Enoni | Page 8

kun h?n l?htee tapaamaan salakulettajia. Alkulehdell? oli kirjoitettu "Lucien Lesage" ja sen alle naisen k?sialalla "Lucienille Sibyllelt?". T?m?n kauniin nuorukaisen nimi siis oli Lesage. Nyt minulla oli saatava selville, mit? h?n oli k?tkenyt takkaan. Kuuntelin tarkkaavasti, ja kun en kuullut ulkoa muuta ??nt? kuin myrskyn tohinan, nousin aitaukselle, niin kuin olin n?hnyt h?nenkin tekev?n, ja hypp?sin tulen sivulle.
Takka oli vanhan-aikainen, hyvin leve?, niin ett? kun min? seisoin toisella laidalla, niin minua ei vaivannut kuumuus eik? savu, ja alhaaltap?in tuleva tuli valaisi hyvin etsint?paikan. Takasivulla oli syvennys, joka oli syntynyt siten, ett? kivi? oli pudonnut tai otettu pois, ja siin? oli pieni mytty. T?m?n mytyn h?n varmaan silloin niin kiireell? piilotti heti kun n?ki vieraan l?hestyv?n. Min? otin sen alas ja katselin tulen valossa.
Pieni nelikulmainen mytty oli k??ritty kiilt?v??n keltaiseen vaatteeseen ja sidottu valkoisella nauhalla. Kun min? sen avasin, niin n?in, ett? siin? oli joukko kirjeit? ja suuri avonainen paperi. Osotteet kirjeiss? saivat minut niin h?mm?styksiini, ett? tuskin sain henke? vedetyksi. Ensimm?isess? kirjeess? oli osote kansalaiselle Talleyrand'ille, ilman uutta napoleonilaista arvonime?: Beneventon ruhtinas. Toiset kirjeet olivat samalla lailla osotetut kansalaiselle Fouch��'lle, kansalaiselle Soulti'lle, kansalaiselle Mac Donald'ille, kansalaiselle Bertbier'ille j. n. e., pitkin matkaa vain kuuluisia sotasankareita ja valtiomiehi?, jotka olivat uuden keisarikunnan pylv?it?. Mit? taivahan nimess? t?ll? kahvinkauppiaalla oli kirjoitettavaa kaikille n?ille suuruuksille. Toisesta paperista varmaan saa siit? selv?n. Min? asetin kirjeet p?yd?lle ja avasin paperin, joka oli kirjeiden mukana. Minun tarvitsi lukea ainoastaan ensimm?isen lauseen tullakseni vakuutetuksi, ett? suo oli turvallisempi paikka minulle kuin t?m? kirottu h?kkeli.
Sanat, jotka siin? olivat silm?ini edess?, kuuluivat seuraavasti:
"Ranskan kansalaiset! P?iv?n tapaus on osottanut, ettei tyranni, eip? edes sotajoukkojensa keskell?k??n voi karttaa h?v?istyn kansan kostoa. Kolmenmiehen-neuvosto, joka t?t? nyky? edustaa Ranskan Tasavaltaa, on antanut Buonaparten menn? samaa tiet? samalle kohtalolle kuin mik? saavutti Louis Capetinkin. Kostaen solvauksen brumairin 18 p?iv?lt?..."
Siihen saakka olin p??ssyt, kun syd?meni ?kki? melkein pys?htyi ja paperi putosi k?sist?ni. Molempiin k?siini oli tartuttu rautak?sin, ja tulen valossa n?in kaksi karvaista tavattoman suurta k?tt?.
"Kas niin yst?v?ni", jyrisi ??ni, "ainakin t?ll? kertaa olemme olleet teit? viisaampia."

NELJ?S LUKU.
Y?n miehi?.
Minulla ei ollut isosti aikaa mietti? t?t? omituista ja masentavaa tilaani, johon olin yht?kki? joutunut, sill? minut nostettiin yl?s kuin pieni lapsi ja sitten paiskattiin reporeuhkana alas, niin ett? selk?ni jym?hti kivilattiaan, jotta henki salpausi.
"Elk?? tappako viel?, Toussac", sanoi toinen ??ni. "Antakaa, ett? katsellaan ensin, mik? se on miehi??n."
Min? tunsin leuvallani peukalon ja kurkkuani sormien puristavan, ja p??t?ni v??nnettiin sivulle niin, ett? lopulta alkoi tuska olla ihan siet?m?t?n.
"Nelj?s osa tuumaa viel? ... eik? mit??n merkkej?", sanoi se kumea ??ni. "Te voitte luottaa minun vanhaan k?tevyyteeni."
"El?k?? tappako, Toussac, elk?? tappako, kuuletteko!" sanoi sama ??ni, joka ?skenkin oli kiellellyt. "Olen teid?n n?hnyt tekev?n sen jo yhden kerran, ja onnettoman kauhea huuto kaikui sitten korvissani pitk?t ajat. Ajatelkaa, ett? kaksi suurta paksua sormea sammuttaa tuolla tavoin el?m?n pyh?n liekin niin helposti! Henki tosin voi voittaa aineen, vaan ei silloin, kun tuollainen ulkonainen v?kivalta tulee siihen v?liin."
"Mutta tosiasia on ja tosiasiana pysyy, ett? tuon miehen hallussa on meid?n salaisuutemme, ja ett? kysymyksess?, Charles, on joko meid?n tai h?nen henkens?."
??nest? tunsin viimeisen puhujan Lucien Lesageksi. "Velvollisuus itsi?mme kohtaan pakottaa toimimaan niin, ett? h?nest? ei tule meille vahinkoa. P??st?k?? h?net yl?s Toussac, ei h?n kuitenkaan p??se karkuun."
Min? sain kovan iskun niskaani, jonka voimasta lensin istualleni, ja nyt vasta voin katsella ymp?rilleni ja niit? miehi?, joiden vallassa nyt olin. Siit?, mit? olin n?hnyt ja kuullut, k?sitin, ett? n?m?t miehet olivat olleet murhamiehi? ja ett? heill? oli murhamiesten aikeet. Min? ymm?rsin my?s, ett? keskell? t?t? autiota suota olin t?ydellisesti heid?n vallassaan. Vaan min? muistin nimeni kunnian ja koetin kaikin tavoin salata kauhistuksen tunteen, joka minut oli vallannut.
Nyt oli kolme miest? huoneessa, edellinen tuttuni ja kaksi vasta tullutta. Lesage seisoi p?yd?n luona paksu ruskea kirja k?dess??n ja katseli minua hillityin katsein, vaan silmiss? kuitenkin n?kyi tuo leikillinen, tutkiva v?ike, joka on sakkipelin mestarilla, kun h?n on onnistunut sulkemaan kaikki vastustajansa liikkeet. Laatikolla h?nen vieress??n seisoi noin viidenkymmenen mies, jolla oli askeettinen muoto ja sairaloiset silm?t, juhlallisesti yhteen nipistetyt huulet ja kurttuinen iho, joka riippui veltosti ulkonevan leukansa alla v?reilevien j?nteitten p??ll?. H?n oli nuuskan ruskeassa puvussa, polvihousuissa, ja pohkionsa olivat naurettavan hienot. H?n pudisti minulle p??t??n niin surullisen viisaan n?k?isen?, eik? mit??n lohdutusta voinut lukea h?nen ankarista, harmaista silmist??n. Vaan enin minua pelotti tuo Toussac niminen mies. H?n oli suuri, ei pitk?, vaan tanakka ja j?senens? olivat tavattoman kehittyneet. Pitk?t jalkansa olivat v??r?t kuin suurella apinalla, ja koko h?nen olennossaan oli todella jotakin el?imellist?, sill? h?n oli partanen silmi? my?ten, ja h?nen k?tens?, joka edelleen oli takkini kauluksessa kiinni, oli paremmin k?p?l? kuin k?si. H?nen kasvojensa ilmeist? ei saanut mit??n selv??, kun h?n oli niin partanen, vaan h?nen mustat silm?ns? katselivat kamalan kysyv?sti vuoroon minua, vuoroon toisia. Jos he olivat tuomareita, niin oli selv? asia, kuka heist? oli oleva py?veli.
"Mist? h?n tuli? Miten h?n tiesi k?tk?paikan?" kysyi h?n laihalta miehelt?.
"Kun h?n tuli, niin min? luulin h?nt?