Ennen ja nykyään 1 | Page 4

kotona kesällä. Minä kirjoitan ihan varmaan Fredrikille
asiasta. Jos Rudolf matkustaa ulkomaille terveyttänsä hoitamaan, josta
juuri on kysymys, -- lääkäri sanoo sen olevan ihan välttämätöntä. --
Ivarsson-ukolta pääsi salainen huokaus, sillä hän ajatteli, että hänen
täytyisi kiinnittää talonsa, saadakseen matkarahaa pojalle, -- jos Rudolf
matkustaa, niin voit sinä ehkä jonkun aikaa olla ilman Gerdaa täällä
kotona. Niin, ja onhan sinulla aina palvelustyttö.
-- Jos Fredrik ja Anna-Maria tahtovat ottaa hänet vastaan pariksi
viikoksi suvella, niin tulee hänelle varmaankin hauskaksi saada mennä
maalle vähäsen virkistäymään. Hän ei saa matkustaa ulkomaille, hän,
pienokaisraukka! Minä tiedän kyllä, että se olisi suurin onni, mikä
häntä voisi kohdata, jos hän saisi tulla tuonne suureen maailmaan ja
nähdä kaikki sen ihanuudet. Minä olen kuullut sen hänen puheestaan,
kuin joku on kertonut ulkomaista tahi kuin hän itse on lukenut

kirjoituksia niistä. Mutta, Jumala nähköön, kuin ollaan köyhät, niin
täytyy kieltäytyä monesta hyvästä.
-- Kiitä onnea, rakas Hanna, ettei molempien lastemme tarvitse hakea
terveyttä vierailla mailla, vaan että tyttömme on terve ja rivakka. --
Rudolf-raukka! hauskempi tietysti olisi hänelle, jos hän saisi terveenä
ja voimissaan elää ihmisten ilmoilla. Silloin voisi hän saada jotain
hyötyä siitä hengen kehitykselleen.
-- Tahtoisitko sinä lainata rahoja talon kiinteimistöä vastaan Rudolfin
ulkomaan matkan tähden, vaikkei se olisikaan tarpeellinen hänen
terveydelleen?
-- Ihan varmaan! Se on selvää, -- siinä tapauksessa, jos sellainen matka
olisi hyödyllinen hänen kasvatukselleen. Enkö tekisi mitä uhrauksia
tahansa lapseni vastaisen menestyksen tähden? Kunnotonhan isä olisin
muuten.
-- Nyt tulemme taas kasvatuskysymykseen. En voi auttaa, että minun
mielestäni tytöt kärsivät suurta vääryyttä. Sillä aikaa kuin vanhemmat
ponnistelevat viimeisiin saakka, hankkiakseen pojilleen täydellisen
sivistyksen, niin saavat tytöt tyytyä muutamiin vähäpätöisiin tieteen
muruihin, olkoon heillä sitte kuinka hyvä pää tahansa. Se on väärin, ja
siinä ajatuksessa minä pysyn.
-- Sinä olet kummallinen, Hanna! Minä en ymmärrä, hitto vieköön,
yhtään mitä sinä tarkoitat nurinallasi ja noilla "tieteenmuruillasi".
Olemmeko tosiaankin laiminlyöneet Gerdan kasvatuksen? Eikö hän ole
käynyt tyttökoulua alusta loppuun saakka, ja lisäksi kiitoksella ja
kunnialla? Sitte on hän päälle päätteeksi saanut tuntia kielissä ja
soitannossa ja kaikessa mahdollisessa -- kumminkin -- niin, vähintäin
tuhannen markan arvosta. Minä olen kustantanut tyttärelleni
hienomman kasvatuksen kuin moni rikkaampi isä tyttärilleen, tahdon
sinulle sanoa, eikä kukaan voi tulla sanomaan, että minä olisin ollut
hänestä huolimaton taikka väärin tehnyt kummallekaan lapsistani.
Kapteeni nousi, kävi kiivaasti muutamaan kertaan lattian ja seisattui
akkunan eteen, katsella tuijottaen ulos pimeälle kadulle. Hetkisen aikaa
oli hiljaista. Rouva oli jälleen tarttunut kutimeensa. -- Ei kukaan voi
sanoa, että sinä olet väärin tehnyt tyttärellesi, rakas Otto! kävi hän
vihdoin tyynesti puheesen. Gerda on todellakin, kuten sanoit, saanut
paremman kasvatuksen kuin monen rikkaamman tyttäret, enkä minä
puhukkaan erittäin hänestä, mutta minun ajatukseni on, että tyttöjen

sivistys ylipäänsä on hyvin niukka poikiin verraten.
-- Niukka!
Kapteeni kääntyi akkunasta ja lähestyi vaimonsa eteen.
-- Niukka! Mitä tahdot sinä sitte minun tekemään? Pitääkö minun
hankkia opettaja-joukko antamaan heille tuntia ja työntää heille suuria
rahamääriä? Jos minä olisin rikas, voisi se juuri tapahtua, jos se
huvittaisi häntä, mutta sinä tiedät, että minun täytyy lainata rahaa
Rudolfin ulkomaanmatkaa varten. Mistä minä ottaisin sitte varoja
hänen lukutuntiinsa? Ja sitten? Mitä hyötyä siitä sitten olisi? Ottaisiko
hän ylioppilastutkinnon, vai mitä? Ja mitä se sitten pyhittäisi? Gerda on,
jumalan kiitos, kaunis tyttö. Onni voi olla suotuisa meille, niin että hän
pääsee hyviin naimisiin. Mitä hän tekisi sitten ylioppilastutkinnolla? Ei,
jos minä olisin rikas, niin lähettäisin hänet johonkin talouskouluun
ulkomaille. Se olisi oikeen terveellistä hänelle, sillä hän on liian vähän
taloudellinen.
-- Sitä et saa sanoa, Otto! Silloin teet Gerdalle väärin. Kuinka hyvä hän
on auttaessaan minua kaikella mahdollisella tavalla, sekä käsitöissä että
vaatteitten silityksessä ja kaikessa.
-- Niin, niin, ymmärretään! Mutta kaiken tuon hän tekee vaan
uskollisuudesta sinuun ja huojentaakseen sinun vaivojasi. Hän tekee
sitä ilman mitään intoa, sen näkee kyllä selvästi, sillä hänellä ei ole
ollenkaan taloudellista luonnetta, mikä kuitenkin on kaikkein tärkein
tytölle, -- varsinkin köyhälle tytölle.
-- Luuletko sinä sitten, että hän talouskoulussa, vieraalla maalla,
innostuisi enemmän talousaskareihin, kuin kotonaan, omaa äitiänsä
auttaessaan?
-- Niin, arvellaan kyllä, ettei parempaa koulua sillä alalla voisi löytyä,
kuin oma koti ja työskenteleminen äidin valvonnan alla, mutta sinä et
teekkään täyttä totta hänen ja hänen toimiensa kanssa, vaan sinä huhdot
ja työskentelet itse vaan, että hän saisi istua aikasin aamusta myöhään
iltaan saakka nenä noissa siunatuissa kirjoissaan. Talouskoulussa saavat
sitä vastoin oppilaat luvan määrätyillä tunneilla tehdä kaikki ne
askareet, jotka kuuluvat oppijaksoon. Siellä opitaan järjestykseen, ja se
ei voi vahingoittaa Gerdaa.
-- En minä usko sittenkään, että työintoa voidaan opettaa, jos se
puuttuu ihmisen luonnosta.
-- Ah, loruja, rakas Hanna! Tyttö on vaan pilaantunut tuosta kirotusta

lukemisesta ja mietiskelemisestä, joka kestää päivät ja yöt läpeensä.
Hän tarvitsee raikasta ilmaa. Siinä kaikki. Saat nähdä, että kuin hän on
oleskellut maalla muutaman viikon ja käynyt maitokamarissa ja
karjapihassa Anna-Marian kanssa ja ottaa osaa hänen käytännöllisiin
toimiinsa, niin on hän unhoittanut kaikki kirjarepaleensa, vanhat
filosofinsa ja mitä sojua se lieneekkään, kuin hän