Enoni | Page 9

teiksi", vastasi Lesage. "Teid?n t?ytyy my?nt??, ett? t?llaisena y?n? ei juuri voi ajatella vieraita kulkevaksi t??ll? suolla. Kun huomasin erehdykseni, niin sulin oven ja k?tkin paperit. En muistanut, ett? h?n ovenravosta voi n?hd?, vaan kun menin ulos n?ytt?m??n h?nelle tiet?, niin huomasin ravon, ja heti ymm?rsin, ett? h?n on n?hnyt, mit? olen tehnyt, ja ett? h?n siis sit? tuumailee ja siit? puhuu. Min? sen vuoksi k?skin h?net majaan, saadakseni aikaa mietti?, mit? minun oli h?nen kanssaan teht?v?."
"Perhana! Pari iskua tuolla kirveell? ja sitten tuonne suohon vetelimp??n kohtaan, sill? olisi p??ssyt asiasta hyvin helposti," sanoi mies, joka istui minun vieress?ni.
"Aivan oikein, rakas Toussac, vaan tavallisesti ei ly?d? heti ensimm?isen? valtti-?ss?? p?yt??n. V?h?n kekseli?isyytt? ... v?h?n viekkautta..."
"No, mit? sitten teitte?"
"Ensin piti saada tiet??, oliko t?m? Laval..."
"Mik?? Mik? h?nen nimens? on?" huudahti laiha mies.
"H?nen nimens? on Laval, oman ilmoituksensa mukaan. Ensin oli saatava selville, oliko h?n n?hnyt minun k?tkev?n papereita vai eik?. Se oli t?rke? kysymys meille. Min? sen vuoksi tein pienen suunnitelman. Odotin kunnes n?in teid?n tulevan, ja silloin j?tin h?net yksin??n majaan. Min? kurkistin majan akkunasta ja n?in h?nen kiiruhtavan k?tk?paikalle. Silloin me astuimme sis??n, ja min? pyysin teit? Toussac olemaan hyv? ja nostamaan h?net alas -- ja tuossa h?n makaa."
Nuori mies katseli ylpe?sti ymp?rilleen aivan kuin odottaen suosion-osotuksia tovereiltaan.
"Te, Lesage, olette tosiaan ollut aika ovela", sanoi laiha mies. "Kun uusi tasavaltamme valitsee poliisiministerin, niin me nyt tied?mme, kenest? h?nen saamme. Min? tunnustan, ett? kun Toussac'in kanssa tulimme t?lle majalle ja sitten teid?n kanssanne astuimme sis??n ja n?in kaksi jalkaa pist?v?n n?kyviin takasta, niin min?, vaikka en ole tyhmimpi? miehi?, en tahtonut ymm?rt?? asiaa. Vaan Toussac tarttui k??siin. Meid?n Toussac on aina k?yt?nn?llinen."
"No, t?ss? on kyll?ksi suuta soitettu!" murisi partainen olento, joka istui vieress?ni. "Sen vuoksi juuri tuolla Buonapartellakin on kruunu p??ss??n ja p?? kaulan nen?ss?, kun me olemme suuta pieks?neet emmek? toimineet. Tehd??n t?st? nyt loppu, ett? p??semme itse asiaan."
Lesagen lempe?t piirteet synnyttiv?t minussa toivoa, ett? h?n suojelee minua, vaan h?nen suuret, mustat silm?ns? olivat yht? kylm?t kuin ennenkin, kun h?n katsoi minuun.
"Toussac on oikeassa", sanoi h?n. "Oma varmuutemme joutuu vaaraan, jos h?n p??see menem??n salaisuuksinemme."
"Mit? te puhutte varmuudestamme", sanoi Toussac. "Mit? sill? on t?m?n asian kanssa tekemist?? Me panemme suunnitelmamme vaaraan -- se on pahempi."
"N?m?t kaksi asiaa riippuvat l?heisesti toisistaan", sanoi Lesage. "Liittos??nt?jemme 13:s pyk?l? m??r?? selv?sti, mit? t?llaisessa tapauksessa on teht?v?. Meid?n t?ytyy vain tehd? sen mukaan. Meill? ei ole muuta kuin seurata 13:tt? pyk?l??."
Syd?meni j?hmettyi, kun t?m? runoilijan n?k?inen mies yhtyi tuon hirvi?n mielipiteeseen. Vaan toiveeni sai uutta virityst?, kun laiha mies, joka t?h?n asti ei ollut sanonut monta sanaa, alkoi n?ytt?? levottomalta toveriensa verenhimoisten esitysten vuoksi.
"Rakas Lucien", sanoi h?n lempe?mm?ll? ??nell?, "meill? filosofeilla ja j?rjen-ihmisill? t?ytyy olla kunnioitusta ihmishenke? kohtaan. Sen pyhyyteen ei saa tarttua heti ensimm?iseksi. Meh?n aina olemme olleet yksimielisi?, ett? jos Marat ei vain olisi tehnyt yll?tyksi?..."
"Min? kunnioitan teid?n mielipidett?nne, Charles", keskeytti toinen. "Te kai tunnustatte, ett? aina olen ollut taipuisa ja tottelevainen oppilas. Vaan min? viel?kin kerran sanon, ett? meid?n personallinen turvallisuutemme on kysymyksess?, ja ett?, mik?li min? ymm?rr?n, ei ole muuta neuvoa. Kukaan ei voi sen kovemmin inhota julmuutta kuin min?, vaan te olitte l?sn?, niin kuin min?kin, kun Toussac tukki Bow Streetin miehen suun, ja sen h?n teki todella niin k?tev?sti, ett? tuo toimi oli varmaan vaikeampi katsojista kuin itse uhrista. H?n varmaankaan ei kuullut itse huutoa, joka ilmoitti h?nen l?ht?ns? t?st? maailmasta. Jos teill? niinkuin minullakin oli kylliksi kest?vyytt? sit? siet?m??n -- ja min? hyvin muistan, ett? se tapahtui juuri teid?n neuvostanne, -- niin tottahan voimme nyt, kun paljo t?rke?mpi tapaus..."
"Ei, ei, Toussac, antakaa olla!" huuti laiha mies, ja kohotti ??nens? oikeaksi huudoksi, kun j?ttil?isen karvanen k?si taas tarttui leukaani. "Min? vetoan teihin, Lucien, niin hyvin siveellisist? kuin k?yt?nn?llisist?kin syist?, elk?? antako t?m?n tapahtua! Ajatelkaa, ett? jos asianne ei onnistuisi, niin t?m?kin ry?st?isi meilt? kaiken anteeksisaannin toivon. Ajatelkaa my?skin..."
T?m? seikka n?ytti joksikin aikaa h?mm?stytt?v?n nuorta miest?, jonka olivinv?rinen iho oli k?ynyt v?h?n vaaleammaksi.
"Meill? ei ole toivoa miss??n tapauksessa, Charles", sanoi h?n. "Meill? ei ole muuta neuvoa kuin seurata 13:tta pyk?l??."
"Meille on kuitenkin annettu toiminnan vapaus. Me itse kuulumme keskuskomiteaan."
"Vaan tarvitaan m??r?tty luku ??ni? pyk?l?n muuttamiseen, eik? meill? ole mit??n valtaa sit? tekem??n." H?nen alahuulensa vapisi, vaan h?nen silm?ins? ilme ei ollut sit? lempe?mpi. Julmien sormien painamisesta leukani alkoi taas painua olkap??t? vasten, ja min? annoin sieluni pyh?n neitsyen ja pyh?n Ignatiuksen haltuun, joka aina on ollut perheemme erityinen suojeluspyh?. Vaan n. s. Charles, joka jo oli minua puolustanut, hy?kk?si esiin ja alkoi kiskoa Toussac'in k?si? kiihke?sti, menett?en koko ?skeisen filosofin tyyneyden.
"Te ette saa tappaa h?nt?!" huusi h?n suutuksissaan. "Kuka voi asettua minun tahtoani vastaan? P??st?k?? h?net irti, Toussac! Ottakaa peukalonne h?nen leuvastaan! Min? kiell?n, ett? se ei saa tapahtua!"
Vaan kun h?n tovereittensa muodosta n?ki, ett? uhkaukset t?ss? eiv?t en?? auttaneet, niin h?n muutti ?kki? ??nens? neuvottelevaksi.
"Kuulkaa, Lucien. Antakaa min? kuulustelen h?nt?. Jos h?n on poliisivakoja, niin saa h?n kuolla.