Ennen ja nykyään 1 | Page 6

hele? ??ni ovelta, ja nuori Gerda, joka hetkinen sitten oli j?tt?nyt huoneen, astui j?lleen sis??n, avoin kirje k?dess?.
Huoneesta l?hdetty??n oli h?n sulkeutunut kammioonsa, kuin h?n kuuli is?ns? haluavan pit?? kaksi tytt?? eik? poikaa ollenkaan, koska se tulisi huokeammaksi; t?m? lause oli kohdannut h?nen syd?nt??n kuin polttava pistos.
-- Kaksi tytt??, eik? poikaa ollenkaan! kertoi h?n mielikarvaudella itsekseen. Kaksi tytt??, niin, kolme, nelj?, viisi tytt?? eiv?t maksaisi niin paljon kuin yksi ainoa poika. Mit? tarvitsee tytt?? Mit? maksaa h?nen kasvatuksensa? Ei mit??n! Poika olkoon mink?lainen p?lkkyp??, mink?lainen laiskuri tahansa, tytt? muka ei koskaan lahjakas, niin h?neen kuitenkin tupataan tietoja, -- tytt? saa j??d? taitamattomuuteensa. H?n onkin vaan tytt? ja p??asia on ett? h?n oppii "taloutta" tehd?kseen el?m?n miehellens? hupaiseksi. Min? tunnen is?n ja muitten miesten saarnat sill? alalla. Min? osaan ne ulkoa.
Neitonen otti kirjan hyllyst?, istui p?yd?n ??reen, v??nsi lampun suuremmalle, aukaisi kirjan merkin kohdalta ja oli pian niin vaipunut lukuunsa, ett? h?n n?ytti unhoittaneen kaiken muun.
-- Oi! ??nn?hti h?n ?kki?, kohottaen p??t?ns?, leuka puristettua nyrkki? vasten. Oi! mink?t?hden en min? saa juoda tieteen syv?st? l?hteest?? Mink?t?hden en saa, kuten Rudolf, kuunnella valistuneitten opettajain ??nt?? Jos min? olisin niin onnellinen, en min? tuhlaisi kallista aikaani h?nen laillaan turhuuteen. Oi, ei! Min? k?ytt?isin joka ikisen hetken p?iv?st? ja y?n levon lis?ksi, ammentaakseni tietoja ja tunkeutuakseni syv?lle tieteen salaisuuksiin. Oi, Jumalani! Mink?t?hden en min?kin saa omistaa kaikkea sit? kaunista ihmeellist?, mit? ihmistutkimus ja ihmisnero on keksinyt ja luonut? kuitenkin, kukas est?? minua? Enk? min? voi kotona t??ll? yksin?isess? kammiossa lukea kaikkia Rudolfin kirjoja l?pi? -- Toista kuitenkin on kehitt?? sieluansa salaisuudessa ik??nkuin synnin teossa, toista taas saada vapaasti omistaa aikansa tieteille, saada k?yd? oppisaleissa ja hy?dytt?? maailmaa saavutetuilla tiedoillaan. T?t? onnea nauttii Rudolf ainoastaan sen t?hden, ett? h?n on nuorukainen, -- ja kuinka v?h?n h?n siit? v?litt??!
Syv?n katkeruuden v?reet k?viv?t h?nen nuoruuden voimaa uhkuvilla huulillaan. Neitonen pisti k?tens? kiharaan tukkaansa ja h?nen vaaleanruskeat, kirkkaat silm?ns? tuijottivat kolkosti h?nen kalpeista, s??nn?llisist? kasvoistaan.
-- Neiti, viisi penni?! kuului samalla palvelustyt?n ??ni ovelta. Postimies on tuonut neidille kirjeen.
-- Minulle?
-- Niin, niin, Ruotsista -- h?n sanoi.
Gerda koetteli kiireiss??n taskuansa ja ojensi rahan tyt?lle, joka tuota pikaa toi h?nelle kirjeen. N?hty??n p??llekirjoituksen k?vi h?nen otsallaan hieno v?r?hdys. H?n mursi kiireesti sinetin, ja silm?illess??n sis?llyst? muuttui h?nen ilonsa miltei tuskalliseksi riemuksi. Iloinen toivon hymy oli h?nen huulillaan ja h?n kiiruhti vanhempainsa luo, mutta silloin kuuli h?n ovelta kapteenin viimeiset sanat ja vastasi niihin:
-- Min? olen saanut kirjeen Emma Wallstr?milt?! jatkoi h?n.
T?m? oli ollut Gerdan koulukumppani ja he, ollen kouluajalta uskolliset yst?vykset, olivat kirjevaihdossa kesken??n viel? sittenkin, kuin h?nen vanhempansa, -- is?ns? oli ruotsalainen insin??ri, -- olivat muuttaneet takaisin Ruotsiin, jossa he asuivat Upsalassa.
-- Emma kirjoittaa ottaneensa ylioppilastutkinnon loistavilla arvolauseilla ja alkavansa syksyll? jatkaa opintojansa. H?n on antaunut kasvatustieteen alalle. H?n sanoo, ett? min? suvella voisin valmistautua tutkintoon ja lupaa l?hett?? seuraavassa kirjeess? ilmoituksen vaatimuksista. -- Ja jos ?iti ja is? suostuvat siihen, niin tulisin syksyll? Upsalaan ja saisin asua Wallstr?min luona, kaikkiaan viidest?kymmenest? kruunusta kuukaudessa. Se ei ole mit??n kallista, se! Seh?n on vaan seitsem?nkymment? markkaa. Sanokaas, eik? se k?y p?ins??
Gerdan k?det vapisivat niinkuin h?nen ??nens?kin ankarasta mielenliikutuksesta. H?n oli kalpea. N?kyi koko h?nen olennostaan, ett? nykyinen hetki oli h?nest? t?rke? k??nnekohta h?nen el?m?ss??n, sill? siit? riippui ??rett?m?n paljon. ?iti katseli h?nt? hartaalla, surunsekaisella osanotolla.
-- No, ?iti ja is?! Mit?s te sanotte?
-- Min? sanon, vastasi kapteeni, ett? se on haaveksimista ja hulluutta. Min? en todellakaan tied?, kuinka sin?, Gerda, ymm?rt?v?inen tytt?, voit tuoda esiin sellaisia lapsellisuuksia. Sin? olisit valmis j?tt?m??n ?itisi, joka niin hyvin tarvitsee sinun apuasi, valmis matkustamaan toiseen maahan, kuluttaaksesi aikaasi toimissa, joista sinulla, hitto viek??n, ei ole v?hint?k??n hy?ty?, muuta kuin vaan maksavat is?llesi suuret rahat. Tied?th?n rakas lapsi! ett? min? en ole rikas, vaikka minulla on t?m? pieni kaupunginkartano ja el?kerahani. Se ei ole toden totta paljon perheen el?tt?miseksi, ja voithan my?s ymm?rt??, ett? veljesi kasvatus on maksanut kauniit rahat, ja nyt juuri olen min? h?nen t?htens? pakoitettu -- -- --
Rouva Ivarssonin vieh?tt?v?, rukoileva silm?ys keskeytti kapteenin lauseen. ?idin katse oli pyyt?nyt is?lt?, ettei h?n juuri t?ll? hetkell? haavoittaisi tytt?ren syd?nt?, mainitsemalla uhrausta, jota taas oltiin valmis tekem??n pojan puolesta, vaikka h?nen sisareltansa kiellettiin h?nen syd?mmens? hartain toivo, h?nen enimmin oikeutettu vaatimuksensa, kiellettiin h?nen hengenvoimainsa ja taipumuksensa kehittyminen.
Syv? hiljaisuus vallitsi useita minuuttia. Kapteeni k?veli edes takaisin. Rouva kutoi, ajatuksiinsa vaipuneena, sukkaa, silloin t?ll?in katsahtaen: tytt?reen, joka seisoi p?yd?n vieress?, kirkkaassa lampun valossa, liikkumattomana kuin kivipatsas, molemmin k?sin nojaten p?yd?n syrj??n, rypistynyt kirje kourassa ja h?nen katseensa, josta kaikki elo oli ?kki? sammunut, oli toivottoman synkk? ja h?nen kasvonsa kalpeat kuin kuolleen.
-- Mutta, is?! alkoi h?n vihdoin sekavalla ??nensoinnulla. Kuinka voit sin? olla niin julma? Olenhan min? sinun lapsesi, niinkuin Rudolfikin ja min? olen maksanut sinulle niin v?h?n h?neen verraten ja tehnyt niin paljon hy?ty? kotonani, jota h?n ei koskaan ole tehnyt.
-- Eth?n sin? aio tahtoa, vastasi kapteeni kiivaasti, ett? h?n, joka on mies, auttaisi ?iti?si keitti?n liedell?