Elegioja | Page 6

katsoo y?h?n pois??Karthagon ly?j? ly?tyn?k? ois?
T?n' y?n?, Masinissa,?sun t?yttyy onnes runsaus,?sun kuohuu maljas yli:?jo vuottes kaihon, kaivattus?sua vastaan aukee syli,?kun Sophonisbe, armahas,?Karthagon ly?j?, astuu telttahas!
T?n' y?n?, Masinissa,?Karthagon p??rly hohtavin?sun silm?is eess? hohtaa,?Karthagon valmu hehkuvin?sun kaipaukses kohtaa,?sa Hasdrubalin tytt?ren,?Karthagon ly?j?, viet h??vuoteeseen.
T?n' y?n?, Masinissa,?sa suudelmaisi hekkuman?saat huulillensa painaa.?H?n t?m?n y?n on morsian,?h?n huomenna on vainaa.?Kun aamun rusko punertaa,?sun Rooma rakkahastas eroittaa.
T?n' y?n?, Masinissa,?vain vaikenevat Rooman lait,?jo huomenna ne her??.?Vain yhdeks y?ksi onnes sait --?nyt kaikki kaipuus ker??!?On Numidian kuningas?vain hetken h?vi?v?n valtias.
T?n' y?n?, Masinissa,?sa kukkuraiseen maljahan,?jonk' annat armaallesi,?kaikk' k?tket yrtit kuoleman?ja yrtit rakkautesi:?ken Masinissaa lempinyt,?ei en?? toista miest? syleillyt!
H?n saapuu Sophonisbe,?h?n luokses k?y, h?n luokses saa,?h?n vierellesi vaipuu.?Maan vallat, voimat raukeaa,?maat, taivaat haihtuu, haipuu.?T?n' y?n? yksin Rooman lait,?Karthagon ly?j?, ovat eess?s vait.
Y? kuluu, Masinissa.?Jo aamun viiru selkenee.?Mik' olkaas vastaan painaa??Sun armahasi kylmenee,?on Sophonisbe vainaa.?Sa astut aamuvartioon?ja hymyilet: nyt Rooma puhukoon!
OVIDIUS TOMISSA
Niin olet kaukana nuoruus ja kaukana onneni p?iv?t.
Niinkuin nuoruutein, kaukana, Rooma, sa oot.?Vaihtuvat talvi ja syys, suvi, saapuvat, l?htev?t laivat,
kahlehdittu ma oon rantahan barbarien.?Tuska ja kaipuu vain minun hiljaisuuttani mittaa,
yst?v? ainoakaan l?yd? mun ei ovellein.?Kylm?t ja autiot Skyyttien rannat on, harmaja taivas,
j?isi? kuuroja vain pilvet ne heittelev?t.?Ah, oleanderi tuoksui ja viikunat kukkivat siell?,
miss? mun nuoruutein lauloi ja leikki? l?i,?muuria kierteli viini ja tertut p?iv?ss? paisui,
parvet perhosien nurmikon kirjavaks loi!?Kun olin nuori ma viel? ja kun olin Roomassa viel?,
viininlehdist? tein seppelen ymp?ri p??n,?juhlien soihdut kun loisti ja kuorossa soittivat huilut:
onnekas, onnekas oot, muusain sa lemmikki oot!?Yst?v?t p?iv?ni mun sulostuttivat, y?ni Corinna
nardustuoksuinen, kuuma kuin y? etel?n.?Poissa on nuoruus ja kaukana Rooma, mun onneni Rooma,
kuin uni kaunehin j?i vuorten ja vuosien taa.?Hauraamp' on lukinverkkoakin, oi Onnetar, lankas,
p?ivin? nuoruuden jonka sa kehr?elet.?Valhe ja vilppi ne vain sinun huntusi liepeill? leijaa.
Ken sua uskonut on, ken sua seuraelee,?niinkuin lapsi h?n on, joka vaaralta kasvonsa peitt??.
Turmalta suojele et, kostolta et jumalain.?Ei rakennettuna miss??n muuria taivasta kohti,
jonk' yli ei Erinyit, tytt?ret y?n kapuais,?ei niin vuolasta virtaakaan, jonk' ei yli uisi
airuet Hadeksen. Suojaton, ihminen, oot.?Niinkuin kaarna sa oot, oi ihminen, heitt?m? tuulten.
Kourissa kohtalon oot, ah, lelu s?rkyv? vain.?Tuntehes j??hdyt? j??ksi ja tyynnyt? mielesi myrskyt,
laivasi polta ja j?? hetke?s vuottamahan.
Viisas, ihminen, vasta sa oot, kun seppeles kuihtuu,
vasta kun nuoruutes, onnesi muisto on vain,?vasta kun yst?v?s pett?v?t sun ja sun armahas j?tt??,
vasta kun lauluton on p?iv?s ja lemmet?n y?s,?vasta kun Kuoleman kasvot n??t Elon naamarin alta,
vasta kun tyhjyyden silm?st? silm?h?n n??t,?vasta kun Kerberos kolmin kuonoin vastahas haukkuu,
vasta kun horjuelet Tuonelan lautturin luo.
PLANEETTAIN LAULU
[Tervehdys maisterinvihki?isiin v. 1914.]
_T?htien kuoro_
Kiire on, kiire on,?me kierr?mme ymp?ri auringon.?Yli tyhjyyden ja h?m?r?n?me kudomme kangasta el?m?n.?P?iv?st' on loimet kultaiset,?y?st? on tummat kutehet,?unen silkki? rihmat on.?Kiire on, kiire on!
El?m?, ah, on unta vaan,?jumalten lahja lapsille maan.?Kaukana ikuisuuden y?ss??unen silkkiperhot on ty?ss?.?Unen hienoiset hahtuvat --?vuossadat niihin mahtuvat!
Lapset y?n ja auringon,?juoksevaa el?m?n rihma on!?Sukkula lent?? ja pirta ly?,?kiit?? p?iv? ja ehtii y?.?Joka hetki on aina uus,?joka hetkess' on ikuisuus.?Tyhj?n yli ja pime?n?kasvaa kangas el?m?n.
Ikuisuudessa mitataan?unen lankoja lapsille maan.?Unen silkki? riitt??, riitt??:?luotujen onni on t?hti??n kiitt??.?Lapset y?n ja auringon,?kiire on, kiire on!
_Lasten kuoro_
Kev?t on, kev?t on!?Ylitse nurmien p?iv? paistaa,?joka puussa dryadit her??,?mettiset kukkien mehua maistaa,?l?ntinen kenttien tuoksuja ker??.?Tanssivat kullassa auringon?pikku Panit piiri? nopsaa:?pienet pukinjalat kiviin kopsaa.?Kaukokumpuja auer peitt??,?purojen p?rskeet helmi? heitt??,?ilma leikkii ja ilakoi,?ilman harput ja huilut soi.?Piirihin kev??n karkelon?kiire on, kiire on!
_Nuorukaisten ja neitojen kuoro_
Suvi on, suvi on!?L?mmin hautoo t?hk?p?it?,?ryp?le paisuu viinipuussa.?Lehdossa lempe?n illan suussa?nymfit ja faunit pit?v?t h?it?.?Purppuramereen auringon?aamut her?? ja illat hukkuu.?Uneliaina tuulet nukkuu.?Kulkee valppaana lemmenty?ss??Eros, jumala, kes?y?ss?.?Kaikki hehkuu ja heilim?i.?kaikki kaihoo ja ik?v?i.?Suvi ei oo loputon --?kiire on, kiire on!
_Vanhojen kuoro_
Syksy on, syksy on!?Sadot vuottaa korjuutaan.?Kohta talven t?hdet koittaa.?Viidakossa vanha Pan?yksin huiluansa soittaa.?J??htyy lieska auringon.?Kyll?isyytt??n t?hk?t vaipuu.?Maata kohti otsat taipuu?elon vaiheet kokeneiden,?v?syneiden, valvoneiden.?Syliss?si, elon syys,?yhtyy aika, i?isyys,?unet y?n ja auringon.?Kiire on, kiire on!
_T?htien kuoro_
Kiire on, kiire on,?me kierr?mme ymp?ri auringon.?Yli tyhjyyden ja pime?n?me kudomme kangasta el?m?n.?Liittyy kuvio kuvioon,?liittyy kohtalo kohtaloon,?yhtyy liljat ja ohdakkeet,?kunnes p?iv?t on t?yttyneet.
Kerran kaikki auringot hukkuu,?kerran unen silkkiperhot nukkuu,?tyhj?n syliin ja pime?n?hajoo kangas el?m?n.
El?m?, ah, on unta vaan,?jumalten lahja lapsille maan.?Unikukkia, ulpukoita,?ruusuja, orjantappuroita,?laakereita poimimaan!
Lapset y?n ja auringon,?kiire on, kiire on!
P??SI?ISLAULU
Viel' oli talven valta?ja tunteet turtuneet,?maan alta, mullan alta,?kun kuulin: kev?tveet!?Niin elon ensi merkin?sain j?lkeen talven y?n?ja aavistuksin herkin?jo liikahdit sa, sy?n!
Maan voimat maasta halaa?taas valoon auringon,?nyt elo kaikkeen palaa,?mi maasta tullut on,?nyt liikkuu kylm? pinta,?nyt puhuu uumenet.?Niin her?j? jo, rinta,?ja nouskaa kuollehet!
Kun v?liin nelj?n laudan?k?yn kerran nukkumaan,?saa kehdoks kev?t haudan,?taas synnyn uudestaan!?Oi luonnon kaikkivalta,?kaikk' katoo kuolo, y?,?maan alta, mullan alta?kun kev??n harput ly?!
LEIVONEN
Sua n?hnyt en ma, ma kuulin vain?sin? lingottu lent?j? taivahan alla.?Sua silmill?ni ma hain ja hain:?suvipilvet purjehti taivahalla.
Oi runoilija sa runoilijain,?mik? mahti sun s?keesi singonnalla!?Ilon aalto mun l?ik?hti rinnassain?ja mun jalkani kulkivat karkelemalla.
En vaihtaisi sf??rien soitteluun,?en enkelilauluun tuomion aamuna?sun liverryst?s, leivonen,
joka ilmoitat maisen kev??n kuun,?joka annat mun riemusta juopua, onnesta?ikikirkkaan, kiit?v?n hetkisen!
SYD?NKES?LL?
Annan tuntien ma luistaa,?p?ivien ja ?iden tulla,?mit??n toivomust' ei mulla,?mit??n en ma tahdo muistaa?kukkivien puiden alla.?P?iv? hehkuu taivahalla,?poutapilvet kulkeissansa?levitt?v?t purjeitansa.
Seisoo paikallansa aika.?Lyhyt hetki jumaluutta,?ikuisuutta, ihanuutta!?Kohta, kohta s?rkyy taika!?Enemp?? ei kes? anna.?Mik' ei t?n??n kukkaa kanna,?i?ks hedelm?tt? j?? se.?Ylemm?s ei p?iv? p??se.
Hetki suloisin ja