Ennen ja nykyään 1 | Page 5

uneksuu koko
pitkäisen aikansa, ja tulee kotiin reippaana, talouden hoitoon
ihastuneena tyttönä.
-- No, sittenhän ei tarvita ollenkaan talouskoulua, naurahti rouva
Ivarsson.
-- Ei, sitä minä toivon, sillä kuten tiedät, niin minulla ei ole varaa
lähettää häntä kauemmaksi pois.
Puolisoiden puhe keskeytyi hetkiseksi. Rouva kutoi sukkaa, ja kapteeni
käveli edestakaisin.
-- Hyvin kummallista on sittenkin, ryhtyi edellinen viimein puheesen,
etteivät tytöt voi saada samaa sivistystä kuin pojat, tulla ylioppilaiksi
niinkuin hekin ja lukea ja opiskella niin paljon, kuin heillä on siihen
halua ja kykyä, koska Herramme on varustanut heidät samalla
ymmärryksen lahjalla ja yhtä hyvällä kyvyllä kuin pojatkin. Juuri sitä
asiaa olen minä hyvin usein mietiskellyt. Minä tiedän itsestäni,
millainen halu minulla oli lukemiseen nuorena, kuinka minä valvoin
monta valoisaa kesäyötä lukemalla veljeini kirjoja ja kuinka minä
kadehdin niitä, jotka saivat tulla ylioppilaiksi ja valita, minkä tien vaan
halusivat.
-- Mutta silloin tapasimme toisemme vanhimman sisaresi häissä, ja sinä
rakastuit minuun ja tulit pieneksi sieväksi vaimokseni ja silloin sinä
heitit koko tieteilemisen siksensä ja sinua huvitti paljon enemmän
puuhata kodissasi, huolitella ukkoasi ja kasvattaa lapsiasi, etkä
kertaakaan ole sen jälkeen kaipaillut korkeaoppisuutta. Eikö minulla
ole oikein, Hannaseni?
Kapteeni taputti vaimoansa hartioille ja katsahti hellästi hänen silmiinsä,
mutta hänen katseessaan kuvautui samalla suurta itserakkautta ja
itseensä tyytyväisyyttä. Tämä vastasi tuohon lemmekkääsen
silmäykseen, mutta salaisesti pääsi huokaus hänen rinnastansa.
-- Tosin olen ollut onnellinen kanssasi, Otto! paljon onnellisempi kuin
ansaitsen, mutta en ole koskaan voinut tukehuttaa haluani enempään
tietoon, kuin minulla, paha kyllä, nyt on, ja niinkuin minä ennen surin

itseni tähden, suren minä nyt tyttäreni tähden.
-- Mitä tahdot sinä sitten, rakas Hanna, ja Gerda ja te kaikki, jotka
istutte suremassa onnetonta asemaanne? Tahdotteko te tulla
ylioppilaiksi, vai kuinka? Ja mitä sitten? Jos vaimo vaan istuu kiinni
kirjoissaan eikä vähintäkään pidä lukua, kuinka askareet ja lapset
hoidetaan, kuinka hupaisen sinä tosiaankin luulet miehelle olevan
sellaisen kodin?
Rouva Ivarsson naurahti surumielisesti. Hänen sydämmessään kaikui
kysymys: onko sitten naisen korkein tarkoitus, laiminlyömällä oman
henkensä vaatimukset, ainoastaan koettaa hankkia miehelle hupaisuutta?
mutta hän ei lausunut sitä suotta ärsyttääksensä tuittupäistä herraansa ja
puolisoansa, joka ei kuitenkaan koskaan myöntäisi sen oikeutta.
Hän sanoi:
-- Mutta minä en ymmärrä, minkätähden nainen ei voi tulla
kelvolliseksi perheenäidiksi, vaikka hänellä onkin perinpohjainen
sivistys. Eihän tiedot koskaan vahingoksi ole. Miehestä voi tulla
kunnon maanviljelijä tahi hän voi ryhtyä mihin käytännölliseen
toimeen hyvänsä, vaikka hän onkin oppinut. Se lisää päinvastoin hänen
arvoansa. Mutta että naisen täytyy olla taitamattoman, tullaksensa
kelvolliseksi perheenemännäksi, se on todellakin hyvin kummallista!
-- Kuka sitte sanoo, että hänen pitää oleman taitamattoman? Minä en
suinkaan tahdo kieltää tytöltä kelvollista koulusivistystä, sovitettu
hänen sukupuolensa mukaan, enkä hienoa kasvatusta, jos hän kuuluu
säätyluokkaan, jossa se on tarpeellista. Ja minun mielestäni
nais-sivistys on todellakin nykyään niin oivallinen, kuin vaan toivoa
sopii. Se ei juuri voi olla parempi. Toisin oli ennen maailmassa. Silloin
olivat, naisten tiedot kurjalla kannalla. Moni ylhäisenkään perheen tytär
ei saanut edes opetella kirjoittamaan. -- Se oli todellakin surkeata!
-- Kyllä niin, mutta siihen aikaan pidettiin se riittävänä naisille. Ja jos
joku silloin rupesi puhumaan sellaisesta kasvatuksesta, kuin tytöt nyt
saavat, niin olisi se katsottu suurimmaksi tuhmuudeksi, aivan samalla
tavalla kuin nykyään, jos on kysymys niiden tieteilemisestä.
-- Rakas Hanna! Älä vertaile järkeä ja kiihoittuneita mielikuvituksia,
mahdollista ja mahdotonta toisiinsa. Kukin asia erikseen! -- Sinä olet
imenyt Gerdan aatteita, vaikka sinun pitäisi ymmärtäväisenä äitinä
vastustaman niitä. -- Kelvollinen, perheenemäntä, joka on ollut
ylioppilas! Ha, ha, ha! Niin, sitä ihmettä tahtoisin nähdä! -- Miehen

laita on vallan toinen. Hän voi olla kuinka oppinut tahansa ja kuitenkin
hoitaa velvollisuutensa. Mutta jos nainen, joka on ollut ylioppilas,
joutuu naimisiin, niin ylenkatsoo hän kaikki taloudelliset velvollisuudet
ja hyödylliset toimitukset. Ne ovat liian yksinkertaisia hänen
korkeaoppisuudelleen. Nainen on liian heikko, rakas Hanna!
antautuakseen monelle haaralle yhtä haavaa. Sentähden pysyköön hän
kutsumuksessaan, älköönkä ruvetko yrittämään mieheksi päästä, sillä ei
se kuitenkaan onnistu koskaan.
Rouva Ivarsson naurahti.
-- Niin tyhmän en luule kenenkään naisen olevan, sanoi hän. Mutta
puhuaksemme vakaasti, ajattelen minä, että todellisesti sivistyneen
miehen pitäisi olla paljoa onnellisemman naisen rinnalla, joka on
samalla sivistysasteella kuin hän itsekin, kuin jos hän sen sijaan olisi
yhdistetty alhaisemmalla kannalla olevan henkilön kanssa, joka ei
ymmärtäisi häntä eikä voisi vaihettaa ajatuksia hänen kanssansa.
-- Sitä ei vaadi kukaan ymmärtäväinen mies vaimoltaan, olkoon hän
kuinka sivistynyt tahansa. Hän tietää, että tällä on maailmansa hänessä,
ja mies rakastaa ja kunnioittaa häntä yhtä paljon jo siitä syystä, jos hän
muutoin on rakastettava ja uskollinen vaimo. -- Ei, rakas eukko! koko
tuo naiskysymys, jota minä puolestani sieluni ja sydämeni pohjasta
kammoksun, on paljasta mielettömyyttä, joka ensiksi on pöllähtänyt
muutamien vanhojen neitosten aivoihin. -- -- --
-- Eipäs niinkään, kyllä niitä on miehiäkin, jotka puolustavat naisen
oikeuksia.
-- Miehiä, jaa! Uh! Ilvehtijöitä, jotka pilkkaavat naisten
herkkäuskoisuutta ja nauravat heidän selkänsä takana. Ei, rakas ystävä!
On olemassa ikivanha sääntö, jonka luonto itse on määrännyt ja jota me
ihmiset emme voi kumota, se sääntö kuuluu: naisen maailma