sammuvana kohtas katseheni.
Niin oli koko y?n se loimunnut?ja hiiltyi aamun nousten hiljallensa,?niin oli taistelunsa taistellut?y?n helmass' yksin?ns?, hehkuinensa.
? Sa yksin?inen loimu kesken y?n, sa yksin?inen liekki unohdettu, ah, sadut suurimman on sankarty?n y?n yksin?isyytehen kirjoitettu!
ELOKUU 1914
Niin nostanut oot sirppis punaisen?sa taivahalle yli kansojen,?niin oletkin sa tullut, Elokuu!?Sun eess?s kes?n valhe paljastuu.?Vuossatain elokuussa, korjuumies,?vuossatain viljaan kulkeva on ties.
Ken uskoi, ett? siemen kev?inen?jo syksyll' antais sadon rautaisen,?ja ett? viini, ?sken kukkinut,?ois ryp?leess??n verta kantanut?ja ett? kynt?miesten huutoihin?syys huutais vastaan torvin vaskisin!
Sa tuntematon Elokuu -- kenties?niin ootkin kylv?miesten kylv?mies??Vuossatain syksyhyn ja talvehen?sa k?tket veren kalliin siemenen.?Kun kerran suvi maata tervehtii,?sun laihos ehk? silloin lainehtii!
Niin oletkin sa tullut, Elokuu.?Nyt kaikki turha turhaks paljastuu.?Niin ankarat on askelees, on ties,?vuossatain korjuumies ja kylv?mies.?Niin taivahalle yli kansojen?sa nostanut oot sirppis punaisen.
HUOMISEHTOO
Tuli sammui Marnella hiljallensa,?oli uupunut Ranskan ja Saksan mies.?Moni rekryytti sai tulikastehensa.?Mit? sota oli -- nyt he sen ties.?Mit? silmin ja korvin he kokea saikaan,?se oli toista kuin entisaikaan:?ei miehi?, keih?it?, kannuksia,?vain koneita surmaa suitsuvia,?tulisadetta, sauhua l?nteen, it??n,?mut vihollisesta tuskin mit??n.
Nuor Jacques tuli mailta Touraine'n.?tuli viinipellolta rintamaan.?Oli pyrkinyt alle lippujen?heti sodan sanoman kuultuaan,?p??s vaivalla vapaaehtoiseksi,?kun tuhannet syyt ja keinot keksi --?i?n puolesta viel' ei sotamies,?vaikk' intoa kymmenellekin riitti.?Mit' oli el??, nyt h?n ties --?ja siit? h?n kaikkia pyhi? kiitti.
Niin y? yli Marnen laskeutui?ja laaksossa sakeat usvat ui.?Mutta korkealla yli maan?piti t?hdet hiljaista vahtiaan.?Ja verkkaan tykkien sauhu haihtui?ja juoksuhaudoissa vuorot vaihtui.?T?n? y?n? Jacques oli vahdista vapaa,?h?n syrj??n hiipi, ja vanhaa tapaa?h?n noudattaen paperin?ja kyn?n etsi k?sihin.
Ja kirjaimin suurin ja horjuvaisin?h?n piirteli:
??itini armahaisin!?Sano vaarille terveiset n?? vain:?t?n?p?iv?n? vihdoin ma tapella sain.?Sano siskolle, ett? kynttelin?vie eteen h?n Neitsyen alttarin.?Sano Madeleinelle naapurissa,?ett' on mulla h?n aina aatoksissa.?Sin? itse, rakkahin ?iti kulta,?ole huoleti -- taas saat kirjeen multa,?kun huominen p?iv? k?y ehtoolleen.?Te kaikki kotona -- huomiseen!?
Tuli huomisehtoo, ja taivaallaan?taas pitiv?t t?hdet vahtiaan.?Kuka nukkui nurmella kalpeana,?niin hiljaisana, niin valkeana??Se oli poika Touraine'n.
Kuka tuntee ehtoon huomisen!
VANHA MARKKU
Synkk? vieras oli maassa k?ynyt,?tuttu vanhastaan ja aina uusi,?tuskaa, kuolemaa ja tulta kylv?in:?sota oli k?ynyt yli Suomen.?Enemm?n kuin tehtiin vuosisataan?poies pyyhki yksi vainon vuosi.
Musta karsi oli kyl?in herra,?piilopirteiss?ns? eloon j??neet.?Maa ei saanut siement?, vain verta?monen kalliin kylv?ajan mittaan.
Viel? tohtiako el??, el???ehk? uutta vainon vuotta varten?
Kev?t sent??n viel? tohti tulla?kysym?tt? asehilta lupaa.?Nosti hennon taimen keskeen karren,?silmut koivuhun ja urvut lepp??n,?nurmetutti hautakummut, jotka?kansan parhaan elinvoiman k?tki.
Kev??n kanssa tuli vanha Markku?pakopirtist?ns?, miss? yksin?perhekunnastansa eloon j??nyt?oli talven tautituhon j?lkeen,?niinkuin mets?palon j?lkeen joskus?harmaa honka seisomahan j??pi,?miss? kulo kaataa nuoren mets?n.
Kyl?? etsi -- rauniot vain l?ysi,?l?ysi paikan, miss? muinoin seisoi?Ison-Markun talo, kyl?n vankin,?l?ysi navetan ja aitan sijan,?pihan l?ysi, miss? muinoin leikki?suvun kymmenkunta nuorta vesaa.
Nokkosia kasvoi saunan kiuas,?kumollansa oli kaivon keh?.?Entisell??n yksin humalisto,?upeana, niinkuin uhallakin.
Seisoi raunioiden kesken Markku,?jalallansa siirsi hiilt?, miss??kerran kodin liesi l?mpis. Kaikki?oli hajoitettu tuuleen, tuhkaan.?Eip? liioin surrut vanha Markku,?suri sit? yksin, ettei h?nkin?maannut mullan alla muiden kanssa.
Tuolla pisti esiin sahran kynnet.?Viel? peltohonko kiinni k?yd?,?kynt??, kylv?? -- ket? varten? Vanhus?oli valmis kuolemalle, niinkuin?sirpille on tuleentunut t?hk?.
Siell? t??ll? raunioilla liikkui?joku rauhatonna haeskellen?niinkuin varjo vainajien mailta.?V?syneit? vanhuksia taikka?vaimoja ne oli.
Markku istui?kaivon kannelle ja katsoi peltoon,?joka tallattuna lep?s. P?iv??loisti leppoisasti raunioihin.?Kiurun laulu kuului korkealta?niinkuin kaukahisen toivon ??ni.?Viel? menneist' el?m??nk? oisi??mietti Markku.
Samassapa juoksi?h?nt? vastaan pieni liinatukka,?poika, huoletonna risoissansa,?k?dess?ns? rukiin siemeni?,?joita pureskeli. Lapsi niit??ojenteli my?skin vaarin n?hd?.
Luojan ihme -- puhtahinta viljaa!?Nosti Markku polvellensa pojan.?Tunsi viel? l?mm?n veress?ns?.?Viel' ei ollut kaikki toivo mennyt.
Oli siemen, oli lapsi viel?.
Nousi paikaltansa vanha Markku,?k?vi kiinni sahraan kaksin k?sin,?v??nsi raudan raunioiden alta,?seisoi ase k?dess?ns? hetken?kodin pihamaalla, katsoi peltoon,?joka vanhaa vaalijaansa vuotti.
Tunsi kotiin tullehensa Markku,?tunsi, ett? viel? el?? tahtoi.?Oli siemen, oli lapsi viel?.
Korkealla, kaartain kyl?n yll?,?lauloi kiuru kev??n kynt?virtt?.
RUNO VAPAALLE PUOLALLE
Verkkaan vapauden oras it??:?vuosisatain roudan sulaa pit???hurmeen l?mm?st? ja kyynelten.?Vuosisadat kesti talven y?t?,?vuosisadat salattua ty?t??suuren kev??n, kansain kev?imen.
Niink? tulitkin sa ihanaisin!?Mielin janoovin ja isoovaisin,?vapaus, me k?ymme vastahas.?Nimees el?m?mme pyhitimme,?nimees vainajamme hautasimme,?odotellen sinun tuloas.
Kuolema sun kulkee edell?si,?kansain vereen tahrattuna k?si.?Minne tulet, raunioita n??t,?tulet tallattujen kentt?in takaa.?Siunaa maata, miss? miehet makaa,?siunaa leskien ja lasten p??t!
Niinkuin silm? vailla valoansa,?niinkuin vuosi vailla suveansa,?el?m? sua vaill' on, vapaus.?Niinkuin l?nsituulet hivelev?t,?niinkuin Arkadian armas kev?t,?niin on henk?ykses kosketus.
Vapaa Puola, kanssas Suomen kansa?kahleen merkit viel? ranteissansa?vannoo valan, joll' ei rikkojaa:?kautta k?rsimyksen-muistojemme,?kautta kallihimpain hautojemme,?vapaa olkoon isiemme maa!
Kuolo sille, joka nostaa tohti,?vapaus, sun pyhyytt?si kohti?k?den sorron t?ihin valmihin,?sille, joka kuonaan itsekkyyden,?vaihtoi vapaan, puhtaan ihmisyyden,?vihki voiman aseeks tyrannin!
Tilaa kotkallesi valkealle,?vapaa Puola, nouse korkealle,?olkoot vuosisatas onnekkaat!?Kautta k?rsimyksen-lunnaittemme,?kautta vainajaimme, lapsiemme:?vapaat olkoot isiemme maat!
(1918.)
TERVEHDYS AKATEEMISEEN JUHLAAN 19/1 1918
Ei tullut ruusuin hehkuvin,?ei lauluin, tuulin lauhkehin?oo meille vapautemme,?ei myrtinlehvin, kukkaisv?in,?vaan pakkastyynin talvi?in?ja halki hankiemme.
Ei suvi ollut, juhannus,?kun synnyit, Suomen vapaus,?sa lapsi rakkautemme,?vaan t?hdet kylm?t, ankarat?sun kehtohosi katsoivat,?sa lapsi syd?ntemme.
Mut kun sa silm?s auki loit,?niin vartion sa n?hd? voit?sun luonas valvomassa.?Ja kuinka tiemme kulkekoot,?sa veri meid?n verta oot,?sa ainut maailmassa.
Ja alla talven t?htien,?sun syntym?si soihtujen,?nyt vy?t?mme me vy?mme:?sun nimees miss? taistellaan,?my?s meid?n miekat mainitaan?ja meid?n miehet, ty?mme.
Ja miss? Suomen s?il?t ly?,?pois, pakoon ly?d??n sorron y?!?Sun nimes huulillansa?ken ensin ehtii kuolohon,?h?n muita onnekkaampi on?ja h?nt? kiitt?? kansa.
Et tullut ruusuin hehkuvin,?et tuoksuin, tuulin lauhkehin?oo meille, vapautemme,?vaan talven t?hdet ankarat?sun kehtohosi katsoivat,?sa lapsi rakkautemme.
Sa Suomen nuori vapaus,?sa nuorten usko, odotus,?et hylj?nnyt sa meit?.?Y?n t?hdet kylm?t, korkeat?on
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.