Elsa | Page 8

v?kistenkin ty?nt?yty?. ?iti ei sopinut tuollaisena h?nen mielikuviinsa, h?n oli aivan erilainen kuin ne rouvat, jotka k?viv?t siell? seuroissa. Tuntui kun ?iti olisi iankaiken tuollaisena pysyv?, niinkuin se ukkokin kuussa, jonka pit?? ikuisesti kuuta tervata. Elsaa oikein kauhistutti.
Jos ?itikin olisi rouva! Mutta se ajatus oli vain kuin v?l?hdys, sill? se ei sopeutunut h?nen tunteisiinsa. Montinin rouvan sijalle h?n ei voinut ?iti? asettaa ja muut eiv?t olleet niin arvokkaita, niin l?hell? Elsan ihailua kuin ?idin olisi pit?nyt olla, ja tyhj?? paikkaa h?n ei huomannut.
Mutta lapsi olisi ?iti voinut olla, pieni tytt?, Huldaa ja h?nt? pienempi, josta he kaikki pit?isiv?t niin ??rett?m?sti...
?Voi jos tekin, ?iti, olisitte niinkuin lapsi!? sanoi Elsa yht'?kki?.
?Niin, jospa min? olisin, jospa aina voisin olla?, vastasi ?iti heti aivan kuin sit? olisi miettinytkin.
Elsan puhe olikin aivan kuin Viion lesken herk?n omantunnon kuuluva ??ni, jolle h?n vavahti. H?nen silm?ns? vettyiv?t eik? h?n kyennyt, jos olisi tahtonutkin, hillitsem??n en?? itse??n. H?n syleili Elsaa ja itki.
Elsa itki my?skin ja kiihke?sti. S??lin tunne purkausi itkuun, mit? ei saanut helposti tyynnytetyksi. Ja syleilyss? kyynelten mukana nousivat kaikki hell?t tunteensa ?iti? kohtaan k?tk?ist??n.
Aivan puutteelliseksi, vajanaiseksi ja mit?tt?m?ksi tunsi h?n nyt sen ilon ja riemun, jonka osallisuudessa h?n itse oli, jollei ?iti olisi mukana. Sill? ei ollut muuten mit??n vieh?tyst?, niin ett? h?n olisi siit? voinut luopua tykk?n??n. Ja siit? h?n jonkun aikaa ik??nkuin kiisteli mieless??n, ett? joko ?itikin tahi ei h?nk??n...
?idille uudet vaatteet ja sitten he yhdess? k?yv?t seuroissa. Varma oli, ett? Montinin rouva rupeaa pit?m??n ?idist? enemm?nkin kuin niist? rouvista siell?. Tunsihan Montinin rouva ?idin...
Ja Ojanniemen Marin p??tti h?n my?skin ottaa. Mari raukka, joka oli sairastanut ja puhunut h?nest? houreissaan ja oli kaivannut h?nt?.
H?n oli varma, ett? kaikki mieltyv?t Mariin. Heit? olisi kolme, joista kaikki pit?v?t, Hulda, h?n ja Mari.
Mutta muitakin alkoi tunkeutua siit? aukosta, joka oli n?in revennyt siihen maailmaan, miss? Elsan ajatukset, hell?t tunteet ja kauniit kuvailut olivat ennen liikkuneet ja mink? h?n oli unehuttanut jouduttuaan uuteen piiriin, joka oli niin erilainen, niin uutta t?ynn?, tulvillaan vieh?tyst?, onnea, iloa ja riemua. Kaikki entiset syd?men l?heiset tulivat pyytelem??n p??st?kseen tuon onnen osallisuuteen.
Vaan joutavaksi meni kaikki ajatellessa Latun Liisaa mukana. Vaikka olihan Liisa aina niin hyv? h?nelle, sanoi aina ettei h?n kenest?k??n niin paljon pid? kuin Elsasta. Mutta kuitenkin h?vetti jo ajatellessakin h?nt?, kun h?n on semmoinen h?k?le ja kaikki h?nelle nauravat! Ja muutenkin semmoinen pahanilkinen: ?itins? tiet?m?tt? kulkee kerjuulla. Elsa h?pesi itse??nkin, kun h?n oli viime kev?nn? ollut Liisan mukana siell? porvarin hautajaisissa hakemassa keittoa, ja kerran kerj??m?ss?kin. Silloinkin kun tulivat kerjuulta, varoitti Liisa, ett? ei saa sanoa kenellek??n, ei Vimparillekaan, ett? h?n on ollut mukana. Liisa pani h?net yksin viem??n Vimparille, mit? olivat saaneet. Vimpari oli sanonut Elsaa parhaaksi lapseksi maailmassa.
?Kun Aappo p??see papiksi, niin min? toimitan, ett? h?n naipi sinut, jotta p??set papin rouvaksi?, oli Vimpari sanonut.
Elsa hyitteli nyt! Aappokin oli ollut seuroissa nyt, vaan ei h?n ollut v?litt?nyt h?nest? ollenkaan, eik? ollut v?litt?nyt kaukaan aikaan. Ensi kertaa ollessaan seuroissa, jolloin Aappokin oli, oli h?nell? hauska Aapon vuoksi ja sitten kaipailikin, kun h?nt? ei en?? n?kynyt siell?. Vaan sitten kun h?n mielistyi Huldaan, unohtui Aappo.
Aapon rouvaksi h?n ei tahdo! Ei, ei, ei! H?n ei tahdo papin rouvaksi, h?n haluaa olla vain Huldan kanssa. Naikoon Aappo Latun Liisan, joka viel?kin kerj?? Vimparille, vaikka kev??ll? k?y jo rippikoulun.
Elsaa ei haluttanut en?? k?yd?k??n Vimparilla. Siell? oli niin likaista ja ahdasta, Vimpari on niin ruma ja vaimolla on likaiset ja resuiset vaatteet ja l?tistyneet pieksunruojuset nilkkasiltaan jaloissa...
Ik?v?lle ja pahalle tuntui Elsasta olonsa. H?n oli kuin pahalla tuulella jostakin. Kiiruhti maata ruvetakseen ajattelemaan hauskaa. Mutta sittenkin tuntui vastenmieliselle kaikki eik? h?n saanut mielikuviaan liikkeelle. Unikaan ei tahtonut tulla, h?n k??ntelihe levottomana pitk?n aikaa, luki muutamia runomittaisia rukouksia ja ummisti silm?ns?.
Aappo, h?n ja Latun Liisa olivat poskitusten, Hulda viipotti sormea ja Vimpari nauraa hohotti, johon h?n her?si. Se tuntui ilke?lle. H?n koetti olla mit??n ajattelematta ja pit?? silmi??n auki odotellen ?iti?. Mutta aina vaipui h?n unenhorroksiin ja vavahti hereilleen, kun oli putoavinaan jostakin, tahi lankeavinaan Vimparin asunnossa, tahi Vimparin vaimo tuli hyvin rumana hyv?ilem??n h?nt?. Vasta p??si rauhalliseen uneen, kun kuuli ?idin lukevan Is?meid?n ja Herransiunauksen.
T?ytt? rauhaa, suloista levollisuutta ja ehytt? luottamusta t?ynn? painoi ?iti silm?ns? umpeen tuntien, ett? h?n samalla mielell? voisi sulkea silm?ns? kuolemaankin.

3
Seuroissa k?yntiin olivat molemmat, niin Elsa kuin Ojanniemen Marikin, kyll?styneet. Mari heti alkuaankaan ei ollut niihin erityisemmin mieltynyt, sill? ei h?nest? siell? koskaan ollut niin hauska kuin Elsa oli kuvaillut. Elsan ihastus oli laskeutunut v?hitellen, kun ei kes?aikoina seuroissa ollut paljon ket??n ja kun syksyll? taas alkoi v?h?n enemm?n niiss? v?ke? k?yd?, niin ei Montinin rouva ollut sittenk??n kuin joskus ani harvoin eik? Hulda kertaakaan. S??nn?llisesti olivat Elsa ja Mari k?yneet seuroissa, mutta ik?vikseen, josta kumpikaan ei tullut toiselle sanoneeksi. Kuin tottumuksesta hakivat he toisiaan sinne. V?synein? l?htiv?t he aina sielt? ja haukotellen, kunnes ulkona raitis ilma virkisti ja sai reippaalle mielelle. Eiv?tk? he seuroissa pysyneet aina vakavinakaan, vaan pyrkiv?t nauramaan tiet?m?tt?