Ensimmaiset novellit | Page 8

ovi oli kiinni ja avain suulta poissa. Kummia arvellen nouti h?n pihanp??kamarin naulasta avaimen ja meni aittaansa. Mutta kovinpa h?nen silm?ns? repesiv?t, kun n?ki siell? is?nt?ns?, jonka kaikki olivat luulleet kirkkoon menneen, aivan silm?ripsi? my?ten jauhoisena nojautuen hinkaloa vasten ja tuijottaen eteens? maahan. Eik? h?n n?ytt?nyt n?kev?n eik? kuulevan, ett? kukaan oli aittaan tullutkaan. Tuijotti vain ja ryk?isi silloin t?ll?in kuivan ysk?n. Ja sitten h?n l?hti ulos aitasta kotiinsa p?in astumaan eik? totellut, vaikka Tuomas kielsi h?nt? tupakalle j??m??n. Pois h?n vain urkeni m?kist? ja otti menness??n puukkonsa pet?j?n kylest?. Siin? muisti h?n, ett? kun olisi sit? ensimm?ist? varoitusta totellut, joka h?nelle sill? paikalla oli annettu, ja kiert?nyt kotiinsa, niin ei olisi t?t?k??n tapahtunut. Mutta sitten h?n my?skin muisti, ett? olihan h?n monta kertaa kironnutkin, pari kertaa varmaankin, ja sit? synti? ei h?n ennen viel? milloinkaan ollut tehnyt.
Sen t?rm?n alla, miss? h?n oli hevosten tielt? raviin hyp?nnyt, yhtyi h?neen Sipolan pikkukarja. Ne siin? ensin suurin silmin katselivat valkeaa, jauhoista miest?, mutta kun tunsivat h?net is?nn?kseen, alkoivat k?vell? lekerrell? j?lest? ja h?nen nuttunsa liepeist? maittavaa suurusta nuoleksia. Eik? Aapo heit? pois h?sinytk??n, eik? lie huomannut, vai muutenko lie ajatellut, ett? ?nuoleksikoot, siit?p?h?n saavat?. Aina kotiver?jille seurasivat h?nt? vasikat ja surullisesti siihen ynisem??n j?iv?t, kun Aapo sulkupuiden v?litse pihaan pistihe. Siit? astui h?n pirttiin, riisui nuttunsa naulaan ja meni sitten l?hteelle peseytym??n. Sen tehty??n pukihe h?n puhtaihin ja veisasi ja luki sitten koko p?iv?n, aivan niinkuin ennenkin.
Siit? p?iv?st? pit?en tuli Aapo entist??n yh? jurommaksi ja v?h?puheisemmaksi ja samalla jumalisemmaksikin.
Yhten? ainoana p?iv?n? oli h?net kuitenkin n?hty eritt?in iloisena ja hupaisena. Se p?iv? oli silloin, kun Annu ja Kalle h?it??n pitiv?t. Annua oli is?ns? ankarasti torunut, ja Annun oli t?ytynyt pyyt?? Aapolta anteeksi. Aapo oli siit? ?syd?men n?yryydest?? niin hyv?stynyt, ett? oli viet?tt?nyt nuorelle pariskunnalle h??t Sipolan isossa pirtiss? ja vihkim?tilaisuudessa oli h?n itse toimittanut lukkarin ammattia. Olipa sitten huomentuoppia juotaessa kymmeni? p?yt??n heitt?nyt ja sit? mukaa makeita maistellut, ja siit?k? lie niin puheliaaksi tullut, ett? oli kertonut alusta loppuun koko kosimaretkens? ja puhunut kaikesta, mit? h?nelle sill? tiell? oli tapahtunut, niinkuin hiirist?, hevosista ja muista seikoista. (Sielt? kautta ne olen min?kin kuullut ja t?h?n paperille pannut.) Sit? h?n vain kaikista enimm?n kuului ihmetelleen, ett? mik?h?n se mahtoi olla se mies, joka h?nt? oli ampua aikonut, mutta ett? h?n kuitenkin oli pelastunut, ?kun ei Jumala ollut antanut ruudin sytty?, vaikka pyssy oli jo ihan kohti ojennettuna ollut ja jo s?kenetkin piist? s?ihkyneet?.
1881.

KELLO.
Martti kulki Esplanaadissa ja ajatteli kelloaan ... ei muuta mit??n kuin kelloaan. Gr?nqvistin monikertaista kivirakennusta katseli ... silm? juoksi pitkin heijastavia ikkunoita ja rusottavaa kattoa ja komeita koristuksia ... sit? h?n katseli, mutta ajatteli kelloaan.
Martti kulki siivosti Esplanaadissakin, sill? h?n oli aina ollut siivo poika, v?h?puheinen ja miettiv?inen. H?n oli oppipoika, kuuliainen mestarilleen ja hyv?maineinen.
Enimm?kseen katseli Martti eteens? ... kenk?ins? k?rki? ... ja liivej?ns?, joiden p??ll? v?lk?hteli vaskiset kellon vitjat.
Martti oli maalta tullut, puolen vuotta opissa ollut ... suutarin opissa.
Alusta alkaen oli h?n tarkka ollut, ei tuhlannut penni?k??n, mutta nyt vasta niit? oli sen verran varoja kertynyt, ett? niill? oli kellon saanut. Eilen illalla, kun viikkopalkka maksettiin, oli m??r?summa t?yteen tullut...
Ja eilen illalla, heti verstaasta p??sty?, oli kello k?yty kellosep?lt? ostamassa. Katsottuna oli se jo siell? ollut monta viikkoa ennen ... viidest? kolmatta markasta luvassa, ilman vitjoja. Silinterikello se oli, nelj?ll? kivell? k?yp? ... joka oli yht? hyv?, kuin jos olisi ollut kahdeksalla. Semmoisen oli sanonut itsell??n olevan kellosepp?kin ... eik? sit? tavallinen mies sen parempaa tarvitsekaan...
Eik? se viitt?kolmatta sitten maksanutkaan. Nelj??nkolmatta markkaan ja viiteenkymmeneen penniin oli kellosepp? tosioston tullessa helpottanut ja antanut viel? vitjat yhteen hintaan.
Hyvinp? ne nyt v?lkkyiv?tkin samettiliivien p??ll?.
Samettiliivit oli n?et Martilla, juutalaiselta ostetut, ja saketti, edest? aukinainen ... jotta liivit n?kyiv?t ja liivien p??lt? vaskiset kellonvitjat.
Martti astuskeli Esplanaadia pitkin ... katseli eteens? ... sitten kenk?ins? k?rki? ja aina ohimennen vaskisia vitjoja, jotka kiilsiv?t kuin kullalle.
Esplanaadissa k?veli paljon ihmisi?, ja Kappelin edustalla, jossa musiikki soitti, oli niit? tungokseen asti. Mutta ei Martti halunnut tungoksessa k?vell?. Marttia miellytti paremmin k?vell? v?ljemm?ss? v?ess?. Siell? on mukavampi k?vell? semmoisen miehen, jolla on kello ... on kello ja v?lkkyv?t kellon vitjat. Eih?n niit? tungoksessa kukaan n?e ... ei itsek??n, viel? v?hemm?n muut.
Martista n?ytti v?list?, ett? muutamat h?nen kellonvitjoihinsa sivumennen katsahtivat. Ja niill? ei ollut kelloa niill?, jotka niin katsahtivat ... mahtoivat ajatella, ett? kunpa heill?kin olisi. Paljoa enemm?n niit? n?ytti olevankin niit?, joilla ei ollut kelloa, kuin niit?, joilla oli... Niill? ei varmaankaan kelloa ollut, joilla oli takki kiinni ... olisivat kai ne sen auki pit?neet, jos olisi ollut kello.
Martti ei oikein tahtonut osata, miss? k?tens? pit?isi ... koetti pit?? sel?n takana ristiss?. Olisi ollut mukavampi pit?? nutun taskussa molemmat, mutta Martin saketissa olivat taskut takana. Ei se ollut mukavaa ... eik? kupeellakaan suoraan riippumassa ... remppasivat niin pahasti silloin edestakaisin. Parasta oli pit?? niit? kellonvitjoissa, toisen vuoron toista...
Siit? oli sitten siev? katsoa kelloaan. Ja sitten Martti katsoikin kelloaan... Onko yhdess? tornikellon kanssa?--Yhdess?p? on