Ensimmaiset novellit | Page 6

v?h?inen vasta tehty tervanurkkainen pirttirakennus, sen kanssa nurkakkain ovat pihanp??huoneet, ja taampana seisoo aittapari, joista toinen on vaatehuone, toinen eloaitta.
Hiljaistahan t??ll? on, hiljaista ja ??net?nt? elokuun y?n viile?ss? helmassa. Narahtaa kuitenkin tuolloin t?ll?in tuolta lammelta poikiaan kuletteleva sorsa, ja v?liin kalahtaa kujasta pikkuh?r?n kaulassa rautainen kello, kun l?helle ty?nt?ytynyt lehm?vasikka siihen h?nn?ll?ns? huiskauttaa. Mutta eip? sitten kaukaan aikaan taas kuulu ei sorsan narahdusta eik? kellon kalahdusta.
Yht'?kki? tuosta kuitenkin m?r?ht?? yhteen ??neen koko pikkukarja, kello kalisee, ja tutusti ynisten rient?v?t vasikat porstuan ovesta tulevaa naista vastaan. Yst?v?llisesti t?m? heille huhuaa, l?hestyy sanko k?dess? ja panee sen piha-aidan toiselle puolelle. Kilvan vasikat astiansa tyhjent?v?t, keikauttavat sen sitten kumolleen ja viel?p? pohjankin puhtaaksi nuoleksivat. Mutta pian poistuu solakkavartaloinen tytt?, astuu helkytellen solasta aitallensa ja sinne katoaa. Hetken h?n siell? vaateortensa ??ress? viipyy, pukee yllens? puhtaan hameen ja punareunuksisilla hihansuilla koristetun ostopalttinasta ompelemansa pyh?paidan. Kaulaansa kiert?? h?n Kallelta saamansa pihkahelmet ja sormeensa sovittaa kultasormuksen, sill? h?n on Kallen salainen kihlattu, on ollut jo helluntaipyhist? saakka. Istuu sitten aitan kynnykselle, leuka k?teen nojaten, ja katselee, katselee mets?n laitaan kesantopellon poikki, ja sitten ahotiet? pitkin.
Mutta sit?, jota h?n odottaa, ei viel? n?y--ei n?y muuta kuin mustaa, pime?t? mets?? ja ylemp?n? himme?sti rusottelevaa iltataivasta. Rapsahtaapa tuosta yht'?kki? sitten kuitenkin h?nen takanansa aita. Mutta se onkin vain Vahti, joka nyt p?iv?llisilt? juoksuiltaan kotiutuu. Hiljaa vikisten ja tuuheata h?nt??ns? tuttavallisesti heilutellen se tyt?n luo juoksee ja laskee p??ns? h?nen polvilleen.
--Vahtimiest?, voipa sit? Vahtimiest?--mist?s nyt tulet ja mikset miesten matkassa kule?--Mutta nyt kohoavat koiran korvat pystyyn, p?? luikahtaa tyt?n k?sien alta, ja muristen alkaa se juosta mets?polulle p?in. Sitten ?r?ht?? se ?kki? ?k?iseen haukuntaan, mutta vaikenee v?h?n ajan p??st? ja tuntuu vikisev?n, niinkuin koira tutulle miehelle vikisee.
Vaan poisp?in k??nt?? tytt? p??ns?, nojaa poskensa vasten vasempaa k?tt?ns? ja katselee kohden h?m?r?? iltat?hte?, joka tuvanharjan takaa jo alkaa pilkutella. Ei h?n ole mit??n n?kevin??n eik? kuulevinaankaan, vaikka Kalle l?henee ja koiran kanssa tullessaan telmii. Eik? h?n p??t?ns? k??nn? sittenk??n, vaikka Kalle aivan vieress? yh? Vahdin kanssa mellastelee. V?h?n h?n kuitenkin sit? k??nt??, niin v?h?n, ett? vain parahiksi saattaa sanoa hyvin kuivalla ja v?linpit?m?tt?m?ll? ??nell?:--Ka, hyv?? p?iv??--sin?k? se oletkin, min? luulin, ett? kuka se on.--Sitten h?n k??nt?? p??ns? pois ja alkaa taas hyr?ill? itsekseen.--P?iv??, p?iv??! vastaa Kalle, mutta pelailee vain sill? v?lin viel? koiran kanssa.--Vahti seh! anna vieraan olla rauhassa!-- Vahti hypp?? Annun luo, nuolaisee h?nt? poskelle ja laukata kaapaisee siit? h?nt? suorana pihaan, jossa vasikat ensin hypp??v?t m?r?ht?en askeleen syrj??n, mutta seisahtuvat siihen ja m?rehtiv?t sitten taas yht? rauhallisesti kuin ennenkin.
--Mink? t?hden sin? niin kauan viivyit?
--Mik? lie is?nt??n t?n? iltana mennyt, kun se ei maata l?htenytk??n. Sinne se vain j?i istumaan ja is?si j?i kanssa. Porstuasta kuulin, ett? ne siell? jotakin juttelivat. Meit? oli monta miest?, jotka olisimme odottaneet is?nn?n maata menoa, mutta kun ei siit? valmista tullut, niin ajattelin min?, ett? kun n?kee, niin n?hk??n, ja sitten p??stiin kuin p??stiinkin hiipim?ll? pois. Maantiell? oli kaikki kyl?n hevoset, me hypp?simme selk??n ja ann' menn? vain! Teid?n tienhaarassa k??nnytettiin hevoset takaisin, ly?tiin k?mmeni? yhteen ja monen miehen parkaistiin--mutta sit?h?n minun piti, ett? meid?n is?nt? kuuluu l?htev?n em?nt?periin. Se poika se kuuluu taas alkavan kosia, kuulemma.
--Joko taas?--Ja kirkonm?ell?k? niinkuin aina ennenkin, lukkari puhemiehen??
--Senp?h?n sitten n?kee, mutta tosi sill? vain mieless? kuuluu olevan. Meid?n Tiina sanoi kuhilaan takana kuulleensa, ett? h?n oli is?si kanssa sinusta puheita pit?nyt.
--No, mit?s is? oli sanonut?
--Luvanneen kuului, jos itse tahdot.
--Mit?s, jos tahtoisin?
--Onhan meid?n is?nt? viel? poikamies--
--Ja viel? tuoreimmassa i?ss??n--
--Vaikka jo viideskymmen alulla--
--Mutta se on siivoluontoinen ja hyv?lukuinen--
--Ja veisatakin osaa.
--Eik? k?y y?jalassakaan, niinkuin sin?.
--Mutta huomenna se tulee sinun luoksesi ja kihlat tarjoo--mit?s sanot?
--Senp?h?n saat sitten kuulla.
Kotvan aikaa siin? viel? puhelivat t?mm?ist? ja muuta my?skin kes?y?n tyveness? h?m?r?ss?, ja kiireesti kulkivat hauskat hetket. Mutta ei Kalle kauan tahtonut viipy?, sill? pitih?n h?nen olla kotona, ennenkuin p?iv? valkenisi.

III.
Tummaa tiet?ns? k?veli Kalle takaisin. Hiljainen y?llinen tuuli oli alkanut hengitell? ja ty?nt?nyt pilvil?it? kirkkaan taivaankannen eteen, eik? nyt en?? yht??n t?ht?st? n?kynyt. Melkeinp? pilkkopime?ss? kulki nyt Kalle, kulki ensin polkua my?ten kesantopellon halki, sitten kolean kivikkoahon poikki ja viiletteli viimein tuota mukavampaa mets?tiet? my?ten, joka maantielle saattoi.
V?h?n aikaa kulettuaan seisahtui h?n ja kuulosti.
--Mik? peijakas siell? veisaa, vai korvaniko tilli? soivat
Eiv?tp? h?nen korvansa kuitenkaan tilli? soineet, sill? yh? selkeni l?henev? ??ni, ja pian erotti kuunteleva mies tutun virren nuotin, tunsi hetken p??st? ??nenkin, tunsi sen virsikk??n is?nt?ns?, Sipolan Aapon, omaksi ??neksi.
Ensin h?n hetkahti kuin pel?stynyt varsa, mutta sitten muisti, ett? onhan nyt pime?.--Mutta minneh?n nyt is?nt? y?ll? kulkee--eih?n vain?-- ja nyt oli kaikki selvill?.
Ja kun valkeat housut puiden v?list? vilahtivat, hypp?si Kalle koppina polulta mets??n ja parkaisi julmalla ??nell?.
Tulijasta oli matka mets?tien hiljaisessa synkeydess? alkanut tuntua v?h?n oudolta, semminkin kun h?n nyt tiesi tekev?ns? sit?, mist? aina ennen oli v?ke?ns? kovasti kielt?nyt. Senp? vuoksi ja ehk?p? v?h?n rosvojenkin pelosta oli h?n alottanut virren. Mutta kurkkuunpa katkesi juuri l?htem?isill??n oleva s?vel ja yht? katkonaisesti siihen mets?n seurakunta tuolta kaukaa vaaran kylest? vastasi. Kauhistuksen kamalalla ??nell? kirkaisi hirmuisesti