Enoni | Page 6

viluissani hyl?t?kseni t?llaisen y?sijan ja min? olin varma, ett? kalastaja tai talonpoika oli taipuisa kultarahan edest? ummistamaan silm?ns?, jos minun n??ss?ni tai esiintymisess?ni olisikin jotakin ep?ilytt?v??.
Kun tulin l?hemm?s, niin minua alkoi h?mm?stytt??, ett? olikohan t??ll? asukasta ollenkaan, sill? lieju k?vi yh? pahemmaksi, ja kun kuu pilkisti, niin sen valossa n?in veden kimaltelevan matalan mustan majan ymp?rill?. Min? nyt n?in, ett? tuli paistoi pienest? nelikulmaisesta akkunasta. Kun min? tulin majan l?helle, niin tuli yht?kki? sammui ja keltaisten akkunakehysten keskelt? n?kyi kasvojen musta, py?re? haamu. Kasvot n?kyiv?t viel? toisenkin kerran siihen kun min? tulin tuvalle, ja tuossa varovaisessa tavassa, jolla olento katseli ja katosi sek? taas ilmestyi uudelleen katselemaan, oli jotakin, joka oli omiaan minussa her?tt?m??n h?mm?styst? ja levottomuutta.
T?m?n miehen liikkeet olivat niin varovat ja h?nen t?hystyspaikkansa niin kummallinen, ett? min?, niin huutavassa h?d?ss? kuin olinkin, p??tin ensin v?h?n tarkemmin tarkastella ennen kuin k?yn h?nen kattonsa alle suojaa pyyt?m??n. Ja kun tultuani l?hemm?s huomasin, ett? erinomaista suojaa en voinutkaan t??lt? saada, sill? valo tonki useammasta kohdin majan sein?in raoista ja koko h?kkeli oli kurjimmassa hajoamistilassa. Min? seisoin jonkun aikaa siin? liikkumatta ja ajattelin, ett? ehk? itse suokin on taatumpi pakopaikka kuin t?m? tullivarkaanpes?, sill? se t?m? yksin?inen m?kki kuitenkin lienee. Kuu taas oli mennyt pilveen, ja oli niin pilkkoisen pime?, ett? luulin voivani tarkastaa l?hemp?? joutumatta huomatuksi. Min? kulin varpaillani majan akkunan luo ja tirkistin sis??n.
Siit?, mit? n?in tyynnyin isosti. Vanhan-aikaisessa maalaistakassa loimusi nuotio, ja sen ??ress? istui tavattoman kaunis nuori mies, joka luki paksua kirjaa. H?nell? oli pitkulaiset olivinv?riset kasvot, pitk? musta tukka palmikolla, ja koko h?nen olennossaan oli jotakin runoilijan tai taiteilijan tapaista. T?m? kaunis muoto ja kellert?v? tuli oli n?lk?iselle, viluiselle matkailijalle varsin el?hytt?v??. Min? seisoin ja katselin h?nt? v?h?n aikaa, ja huomasin, ett? h?nen paksuhko v?h?n ulkoneva alahuulensa liikkui yht?mittaa, aivan kuin h?n olisi hiljaa kertonut, mit? h?n luki. Yht?kki? h?n pani kirjan k?sist??n p?yd?lle ja tuli akkunan luo. Kun h?n oli huomannut minun haamuni pime?ss?, niin h?n teki liikkeen k?dell??n aivan kuin toivottaen tervetulleeksi. Heti sen j?lkeen aukeni ovi ja majan edess? seisoi soreavartaloinen nuorukainen, jonka takin liepeet hulmusivat tuulessa.
"Rakkaat yst?v?t", huusi h?n ja tuijotti k?si silm?in suojana. "En en??n odottanutkaan teit?, luulin, ett? te ette tulekaan en??n. Kaksi tuntia olen teit? odottanut."
Vastaukseksi astuin h?nen eteens?, niin ett? valo tuli kasvoilleni.
"Min? pelk??n, hyv? herra, ett?..." sanoin.
Vaan en saanut puhutuksi loppuun asti. H?n r?ps?ytti molemmin k?sin vasten kasvojani, niin kuin vihanen kissa, juoksi takaisin majaan ja paiskasi oven kiinni nen?ni edess?.
Nopeat liikkeens? ja vihainen k?yt?ksens? olivat niin ristiriidassa h?nen muotonsa kanssa, ett? min? seisoin siin? aivan h?mill?ni. Vaan siin? seistess?ni oven edess? n?in jotain, joka sai minut viel? enemm?n h?milleni.
Olen jo sanonut, ett? maja oli aivan luhistumaisillaan. Sein?t olivat niin hatarat, ett? joka paikasta kiilui valo sis?lt?, ja ovessa saranain puolella oli suuri rako, josta n?in seisontapaikaltani majan per?lle saakka, jossa nuotio paloi. Min? nyt n?in miehen seisovan nuotion edess? ja pist?v?n vikkel?sti molemmat k?tens? poveen, ja sitten h?n yhdell? hypp?yksell? katosi takkaan, niin ett? n?in ainoastaan h?nen mustat kenk?ns?, kun h?n seisoi muutamalla pengerm?ll? sein?n vierustalla. Yht?kki? h?n taas oli alhaalla ja oven luona.
"Ken olette?" Ja h?nen ??nens? minusta tuntui vapisevan mielenliikutuksesta.
"Olen eksynyt matkailija."
"Ei t?m? paikka houkuttele teit? j??m??n t?nne."
"Min? olen uuvuksissa, jonka vuoksi ette voine kielt?? minulta suojaa. Olen monet tunnit harhaillut suolla."
"N?ittek? ket??n siell??" kysyi h?n kiihkoisesti.
"En."
"Vet?ytyk?? v?h?n syrj??n oven edest?. T?m? on autio paikka, ja ajat ovat rauhattomat, t?ytyy olla varovainen."
Min? per?ysin muutamia askeleita ja h?n avasi ovea sen verran, ett? p??ns? mahtui raosta. Sanaa sanomatta h?n katseli minua pitk?n aikaa tutkivasti.
"Mik? on nimenne?"
"Louis Laval", sanoin arvellen, ett? nimeni t?ss? vaatimattomassa muodossa ei kuulustaisi niin vaaralliselta.
"Minnek? aijotte?"
"Haen vain suojaa."
"Oletteko Englannista?"
"Olen rannikolta."
H?n pudisti p??t??n pitk?veteisesti aivan kuin sill? osottaakseen, miten v?h?n vastaukseni tyydyttiv?t.
"Ette voi saada suojaa t??ll?", sanoi h?n.
"Mutta..."
"Aivan mahdotonta."
"Neuvokaa sitten minulle, mit? tiet? p??sen suolta."
"Helppo on p??st?ksenne. Kun menette vain muutaman sata askelta tuohon suuntaan, niin n?ette tulen kyl?st?. Te jo olette melkein suolta poissa."
H?n tuli pari askelta ja n?ytti minulle tiet? ja k??ntyi sitten takaisin. Olin jo kulkenut muutamia askeleita, kun h?n yht?kki? huusi minulle:
"Tulkaa t?nne, herra Laval, en voi sittenk??n laskea teit? menem??n t?llaisena myrsky-y?n?. Kun saatte l?mmitell? nuotiolla ja sitten lasillinen konjakkia, niin se vahvistaa teit? matkallenne."
K?sit?tte hyvin, ett? min? halulla seurasin h?nen kutsuaan.
"Olen hyvin kiitollinen, hyv? herra", sanoin.
Ja min? menin h?nen mukanansa majaan.

KOLMAS LUKU.
Rappeutunut maja.
Oli suloista p??st? kosteasta tuulesta ja kylm?st? ilmasta loimuavan nuotion ??reen, vaan tuo nuori mies ja h?nen kummallinen asuntonsa her?tti uteliaisuuttani, niin ett? ajattelin enemm?n h?nt? kuin omaa mukavuuttani. H?nen merkillinen muotonsa, ja kun h?n odotti muita vieraita t?llaisen suon ??reen n?in kamalalla ajalla, ja sitten tuo salaper?inen toiminta takassa, kaikki t?m? kiihotti minun mielikuvitustani. En voinut mitenk??n ymm?rt?? sit?, ett? h?n ensin hyvin tuimasti k?ski minun jatkaa vain matkaani ja sitten seuraavassa silm?nr?p?yksess? mit? syd?mmellisimm?ll? tavalla kutsui minua majansa suojaan. Kaikkia n?it? seikkoja ajatellen odotin j?nnityksell? selityst?. Min? koetin peitt?? tunteitani ja olin olevinani niin