Ennen ja nykyään 1 | Page 8

jotka ovat h?vitt?neet vaimonsa ja lastensa ja sisariensa perinn?n ja osuuden.
-- Niin no! ne ovat huonoja miehi?. Kuka niist? puhuu? Tahi my?s ovat he k?ytt?neet rahat kauppatoimiin ja keinotteluihin, joita eiv?t naiset ymm?rr? ja joitten onnistumattomuus ei ole miesten syy. Minua et sin? voi kuitenkaan moittia mist??n sellaisesta. Loput unhotat sin?, eukkoseni! -- ne lukemattomat, vaimot, jotka ovat kurjuuteen miehens? saattaneet.
Kapteeni alkoi taas k?vell?.
-- Tuskin ovat ne niin monilukuisat, kuin ne miehet, jotka ovat toimittaneet vaimonsa ja lapsensa maantielle.
Rouva Ivarsson pani hitaasti kutimensa kokoon ja nousi yl?s.
-- Se on ja j??, jatkoi h?n, minun mielipiteekseni, ett? poika ja tytt? ovat saman arvoiset sek? hengen ett? ruumiin puolesta.
H?n j?tti per?kammion ja meni tytt?rens? huoneesen. Siell? oli pime?.
-- Gerda, oletko sin? t??ll?? kysyi h?n.
Rouva Ivarsson oli v?h?n h?mm?stynyt. Mihin oli tytt? joutunut kovassa mielenliikutuksessaan? Mutta silloin havaitsi h?n pime?? lasia vasten ihmisvartalon liikkumatonna nojaavan p?yt??n. H?n l?hestyi ja laski hell?sti k?tens? tyt?n hartioille. T?m? vavahteli nyyhkytyksist?.
-- Gerda, oma lapseni! Malta mielesi! Eih?n ole mit??n onnettomuutta tapahtunut. ?l? ole niin tulinen. Kaikki voi tulla viel? hyv?ksi. Is?ll?si on omat mielipiteens? ja h?n on kovin itsepintainen, -- sen minun t?ytyy sanoa, vaikka h?n on sinun is?si, mutta h?n on my?s syd?mellisen hyv? ja pit?? sinut hyvin rakkaana, siit? voit olla varma.
-- Hyv?! Rakas! kuiskasi tytt? k?he?ll? ??nell?. Ei se ole mik??n hyv? is?, eik? se rakasta lastansa, joka polkee sen koko el?m?n onnen, sen tulevaisuuden, jalkainsa alle.
-- Hiljaa, hiljaa, rakkaani! Sin? et tied?, mit? puhut. Sin? olet niin liikutettu. Ei saa lausua sill? tavalla vanhemmistaan.
Gerda vaikeni ja nyyhkytti viel? ankarammin kuin ennen.
-- Oma tytt?seni! jatkoi ?iti. Min? en tied?, mit? min? tahtoisin uhrata, jos minulla olisi jotain uhrattavaa, t?ytt??kseni sinun toiveesi. Jos asia minusta riippuisi, niin ei varmaankaan olisi mit??n esteit? pyrint?jesi tiell?. Mutta, n?etk?s, is? tarkoittaa sinun parastasi omalla tavallaan. Ja ole varma siit?, ett? h?n antaisi sinun seurata taipumustasi, jos h?n voisi ajatella, ett? sin? muuten todellakin tulet onnettomaksi.
-- Eik? h?n sit? sitte n?e? Eik? h?n sit? sitte k?sit?? Gerda kohotti sitte kiivaasti p??t?ns?. T?ytyisik? minun sitte ampua otsaani, vaiko heitt?yty? j?rveen, ett? h?n saisi silm?ns? auki?
H?n puhui kiihke?ll? innolla kesken nyyhkytyst??n.
-- Rakas lapsi! Sin? teet minun onnettomaksi, tuolla tavalla puhuessasi.
-- Niin, ?iti! Se ei vahingoita, jos sin?, jos is?, jos te kaikki, saatte maistaa v?h?n onnettomuutta my?s. -- Sin?, ?iti! sin? olet my?s heikko raukka --
-- Hiljaa, Gerda, hiljaa! Sin?h?n puhut ?idillesi.
-- Sin? olet orja, etk? uskalla pit?? omaa tahtoasi. Ha! Jos minulla olisi mies, ja h?n tahtoisi omavaltaisesti m??r?t? minun lasteni onnen ja onnettomuuden, silloin h?n saisi n?hd?, ett? h?nell? on naisen, ?idin kanssa tekemist?, eik? mink??n n?yr?n palvelijattaren.
-- Lapsi, lapsi. Mit? tahdot sin? minun tekem??n? Min? en voi niin mit??n, kuin h?n on lausunut j?rk?ht?m?tt?m?n tahtonsa.
-- Ja miksi niin? Eik? ole se v?h?inen omaisuus, joka on t?ss? kodissa, eik? huone, jossa asumme, ole sinulle kuuluvaa? Sin? olet itse sanonut, ett? se on ostettu sinun perinn?ll?si. Tahdotko sin? sitte olla ilman sanan valtaa huoneessasi? Etk? sin? voi sanoa: min? tahdon, ja sen pit?? tapahtuman, niinkuin min? tahdon, aivan niinkuin is?kin sanoo? Eik? kaikki ne rahat, jotka ovat tuhlatut Rudolfin kasvatukseen ja huvituksiin, ole juuri olleet sinun omaisuuttasi. Mink?t?hden et sitte voi uhrata v?h?ist? osaa siit? tytt?resi kasvatukseen?
-- Rakas, lapsukainen! Kuinka voit sin? puhua noin ymm?rt?m?tt?m?sti? Sin? tied?t aivan hyvin, ett? is? kaikki hallitsee. Eih?n minulla, vaimo kuin olen, ole mit??n oikeutta p??tt?? siit? v?h?st?, mik? meill? on. Samoin is? yksin p??tt?? lapsistakin, niinkauan kuin he ovat alaik?iset.
-- Kurjaa! huoahti Gerda. Mutta Rudolf, h?n on t?ysi-ik?inen, h?n, lis?si h?n kovemmalla ??nenpainolla, ja h?nen tahdostaan riiputte te siis molemmat.
-- Sin? olet ?reiss?si, Gerda! Kuitenkin t?ytyy minun antaa t?ll? hetkell? sinulle anteeksi.
Rouva Ivarsson vaipui muutamaksi minuuttia ajatuksiinsa, k?si tytt?ren hartioilla. Sanat, ett? poika muka hallitsisi vanhempia, olivat h?nelle katkeraa totuutta.
-- Lapsi! sanoi h?n viimein, vet?en tyt?rt? luoksensa. Min? olen tekev? sinun puolestasi kaikki, mik? on minun voimassani, vaikka siit? tulisi riita is?si kanssa, niin raskaalta kuin se tuntuukin minusta. Minun t?hteni ei pid? olla sinulla syyt? valituksiin. Ja vaikka en onnistuisikaan saamaan toivomuksiasi t?yt?nt??n, niin ?lk??mme kuitenkaan menett?k? rohkeutta. Eth?n sin? oikeastaan kadota mit??n, vaikka sin? v?h?n odotatkin. Sin? olet viel? hyvin nuori ja omistat koko joukon tietoja ja aina voit enemm?n kehitt?? niit?. Kaikki pojat eiv?t suorita ylioppilastutkintoa sinun ij?ll?si. Min? ajattelin: voihan tulla parempia aikoja. Jos on p?ivi?, kyll? keinojakin.
Is? voi kuolla ja silloin saamme me vapaan vallan!
T?m? ajatus lensi nopeasti kuin salama l?pi Gerdan sielun. Samassa silm?nr?p?yksess? karkoitti h?n kuitenkin tuon kammottavan tuumansa, ja anteeksiantamuksen huokaus p??si h?nelt? huomaamattansa Jumalan puoleen.
Tosiaankin saattaa usein ihmismieleen juolahtaa mit? kummallisimpia vihan tunteita paraita yst?vi?kin vastaan, mutta se tapahtuu tavallisesti vaan ?rtyneess? mielentilassa. Kumpikin on vakuutettu olevansa oikeassa. Keness? siis vika? Toisessa tai molemmissa.
-- Mink?t?hden sin? istut pime?ss?, oma yst?v?iseni? kysyi rouva Ivarsson. Sytyt? lamppusi, kuivaa kyyneleesi, tytt?ni! ja ota kirjasi ja lue. Kyll? kaikki viel? muuttuu hyv?ksi. Min? uskon, ett? is? my?ntyy, kuin