Elegioja | Page 2

on ilta ja kylm?t on t?hdet,
kaikkeus kylmyytt??n iltahan henk?elee.
6
ENTISELLE ITSELLENI
Muistan sun, entinen itseni, tunnen sun, ah, hyvin viel?,
kentill? lapsuutein poikasna k?yv?n sun n??n,?kulkevan koulun tiell? tai miettien istuvan illoin
ikkunass' yksikses t?hti? seuraellen,?kuinka ne syksyn pitkin? puhteina verkkahan syttyi.
Aikana leikkienkin mietit jo murheita maan.?Kammot tyhjyyden sa jo tunsit ja kuoleman mahdin,
ihmist? tuntenut et. Ah, hyvin muistan ma sun:?laulusta linnut ja tuoksusta kukkaset kaikki sa tunsit,
maan madot tunsit sa my?s, tiet jumin kaarnassa puun. Niin liki suuren luonnon ?idink?tt? sa kuljit,
ett? sa seurata voit, kuinka se hoivas ja loi,?niin liki H?nt?, jok' on elon kaiken kehto ja hauta.
Luonnon hengityksen tunsit sa kasvoillas.?Poiss' olet, entinen itseni, poiss' olet, toiset on tieni,
mutta mun sielussain viel' osa itse?s on,?viel' usein varjoni lankee yhteen varjosi kanssa,
viel' usein vierell? oot, kussa ma kulkenenkin.?Entinen itseni, olkoon aina sun tiesi mun tieni!
Niin liki luontoa kuin ihminen kulkea voi,?niin liki maata ja kukkia, lintuja, t?htien sarjaa
kuin sin? kulkenut oot, kulkea tahdon ma my?s.?Yhdess? k?y?s sa kanssani tyhj?? ja kuoloa kohti,
hautahan asti sa mua saattaos matkalla maan.?Viisaamp' oot sa kuin kirjat ja ihmisten naurava seura,
ken salat kerran sa oot luomisen ty?n lukenut.?Ihmisten keskelt?, maailman keskelt?, keskelt? harhain
luonnon turvallisen, ah, k?den l?yd?mme taas.?Tyhjyyden kellot kun kerran tiell?mme vastahan soittaa,
lempe? seurassas on syli kuoleman y?n.
7
SATAKIELELLE
Oi, kes?n yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli.
Laulujas kuunnellen ?it? ma valvonut oon,?kehr?nnyt onnen kultaista rihmaa aamuhun asti.
Tunteja laskenut en, p?ivi? laskenut en.?Ah, omain unteni vankina, onnen vankina kulkein,
kutsunut veljiksein oon jumalat Olympon,?antanut pilville k?tt? ja suudellut kukkia nurmen!
P??ss? jok'ainoan tien temppelin n?hnyt ma oon.?Ollut ei arkea mulle ja ollut ei p?iv?? ja y?t?,
vain oli laulusi sun.
Oi, kes? kaukahinen!?Oi satakieli, sun laulusi muistossa viel?kin v?ikkyy:
tummaa silm?? kaks, vaalea, kutrinen p??.?Oi kes?n yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli.
8
KAUNEUDELLE
Kerran lienen sun lasna ma n?hnyt tai uness' ehk?.
Ei, en milloinkaan, en sua n?hnyt ma lie,?en sua maisin silmin ma n?hnyt, en unessain ees,
??net?n, ylh?inen vieras t?hdell? Maan.?Oot el?m?n sovitus sin? ollut ainoa mulle,
vain sinuhun, sinuhun, Kauneus, uskonut oon.?Valtijatar, sin? kylm? ja ylpe?, viilehin otsin,
sormin hienoisin, katsehin y?n-vakavin --?viittasi hulmeen ma n?hnyt oon, mut en sua koskaan,
maisin silmin en, Kauneus, valtijatar.
9
RUNOLLE
Siunattu tuskan hetki, mi sun elonkipin?s sytti,
siunatut kaipuun y?t, joiden sa ruokkima oot!?Riemussa synnytin sun ja sun kanssasi riemussa syntyy
sieluni uudelleen, keskell? kirkkautes.?Tuntenut rinnassain olen hetkesi voiman ja onnen,
tuskien unhoitus, sieluni l??ke sa oot,?harppuja hiljaisuuteen tuot ja mun y?h?ni loiston,
kauaksi ihmiset j??, maan tomut haihtuvat pois.?Kuin valon virrassa uin ma ja kanssasi henkeni nousee,
alleni maailma j??, valhe ja maailma j??.
Y? mua suuteli suulle ja t?hdet mun sieluuni katsoi --
silloin ma synnytin sun, t?hdille synnytin sun.
SYD?N
? Nuku taistosta kuumeisesta, ole hiljaa, syd?mein! Min? maailman viisaudesta majan hiljaisen sulle tein.
? En lepoon jouda ma viel?, en majaas j??d? ma saa. Mua taistot maailman tiell? ja vaarat viekoittaa.
? Ole hiljaa viel? sa hetki, ole rauhassa, rauhaton! Surunt?ysi on el?m?n retki, tie ohdakkeinen on.
? Mit? surusta, ohdakkeista, mit? tuhosta taistelun. Mun on kutsumus vaarassa seista, mun on kutsumus k?rsi?, mun.
? Mit? pyyd?t, se sinulle suodaan, jos l?hdet sa maailmaan. Siell? veresi kuiviin juodaan, sinut hampain silvotaan.
? Niin hampain ma silpoa annan, veren vuotaa kuivihin. Min? kohtaloni kannan, min? l?hden kuitenkin.
? Mit? etsit sa maailman teill?? Sin? l?yd?t vieraita vaan. On j??t? rinnassa heill?, tyly pilkka huulillaan.
? Vaikk' oon vieras ma keskell? heid?n, en j??d? voi majaas sun: halu silpoa, surmata heid?n -- halu el?? ja k?rsi? mun!
KUUTAMOLLA
Oi, armas, mik? ilta kuutamon!?Oi, armas, autuus meit? l?sn? on.
Kuin lumottuina lehdet niinipuun?ne v?r?htelee hopeassa kuun.
Kuin lumottuna syd?n vaikenee?ja hiljaisuutta pyh?? kuuntelee.
Oi, armas, mik? ilta kuutamon!?On taivas niinkuin meri rannaton.
On niinkuin ikuisuuden kellot sois.?Kuun venheess? me soutakaamme pois.
?J?? HYV?STI? JA ?N?KEMIIN?
?J?? hyv?sti? me sanomme ja ?n?kemiin??ja askelemme heist? erkanevat,?jotk' ovat meille rakkaat, loittonevat?ja viev?t ihmismeluun, hetken suhteisiin.
Mut kuinka kauas kulkenemme, kuitenkin?sen kalliin muiston aina s?ilyt?mme,?ett' osa meit?, osa itse?mme?on meit? vuottain maailmalla, jossakin.
?J?? hyv?sti? ja ?n?kemiin? -- niin sanoen?kuin h?d?ss? me usein erkanemme:?voi joka hetki olla viimeisemme?ja joka j??hyv?inen olla ikuinen!
KES?Y?SS?
Min? kuljen tuttua polkuain,?suopursujen tuoksu niin huumaa, --?syd?n, hiljaa hetkinen rinnassain!?Y? henkii kaihoa kuumaa.
H?my vihre? verhoo hongikon,?suosilm?t niin vietellen l?ikkyy --?en tule, en tule, mun kiire on:?mulle toiset silm?t v?ikkyy!
Vie polkuni j?rven pohjukkaan?liki nukkuvan kyl?n laidan,?siell? harmaa ver?j? raollaan?on keskell? harmaan aidan.
Sen ver?j?n takana odottaa?ilo, onni ja unhon huuma,?sua odottaa, sua odottaa,?sin? syd?n rauhaton, kuuma!
LEHDOKKI
En joukoin kulkevalle n?y,?mun piiloon lehto sulkee.?Ken ilomiell? yksin k?y,?my?s ohitseni kulkee.
Vain joskus aikaan kes?kuun,?kun maat ja mets?t nukkuu?ja suviy?h?n lumottuun?kun k?en kaihot hukkuu,
voi olla ett? poikasen?tie mets?n peittoon johtaa,?h?n miettiv? on, murheinen, --?h?n katseheni kohtaa!
Mun l?yt?? nuori rakkaus,?kun muiden silm?t nukkuu,?kun suvi on ja juhannus?ja k?en kaihot kukkuu.
KAIVATULLE
Oi kaivattuni, saavuttamaton,?kun tuhat vuotta kerran mennyt on,?vaikk' ehk? kaukanakin toisistaan,?on vuotehemme alla saman maan.?Ja tuhat kertaa tuhat vuotta kun?on mennyt yli tomun sun ja mun,?niin ehk? kaaoksessa kaikkeuden?niist' yhtyy toisehensa hiukkanen.?Sen hetken eess?, saavuttamaton,?vuostuhannet vain harhan unta on.?Niin mit? kosmos yhteen vienyt ei,?sen, kaivattuni, ehk? kaaos vei.
UNOHDETTU SOIHTU
Se loimus viel? yksin y?ss?, kun?jo kaikki toiset oli sammutettu,?ja juhla leikittyn? loppuhun.?Se oli yksin y?h?n unohdettu.
Sen ikkunastani ma n?hd? voin,?sen liekki n?kyi viel? vuoteeseni.?Kun her?sin ma koittehessa koin,?sen