Elsa | Page 9

mille oikeastaan nauroivat. Usein seuroihin menness??n jo olivat naurutuulella, jotta heid?n piti peloittaa ja kauhistuttaa toisiaan vakaviksi.
Talven tultua he sunnuntaisin j?lkeen p?iv?llisen rupesivat, kerran sen keksitty??n, tekem??n kelkkaretki? sellaisia, ett? vuoron per??n toinen makasi kelkassa silm?t peitossa ja toinen veti kiert?en ja mutkitellen, py?ritt?en ja kaikilla tavoin eksytt?en ja lopuksi kuletti johonkin outoon sopukkaan, jossa sitten toinen sokossa kuletettuna sai arvailla miss? oli. Se oli hauskaa. Sokossa kulkien oli aivan kuin olisi retkeillyt oudoille maille ja kun pys?hdyttiin vihdoin, niin ei ollut tuttua muuta kuin taivaan t?hdet. Er??n? sunnuntaina kulkeusivat he kelkkaretkill??n keskikaupungille asti. Ja siell?k?s oli hauska, kun ei koskaan tiennyt sokko miss? oli.
?Emme viitsi l?hte?k??n seuroihin?, sanoi toinen, ja se oli toisenkin ajatus ollut.
Sen j?lkeen he eiv?t k?yneet seuroissa kuin joskus, kun ei muu sattunut huvittamaan, ja v?liin, kun pisti p??h?n l?hte? varsin katsomaan oliko siell? ket??n.
Kev?ttalven arki-illat ja sunnuntaipuhteet kuluivat hangella m?ki? laskiessa joltakin nystyr?lt?, kinoksissa telmiess?, jolloin oli toisinaan hyvin hauska, kun sattuivat vallattomalle p??lle, toisinaan viel? hauskempi, kun antautuivat katselemaan t?htitaivasta ja laskivat sinne mielikuvituksensa tahi kirkkaalla kuutamolla kuvittelivat hyvien henkien liikkumista maan p??ll?.
Mutta talvi meni ja sen t?hdekk??t illat. Tuli kev?t ja pyyhki lumen maalta. Pojat telmiv?t palloilla, ja pienemmill? tyt?ill? oli lukemattomia leikkej?. Niihin ei heid?n sopinut ottaa osaa, he olivat siksi isoja, rippikouluun aikovia, eik? heit? haluttanutkaan. Suuret tyt?t olivat illoin k?velem?ss? puhellen kesken??n iloisasti. Pyh?isin olivat uusissa kauniissa puvuissa, ker?ysiv?t toistensa luo ja keskustelivat menemisist??n, kutsuista, huviretkist?. Kaikilla n?ytti olevan jotakin hauskaa aikeissa ja odotettavissa.
Niill? oli hauska, noilla isoilla tyt?ill?! Ja muutenkin tuntui heist?, ett? isona tytt?n?, aikaihmisen? olo oli jotakin erinomaista. Heill?h?n oli omia salaisuuksia, toimia ja retki?, joista sai sen k?sityksen, ett? heid?n el?m?ns? oli h?ik?isev?n iloista. Heit? kohtelivat vanhemmat ihmiset aivan toisin kuin rippikoulua k?ym?tt?mi? ja tavalla, jossa oli jotakin salaper?ist?.
Onnellisia olivat ne, jotka olivat rippikoulussa ja p??sem?ss? isoiksi tyt?iksi. He kun olivat kuin salaper?isen tulevaisuuden kynnyksell?. Ja sen lis?ksi kuvailtiin rippikoulussa oloa hyvin hauskaksi ja riemuisaksi.
Rippil?isen ensimm?inen rippipyh? oli suurimpia juhlia, niin tuntui nuoremmista. Kansa vaelsi kirkkoon laumoittain. Rippil?isen kotona vallitsi syv? hiljaisuus ja harvasanaisuus. Jos ei is?n vakavuutta huomannutkaan, niin oli ?iti sen sijaan itkusilmin ja h?nen kohtelunsa nuorta rippil?ist? kohtaan oli hell? ja palveleva. Rippil?inen itse oli uusissa juhlavaatteissa, paremmissa kuin koskaan ennen, outo ja kankea k?yt?ksess??n, joka jo nuorempia esti kunnioituksen vuoksi l?hestym?st? h?nt?. Sy?m?tt?myytens? pyhitti h?net kerrassaan.
Jos h?n ripille p??sty? heti kuolisi, niin olisi h?n autuas ja p??sisi taivaaseen. H?n oli onnellinen Jumalan lapsi, onnellisin kaikista!
Syksyll? olivat Elsa ja Mari p??tt?neet menn? kouluun. Ja t?ll? p??t?ksell? kiinnittiv?t mielt?ns?. He lukevat ahkerasti rippikoulua varten kes?n, ett? ovat parhaita he kahden. Heill? on sitten niin hauska. Tulevana kes?n? ovat isoja tytt?j?!
Tuntuihan t?m? nyt joltakin, kun muuten olivat kuin jouten, tiet?m?tt? mihin ryhty?.
Mutta ?iti oli Elsan tuumaa vastaan, ett? h?n jo ensi syksyn? menisi rippikouluun, sanoen ett? ei siit? hiljastu, jos my?hemminkin k?y. H?n my?nsi, ett? Elsa mahtanee osata ja ymm?rt??kin sen, mink? useakin, mutta parempi oli k?yd? se hyvin ymm?rt?en.
?Panen mielellesi, ett? jos luulet ymm?rt?v?si asian niin kalliiksi ja vakavaksi kuin se on, niin mene, jos ep?ilet, niin j?t??, sanoi ?iti niin vakavasti ja n?yr?n pyyt?v?sti, ett? Elsa ei olisi voinut tehd? vastoin t?t?. H?n luopui ehdoin tahdoin aikeestaan, ilman v?hint?k??n vastenmielisyytt?, vaan masentuneena.
H?n oli nyt kuin yksikseen j??nyt, eik? ollut mit??n, joka olisi kiinnitt?nyt mielt?. Aika oli ik?v? ty?ss? ja jouten ollessa. Ty? tuntui rasittavalta, niin ett? oli jaksamista viime tunneilla ty?paikassa. P?iv?n istuttuaan alkoi pist?? hartioihin ja uuvuttaa, jotta piti oikoa my?t??n ruumistaan. Hartaasti senkin vuoksi odotti ty?ajan loppua ja joutohetke?. Mutta mieli enin uupui. Jos jotakin hauskaa koetti ajatella, niin ei jaksanut, tuntui kaikki tahkealle, raskaalle ja painostavalle. Joskus kun pist?ysi mieleen joku aie aikansa kuluttamisesta illalla ty?st? p??sty? tahi sunnuntaiksi, niin tymp?si se taas heti.
Ty?paikassa tyt?t olivat mahdikkaita, kiusasivat ja pilkkasivat toisiaan. Elsaa peloitti, ett? joskus rupeavat h?nt?kin kiusaamaan. H?n ei ymm?rt?nyt useinkaan heid?n kiistojaan ja kujeitaan, vaan tuntui h?nest?, ett? se oli jotakin hirve?n pahaa.
?Luulisi tuota konsulin pojan morsiamen kannattavan pit?? omat saksensa, ettei aina olisi muitten varassa?, sanoi kerrankin muuan toiselle, joka siihen vastasi:
?K?ypik? kateeksesi, kun ei itsell?si ole kuin pahanen merikoululainen? Luuletko saavasi sit?k??n v??r?nokkaa? Hassuttaa vain sinua!?
?Jos hassuttaneekin, kun ei anna pastihuiveja ja viisimarkkoja?, vastasi taas toinen ja nauroi muille silm?? iskien.
?Kun ei ole mist? antaa!?
T?ll? tavalla kerrankin s?tti pari tytt?? toisiaan toisten nauraessa. Ja h?nkin oli eilen illalla ollut muutaman pojan, Kivel?n Riston kanssa soutelemassa! H?nt? peloitti niin, ett? k?det vapisi.
Kun h?n n?ki jonkun tuttavan ohi kulkevan, olisi h?n itkenyt, jos olisi uskaltanut, kun ajatteli ett? tuo sai olla ulkona ja omassa vapaudessaan. H?n odotti iltaa kuin pelastuksen hetke?. Ja sunnuntai piili mieless? hauskana, kun sai olla jouten ja menn? johonkin.
Mutta joutohetket olivat sit? ik?v?mpi?, kuta pitempi? olivat. Ne olivat kuin tyhjyytt? t?ynn?. H?nell? ei ollut mit? tehd? eik? mihin menn?.
Usein kun h?n l?hti johonkin naapuriin, miss? oli tovereita h?nelle, joko ik?isi??n tahi vanhempia, py?r?hti h?n