatteli. Ei maailmaa kiirehtimällä korjailla! Se
vaatii hiljaista, maltillista, vakavata ja pysyväistä toimintaa. Eri
mielipidettä asioista ollen joutuivatkin he ennen pitkää kinasteluihin
keskenään.
Kovanen, yhdistyksensä tunnustetuimpana luottamusmiehenä tahtoi
edelleenkin pysytellä määräävässä asemassa. Näin Aarniossa ja
Kovasessa tarraantuivat uusi ja vanha suunta vastatusten.
Yhteensattumat olivat useasti hyvinkin kiivaita. Kovanen piti Aarniota
paljaana suunpieksäjänä ja räyhääjänä, koettaen hänestä uskotella
samaa toisillekin. Aarnio taas puolestaan näki Kovasessa
vanhettuneihin kaavoihin pikiintyneen tervaskannon, joka oli saatava
pehmitetyksi keinolla millä hyvänsä. Siksipä koetti hän saada uusia
mielipiteitään tovereihinsa joka käänteessä, jossa onnistuikin, sillä hän
oli kaunopuhuja sekä esiintymiseltään reipas, rohkea sekä säihkyvän
tulinen. Näin ollen kasvoi kannattajaansa luku etenkin nuoremmissa
päivä päivältä. Kaksi eri puoluetta syntyi näin ajan pitkään
yhdistyksessä. -- Samalla voi tämän puolueryhmityksen jakaa
vanhempiin miehiin ja nuorempiin.
Kerrankin taas Kovasen ja Aarnion kinastellessa sanoi Kovanen
leveästi:
-- Kuuleppas Aarnio! -- Kyllä se niin on että pötyä sinä mies puuhaat ja
tuulta ajat takaa! -- Mutta minullapa veikkonen on ollut jo kauvan
pelastuskeino valmiina. Ei muuta kuin panna vaan käytäntöön ja kaikki
on autettu!
-- No mikähän tuo sitten oikein on? kysyi Aarnio erityisellä painolla.

-- Mikäkö on! -- Se on veliseni semmoinen naula, joka vetää. Usko se
varmasti!
Aarnio halusi tätä nyt yhä tiukemmin tietää.
-- No jospa tuon sinulle sitten lopultakin sanoisin, kun sitä melkeinpä
halveksuen tiedustelet. Me asetamme yksinkertaisesti pystyyn suuren
rautateollisuustehtaan!
-- Kuinka ... kuinka, uteli Aarnio tuskinpa uskoen korviaan!
Kovanen toisti nyt hyvin mahtipontisena uudelleen sanansa.
-- Mutta mitä tuo puhe nyt sitten oikeastaan on, ihmetteli nyt Aarnio
yhä silmät suurena.
-- Se on, jos tahdot kuulla totuuden ilman sarvia ja hampaita, että
meillä on jo säännötkin valmiina semmoiselle yritykselle, eikä tarvitse
muuta kuin se suotuisan ajan tullessa toteuttaa.
-- Säännötkö jo valmiina? -- Entäs minkälaiset? kysyi nyt Aarnio
ajatuksissaan ja yhä enempi ihmeissään.
-- Semmoiset säännöt että pääomana on puolenmiljoonaa ja
osakemaksu kultakin sata markkaa. Yhtiössä tulee ääni jokaisesta
osakkeesta, sekä...
Aarnio ei voinut olla nyt jo keskeyttämättä: -- Mutta Herran nimessä,
millä työmiehet semmoisen liikkeen perustavat? -- Mistä ne rahat
tulevat?
-- Mutta sinäpä vasta olet kovapää, huudahti Kovanen, nyt jo
harmistuneena. Jokainenhan semmoisen summan voi säästää!
Minullakin on jo