Ensimmaiset novellit | Page 7

s?ik?htynyt mies ja oli siihen paikkaansa istuilleen typerty?. Mutta sai h?n kuitenkin siksi luontoaan ly?dyksi, ett? osasi h?nkin tien viereen hyp?t?. Kova l??h?tys kuului sielt? nauruaan pid?ttelev?n Kallen korvaan, ja itse tunsi is?nt?, ett? housunsa melkoisesti lepattivat vapisevia s??ri? vasten. Vastakkain seisoivat siin? nyt toinen toisella puolen tiet? is?nt? ja h?nen renkins?.--Kovasti pelotti Aapoa, sill? muisti h?n t?m?niltaiset rosvotarinat ja arveli tuolla mustien puitten takana mets?l?isten v?ijyv?n. Ajatteli h?n ensin jo pakoonkin l?hte?, mutta uskallus petti, syd?nala kovin pelosta temmelsi ja jalka ei ottanut totellaksensa. Ja sitten h?n j?i paikalleen seisomaan ja tuumi, ett? ehk? olisikin parasta, jos ei liikkuisi. Puukkonsa h?n kuitenkin tupestansa sujutti ja painoi sen pet?j?n kaarnaan, jotta se paremmin k?sill? olisi, jos niiksi tulisi.
Mutta Kallesta alkoi t?m? piilosilla olo jo tuntua ik?v?lt?. H?n kohosi suoraksi ja kysyi kovin rosvon ??nell?: ?Onko siell? j?nis vai mies siell? kuusen juurella??--?J?nisk? siell? on vai mies? m?risi Kalle uudelleen, kun ei vastausta kuulunut. Mutta ei Aapo nytk??n saanut ??neen. Silloin Kalle kaivoi tulukset taskustaan ja iski. ?Tottapa se on j?nis--ja j?nis on ammuttava?, tuumasi h?n ja iski uudelleen, ett? s?kenet kauaksi s?ihkyiv?t pime?ss?.--Nyt Aapo jo l?hti. H?n luuli, ett? h?nt? piilukolla aiotaan ampua tuohon vain noin niinkuin j?nist? makuuseen.
--Mies min? olen--ei pid? ampua, miesh?n min? olen, rukoili h?n surkealla ??nell?, mutta kun Kalle vain yh? iski eik? helpottanut, niin sai kuoleman kauhistus h?nen s??rens? viimeinkin liikkeelle. ?Ehk? se ei laukeakaan?, enn?tti h?n ajatella ja kursaisi viidakosta polkua kohti. Sille kerran p??sty??n kirmaisi h?n eteenp?in kuin hullautunut hevonen. Kalle j?i paikoilleen polviaan pidellen nauramaan, sytytti sitten piippunsa ja kuuli viel? kaukaa, kuinka maa jymisi ja oksat katkeilivat pakenevan miehen jalkojen alla.
Kerran vauhtiinsa p??sty??n kiiti tuo vakainen mies vihurina eteenp?in ja tuntui h?nest? kuin pyssy joka hetki h?nen per??ns? laukeaisi.-- Vihdoin seisautti h?n kuitenkin menonsa, kun mets?tie loppui ja h?n joutui sille aukealle aholle, jonka toisesta laidasta pellon takaa kuumotti h?nen matkansa m??r?, Tuomaalan m?kki.
Ankarasti l??h?tt?en pys?htyi h?n nyt ja katsoi taakseen. Mutta ei sielt? ket??n n?kynyt, ei muuta kuin tuo musta tiensuu, josta h?n vasta oli itse hy?k?nnyt. Eik? hiiskaustakaan, ei muuta kuin h?nen omain keuhkojensa valtava lietsonta--ja v?hitellen siin? kivelle istuutuen rauhoittui mies.
Mutta panipa h?n nyt paitansa napin kiinni, joka juoksun temmellyksess? oli auennut, asetti hattunsa oikealle kantilleen ja l?hti m?kki? l?henem??n. Pellolla hy?kk?si h?nt? vastaan Vahti ?rhentelev?ll? haukunnalla ja pauhasi sitten h?nen kintereill??n aitoille asti. Mutta Aapon rinnassa syk?hti nyt rohkeus ja p??tt?v?isyys, eik? h?n koiria pel?nnyt. Annu oli arvannut Vahdin haukunnasta vieraan tulon ja istuutunut eloaitan kynnykselle. Aapo oli tullessaan miettinyt hyvinkin koreita pyrki?ispuheita, mutta kun h?n nyt Annun ulkona n?ki eik? niit? puheita tarvittukaan, joutui h?n kokonaan h?mmennyksiin ja osasi tuskin tervehdyst??n toivottaa.
--Hyv?? iltaa, is?nt?--minnek?s se on is?nn?ll? matka n?in ?iseen aikaan? sanoi Annu.
--Eip?h?n juuri--eip?h?n tuota--t?nneh?n min?--tuota--vain l?ksin v?h?n--
--Taloon ei sattunut nyt ket??n muita kotiin kuin min? ja Vahti-- l?htiv?t t?st? muut v?et kirkkoon, ja eik? tuo is? liene teill?--vaan is?nt? on hyv? ja k?ypi huoneeseen.
--Kyll? min? saatan t?ss?kin--eik? minulla olekaan mit??n erin?isi? is?llesi eik? muille--l?ksin vain huvikseni v?h?n jaloittelemaan--se on tuo poikamiehen el?m? niin yksin?ist? ja ik?v??.
Kun Annu huomasi, minne p?in Aapo tahtoi puhetta k??nt??, k??nsi h?n sen tahallaan toisaalle.--Onkos teill? viel? paljon leikkuuta t?hdenn??
--Leikkuutako--eih?n sit? hyvin, vaan onhan sit? viel?--mutta t?n? p?iv?n? min? is?si kanssa leikkuupellolla puhuin, ett?--
--Mutta eih?n se is?nt? nyt t?ss? pime?ss? saata seista--eik? is?nt? nyt l?htisi pihanp??h?n?
--Kyll? min? t?ss?kin saatan--eik? tuo t??ll? olekaan niin pime? kuin tuolla tullessa mets?ss?--min? istun t?h?n kynnykselle--ei, istuu vain Annukin paikoillaan, eih?n minua pid? pel?t?--
--Kukas sit? nyt is?nt?? pelk??k??n, joka aina on niin hyv?luontoinen, mutta enh?n min? nyt toki viitsi is?nn?n vieress? istua.
Annu aukaisi sen aitan oven, jonka kynnyksell? Aapo istui, ja meni sis??n. Aapo meni j?lest?. H?n oli kummallisesti hurmaantunut ja tunsi, kuinka poskensa paloivat.
--Miksi Annu ei viitsi minun vieress?ni istua--voi, kyll?h?n se viitsii, vaikka se vain--viitsiih?n se syliss?kin--ja Aapo oli niin kuumentunut, ett? tavoitti tytt?? syliins?. Mutta silloin Annu sys?si h?net luotaan aitan per?lle.--?Pysy poissa minusta, senkin vanha kontti!?--ja samalla paukahti ovi kiinni ja rasahti kahdesti lukkoon.
Aapo kuuli ulkoa helakan naurun ja tunsi nen?ss??n uudiselon tuoreen tuoksun. Katkerasti kiroten rynt?si h?n ovea vastaan, mutta se ei liikahtanutkaan. Kumahtihan vain kuin tynnyrin pohja ja ponnisti miehen takaisin. ?Ei siit? p??se--se on meid?n vanhan eloaitan ovi--ei se s?ry, kun sen is? vainaja kerran on raudoittanut--mutta p??st? minun pit??, pit?? vaikka perkele valaisi rautapadan p??ni p??lle--min? menen katosta kuin ukkonen, min? s?ren sein?t--miss? minun puukkoni?--seh?n j?i sinne puun kylkeen--mutta p??sen min? silti--p??sen min? silti!?-- Ja h?n kiipesi hinkalon laidalle ja tavoitti kattoa. Mutta katto olikin siksi korkealla, ett? h?n sinne k?tt? ojentaessaan menetti tasapainonsa ja horjahti, horjahti ensin toisaanne p?in, mutta kampesi sitten ruumiillaan niin, ett? horjahti viel? pahemmin toisaanne p?in ja putosi pitk?kseen jauhohinkaloon.
T?h?n loppui nyt tuo Sipolan Aapon kosissa-k?ynti, josta h?n oli viimeist? hyv?? itselleen toivonut. Kun Tuomas ukko huomisaamuna verkalleen aamiaisen sy?ty? l?hti is?nt?talostaan kotiaan katsomaan, niin h?mm?styip? h?n kovin, kun kuuli eloaitastaan rykimist?, vaikka