Ennen ja nykyään 1 | Page 7

tahi istuisi neulomassa? H?nest?, jos h?n saa el??, on vastaedes oleva hy?ty? muulla paljon arvokkaammalla tavalla. Kullakin on kutsumuksensa t??ll? maailmassa, ja naisen kutsumus on uutteruudella ja innolla antautua taloustoimiin. En koskaan, rakas Gerdani! suostu tuohon j?rjett?m??n pyynt??si, en! Siksi pid?n min? sinusta todellakin liian paljon ja olen liian varova sinun vastaisesta onnestasi. Muista se!
-- No, ?lk??mme nyt niin suorastaan p??tt?k? asiata, rakas Otto! k?vi rouva Ivarsson lempe?sti v?litt?m??n. Me emme ole viel? enn?tt?neet mietti? sit?.
-- Mietti?! Mit? tarvitsee asiata mietti?, joka on kerrassaan luonnoton? Siit? tehd??n heti p??t?s, siin? se.
-- Min? iloitsin niin sanomattomasti, -- min? toivoin! -- -- -- kuiski Gerda vapisevin huulin, ja kyynelvirta juoksi hillitsem?tt? h?nen poskilleen.
Kapteeni katseli h?nt? jonkun aikaa, l?hestyi ja laski k?tens? h?nen k?sivarrelleen ja sanoi;
-- Malta mielesi, tytt?ni! Tuohan on vaan lapsellisuutta -- -- -- -- --
Mutta tytt? ei kuullut h?nt?. H?n v?isti h?nen koskettamistaan, painoi kirjeen silmi?ns? vasten ja j?tti huoneen, kovasti nyyhkytt?en.
?idin silm?t, jotka katselivat h?nen j?lkeens?, olivat t?ynn? kyyneli?.
-- Tytt?-raukkani! sanoi h?n. Tied?tk?s, Otto! Ehk? minullakin ?itin? ollen on sanottavana, minun mielest?ni et sin? tee oikein Gerdalle. Min? rakastan Rudolfia sanomattomasti, niin, ehk? paljoa enemm?n kuin sin?, sill? is?n tunne ei voi koskaan helleydess? vertoja vet?? ?idin tunteille, enk? min? ole aina lukuunottanut h?nen vikojaankaan, jota min? v?list? olenkin katunut, ja olen syd?mellisesti iloinnut kaikista uhrauksista, mit? olemme voineet tehd? h?nen hyv?kseen, -- mutta Gerdaa min? rakastan yht? paljon kuin h?nt?, ja minun mielest?ni me emme saa niin suoraa p??t? hylj?t? h?nen ainoaa toivoansa, joka koskee koko h?nen el?m?ns? onnea, koska emme ole kielt?neet Rudolfiltakaan mit??n, emme suurta emmek? pient?.
Rouva Ivarsson oli puhunut vakavalla mielimurheella ja h?n kohotti lujan katseensa kapteeniin, joka l?hestyi h?nen eteens? ja n?ytti malttamattomana odottavan loppua h?nen lauseestaan.
-- Enk? min? ole sinulle sanonut, alkoi h?n, ett? Rudolf tulevaisuudessa on monin kerroin korvaava sen, mit? olemme h?nelle tehneet; mutta Gerda -- jos min? nyt my?ntyisin h?nen naurettaviin oikkuihinsa ja l?hett?isin h?net opiskelemaan Upsalaan, -- opiskelemaan Upsalaan! Kuinka voi viisas ihminen puolustaa sellaista mielett?myytt?! -- ja jos min? luovuttaisin useita satoja, niin, ehk?p? tuhansia markkoja h?nen p??h?ns? p?ll?ht?neitten oikkujen takia, -- mit? saakelin hy?ty?, -- en muuta voi sanoa, -- siit? sitten olisi? Mik? h?nest? sitten tulisi? L??k?ri vai lakiniekkako, vai pappi, vai mik?? vai mahtaisiko h?n tulla kotiin vihittyn? viisaustieteen maisterina vai tohtorina ja alkaisiko h?n sitte sinun kanssasi puuhata talonaskareissa, vai aikoisiko h?n menn? naimisiin ja ripustaisi laakeriseppeleens? ja tohtorihattunsa lastenkamarin sein??n, tahi jollei h?n joutuisi naimisiin, niin hakisiko h?n opettajattareksi, vai kirjuriksi virkalaitoksiin? Ajatteles nyt, mit? hy?ty? h?nell? on maisterina olemisestaan! -- Ei, rakas eukko! Ajatteles vaan j?rjen kannalta. -- Voin vakuuttaa sinulle, ett? min? pid?n molemmat lapseni yht? rakkaana, ja ett? molempain menestys on hartain toivoni, ja juuri sent?hden en voi sallia semmoista, mik? pikemmin olisi heid?n onnettomuudekseen kuin onnekseen, Gerda matkustaa suvella veljeni luo ja antaa raittiin maaseutuilman puhaltaa houreet p??st??n. Ja nyt en tahdo en?? kuulla puhuttavan koko Upsalanmatkasta.
Hieno punerrus nousi rouva Ivarssonin poskille.
-- Jos minun k?ytett?v?n?ni olisi varoja, sanoi h?n, niin saisi Gerda kumminkin matkustaa sinne, ainakin koetteeksi joksikin ajaksi. Mutta, sen pahempi, -- -- -- --
-- Sen pahempi on sinun perint?si, eukkoseni, t?ss? talossa, joka monta vuotta on antanut suojaa p??mme p??lle, niin ett? sin? et voi tuhlata sit? hullutuksiin.
-- Talohan pit?isi kumminkin kiinitett?m?n Rudolfin matkarahoja varten.
-- Minun mielest?ni pit?isi ?idin olla iloinen, ett? edes jollakin tavalla voidaan hankkia varoja niin t?rke?? tarkoitusta varten, kuin lapsensa terveyden parantamiseksi.
-- Varmaan min? sen teenkin, mutta sin? tied?t, yht? hyvin kuin min?kin, ett? Rudolfissa itsess? on syy heikkoon terveyteens?; Gerda sit? vastoin on el?nyt ahkerana ja hiljaisena kotona.
-- Kaunis vertaus! Nuorukaisen el?m?nlaatu on ja t?ytyy olla aivan toinen kuin tyt?n, muuten ei h?nest? miest? koskaan tulisi. Mutta se on asia, jota te, naiset, ette koskaan voi, ettek? tahdo, k?sitt??. Rudolfilla on luonnostaan heikko ruumis. Ja jos h?n olisikin ollut v?h?n varomaton, niin ei sinun mielest?si ole ollenkaan meid?n velvollisuutemme kykymme mukaan koettaa auttaa h?nen terveytt?ns? ja voimiansa entiselleen? Mutta sin? se k?sit?t asian oikein naisten kannalta. Gerda on, Jumalan kiitos, terve, mutta jos h?n vaan olisi sairas ja henki ja terveys vaarassa, niin ep?ilem?tt? min? uhraisin viimeisen roponi, mutta hullutuksiin en anna penni?k??n.
-- Kyll? meill? voisi olla keinoja kuluttaa v?h?n terveenkin tytt?remme puolesta ja antaa Gerdan ainakin yhden talven olla Ruotsissa. Kuulithan itse, ettei se tulisi kalliiksi ja voisithan ottaa v?h?n suuremman lainan, kuin kuitenkin talo kiinnitet??n, niin ett? h?n saisi v?hint?in nelj?nnen osan siit?, mit? tarvitaan Rudolfin laskuun. Tuhannessa markassa olisi kylliksi h?nelle talvikuukausiksi Upsalaan. Kuka voi tiet??, mit? keinoja tulisi toiseksi vuodeksi. Jos on p?ivi?, on keinojakin.
-- Niin, silloin min? olen jo ehk? kuollut, ja sin? saat itse vallita omaisuuttasi niinkuin halajat, yltyi kapteeni. Kyll? se on sent??n taivaan onni teille, naisv?ki, ett? me, miehet, olemme per??nkatsomassa sek? teit?, ett? teid?n rahojanne, niin ettette saa tuhlata niit?, niinkuin teit? vaan itse haluttaa.
-- Sin? unhotat, rakas Otto! innossasi kaikki ne miehet,