Elegioja | Page 5

Zeus, ei edes rauniot j??.?Tyhjyys j?? sek? y?, joka kerran j?lkehes ilkkuu.
Silloin mun aikani on, silloin ma maailman luon.
ENDYMION
Sua koskaan saavuta ei ajan vuo,?sen hyrskyt hiljaisiksi hiljenev?t,?sen aallot edest?si etenev?t?ja sulle, nukkuja, ne unes suo.
Ne sulle uudet unhon yrtit tuo?ja uudet unen hurmat hivelev?t.?Ja uudet kukat joka uusi kev?t?sun vuotehesi vilpoisaksi luo.
Vain Panin huilu jostain kalliolta,?vain hunajainen tuoksu Hymettolta?ne sekaantuvat sinun unehes,
kun ikinuoruuttasi ik?v?iden?k?y Luna luokses kesken kuumain ?iden?ja suudelmansa sataa huulilles.
EKHO
Koko y?n min? yksin tanssinut oon?ja kutsunut armasta karkeloon,?satakielen tahtiin ja Panin huilun?olen tanssinut ylitse rotkon ja kuilun,?yli kanervakenttien kukkivain --?Narkissos, mun armaani, viipyy vain.
Narkissos, Narkissos -- hu-huu, hu-huu!?Yh? l?hteen yli h?n kurkoittuu,?ei korvansa kuule, ei silm?ns? n??,?yh? omaa h?n kuvaansa t?hy??.?H?net polvillansa ja seppelp?in?y?t umpeen ma l?hteen reunalla n?in.?H?n unissa el??, onneton,?mut h?n kaunein pojista Hellaan on.?H?nen kutrinsa sormin ma kiert?isin,?h?nen silm?ns? peitt?isin suudelmin,?h?nen surunsa kauas ma karkoittaisin,?h?nen huulensa hymyileviks saisin,?h?net veisin ma riemussa karkeloiden?yli rotkojen, kenttien, kukkuloiden,?yli Helikon luolaani salaiseen,?minun viereeni yrttivuoteeseen!
Koko kes?n ma yksin tanssinut oon?ja kutsunut armasta karkeloon.?Ei koskaan, ei koskaan h?n luokseni saa,?i?t omaan h?n kuvaansa tuijottaa.?Narkissos, ma huudan, hu-huu, hu-huu!?Kes? mennyt on, kohta on syksyn kuu.?Vain tuuli mun kaipuuni ??nen vei,?Narkissos mun huutoain kuule ei.
Kes?n kukkaset kuihtuu ja riutuu?ja mun toivoni hiutuu ja hiutuu,?mut mun lempeni ??ni ei vaieta voi.?Se mun kuoltuanikin soi ja soi.
Koko y?n min? yksin tanssinut oon?ja kutsunut armasta karkeloon...
PAN JA VUOHIPAIMENET
? Paimenet, paimenet, Pan on hiljan kulkenut t?st?! Tuossa h?n kalliohon iskenyt on kavion, tuosta on pensaikon l?pi sy?ksynyt oksia taittain.
? Varmaankin h?n taas Ekhoa on ajanut. Vuorien nymfi h?n taipunut ei pukinjalkaisen lempeen,
? Narkissostaan tuo vain yh? kaihoelee, hullua paimenpoikaa, jok' ei lemmest? tied?.
? Niinp? nyt huo'ata saa yhdess? Ekho ja Pan. Pan, is? Pan, h?n varmaan rakkauden hyvin tuntee:
? parrassa p?rr?isess' on k?si hienoinen ah, usein hellien, leikkien viipynyt -- nymfien parvi
? toistapa tuntenut ei lemmess? vertaistaan. Mutta h?n vanha jo on is? Pan, jo on kankea jalka,
? kaunoisintaan ei juoksusta kiinni h?n saa, niinkuin h?n voimansa p?ivin? sai, kun h?n kaurihin kanssa
? kilpaa juoksi ja kun viel? h?n viskata voi ryskyen laaksoon kalliopaasia paisuvin hartein.
? Vuohemme tuskin ees h?nt' en?? s?ikkyelee, p??ns? kun karvaisen h?n kallion k?tk?st? pist??.
? Aikansa mennyt jo on, raihnas ja vanha on Pan! Vait! Mik? soitto? Mi kaihon ??ni! Te paimenet, hiljaa:
? Panin huilu se on! Noin satakielet edes ei vois laululla rintamme hehkua tulkita koskaan!
? Suuri h?n viel? on Pan, viel? h?n herramme on! Paimenet, paimenet, kuulkaa, kuulkaa vuoret ja laaksot:
? Nuori h?n viel? on Pan! Laulussa nuori h?n on! Poissa on lemmen onnekas aika ja poissa sen riemut.
? Kaihot nuoruuden huiluunsa j??nehet on!
HIPPOKRENE-L?HTEELL?
Kulkija, ken ohi l?hteen k?yt, ?l? juo sa sen vett?!
Sammuttaa se ei voi, kuoleva, sun janoas.?Vett? sen kerran juonut ken on, h?n on kulkeva aina
outona itselleen, outona muille h?n my?s.?Riemun h?n tunteva on, mut ei ihmisten riemua koskaan,
tuskan h?n tunteva on, mutta ei niinkuni muut.?Leikiss? n?hd? sa voit h?nen seisovan kyynele-silmin,
keskell? murheita maan n?hd? sa voit hymysuin.?Y?ksi h?n p?iv?npaistehen vaihtaa ja p?iv?ksi y?ns?,
onnensa murheeseen, murheensa onneksi taas.?Tytt?? suudella voi h?n kun Hesperos lempe? loistaa.
Pilvi kun k?y yli sen, sielunsa poissa jo on?taivahan teill? ja tuulien teill? -- ei tytt?jen lempi
h?nt? voi kiinnitt??, ei valat suudelmien.?Kutsua ei omaksensa h?n voi kuin viitan ja sauvan,
ei kotiliett? h?ll' oo, vierell? armasta ei.?Yksin h?n kulkee ja kulkee ja yksin kuolohon nukkuu.
Juonut, onneton, mies, Muusain h?n kaivosta on!
PAIMENEN HAUTA
Paimen, ken ohi kumpuni k?yt -- min?kin k?vin kerta,
niinkuin nyt sin? k?yt, kentill? Arkadian,?mullekin tytt?ni mun teki vuoteen laakerilehtoon
illoin ja unhottamaan karjani viekoitti mun.?Mut sun armaas ei ole Cynthia kukkiva-rinta,
ei tulenhehkuva h?n, tuoksuvahuulinen ei,?eik? sun rakkautes ole muuta kuin varjojen varjo
rinnalla rakkautein. Siks osas oikeamp' ois?maata mun puolestain Manan vankina multien alla,
mun olis armastas lempim?h?n opettaa.
POLYKRATES JA H?NEN YST?V?NS?
Polykrates, herra Samoksen,?oli onnekas ylitse kaikkien.?Mihin saapui h?n viiskymmen-souduillaan,?siell? vapisi vallat polvillaan.?Ja onnen-mainehellaan?h?n t?ytti Ionian, Hellaan.
Oli aitoissa runsaat aartehet.?Maat, kaupungit, saaret kaukaiset?veron kantoi h?lle kallihin?ja orjia laski h?n tuhansin.?Mutta kestituttavistansa?ol' Amasis rakkahimpansa.
Amasis, Egyptin kuningas,?oli viisas kuin yst?v?ns' onnekas,?ja kun l?hetit Samoksen tullessaan?toi onnenviestej? aina vaan,?niin syv?ll? syd?mess?ns??suri vuoksi h?n yst?v?ns?.
Ja h?n kirjoitti Polykrateelle n?in:??On suoruus hyve yst?v?in.?Sinun onnes on minulle suloinen,?mut en tahdo olla yst?v? sen,?ken ei tunne murhetta, y?t?,?kenen aina on onni my?t?.
?Ovat kateiset katseet jumalain.?Paras ilo ja murhe vuorottain.?Ei kuolevainen ihminen?ole luotu yksin onnehen.?Kun ilo ja murhe vaihtuu,?elonp?iv?mme turvassa haihtuu.
?Siis kuule sa neuvoa yst?v?n:?mit? rakastat kaikista enimm?n,?se kiireimmin heit? sa luotasi pois?kuin jos henkesi uhristas riippuva ois.?Ja jos muutu ei kohtalos siit?,?ei viel? sun uhrisi riit?.?
Hyv?ks huomas neuvon yst?v?n?Polykrates ja viiskymmen-soutuun h?n?heti astui ja heitti merehen,?mit? enin h?n rakasti, sormuksen.?Ja sen h?n tehty?ns??surun tunsi syd?mess?ns?.
Mutta kohta rantahan tullessaan?n?ki sormuksen hiekalla vastassaan.?Mit? rakasti kaikista enimmin,?oli heitt?nyt meri sen takaisin.?Niin ei p??ssyt h?n kohtalostansa,?ei pakoon onneansa.
Amasis, kuningas Egyptin maan,?h?n tiedon t?st? saadessaan,?heti purki liiton l?heisen:?ei tahtonut olla yst?v? sen,?ken ei tuntenut murhetta, y?t?,?kenen ain' oli onni my?t?.
MASINISSAN H??Y?
T?n' y?n?, Masinissa,?miks on niin kasvos kalvenneet??Sun eess?s, Masinissa,?on valtakunnat vavisseet --?miks viittas purppurissa?on niinkuin kyyneleit? ois??Karthagon ly?j? helty?k? vois?
T?n' y?n?, Masinissa,?ken Numidian leijonan?niin kesyksi on saanut??Kun riemu joukon voittoisan?viel' ymp?rill' ei laannut,?miks valvoo,