Elegioja

A free download from www.dertz.in
The Project Gutenberg EBook of Elegioja, by V. A. Koskenniemi
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Elegioja
Author: V. A. Koskenniemi
Release Date: December 20, 2006 [EBook #20145]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELEGIOJA ***
Produced by Tapio Riikonen
ELEGIOJA
Kirj.
V. A. Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1918.
SIS?LLYS:
Elegioja?Syd?n?Kuutamolla??J?? hyv?sti? ja ?N?kemiin??Kes?y?ss??Lehdokki?Kaivatulle?Unohdettu soihtu?Elokuu 1914?Huomisehtoo?Vanha Markku?Runo vapaalle Puolalle?Tervehdys akateemiseen juhlaan 19/1 1918?O Herra, siunaa Suomen kansa?Leijonalippu?Runo Suomen vapaudelle?Etruskilainen vaasi?Prometheus?Endymion?Ekho?Pan ja vuohipaimenet?Hippokrene-l?hteell??Paimenen hauta?Polykrates ja h?nen yst?v?ns??Masinissan h??y??Ovidius Tomissa?Planeettain laulu?P??si?islaulu?Leivonen?Syd?nkes?ll??Syksyn ylistys?Inspiraatio?Kaakkuri?Onnellisin p?iv??Tomu
ELEGIOJA
1
RUNOTTARELLE
Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa!
Uskoton ollut oon, eksynyt luotasi pois.?Juoda sun huulies mett? ja kuulla sun ??nt?si kaihoon,
tuntea laulujen vuon t?ytt?v?n rintani taas.?Maisen pyyteen heikkona orjana kulkenut oon ma,
ah, sinut unhoittain, etsinyt riemuja maan,?l?yt?nyt kiilt?v?n valheen ja hetkien leikkiv?n unhon,
mutta en suuruuttas, mutta en riemujas sun.?Ei pisar ainutkaan mun vuotanut kaihoni maljaan,
jonka ma kurkoitin maisia riemuja p?in,?en ole kuumain huulteni pyynt??n kaikua kuullut,
niinkuin tyhjyyteen kuiskannut kaihoni oon.?Oi sinun puolees taas, sin? valkea, silm?ni nousee
keskelt? turhuuden, kahleista valheen ja y?n.?Vain sinun henk?ykses minun sieluni kirkkahaks saattaa,
vain sin? taivahinen, vain sin? voimakas oot,?kruunaat onnella p??ni ja onnella rintani t?yt?t,
juhlaks arkeni teet, karkeloks kulkuni mun,?annat mun leip??ni viinin ja kyyneleihini lohdun,
rauhan ?ljy? tuot mieleni myrskyihin,?n?hd? sa suot runon siint?v?t kent?t ja, ah, sinun kanssas
t?ysi on tyhjyyskin, laulava hiljaisuus.?Oi, tosi oot sin? ainut keskell? aikojen valheen,
keskell? turhuuden, valkeus keskell? y?n.
Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa!
2
KEV??LLE
Niin olet tullut taas, Kev?t, valkein aamuin ja illoin
tuoksuen tullut sa oot, laulaen tullut sa oot.?Oi kev?t, ihmehen ihme, sun tullessas maailma nuortuu
nuoreks uudestaan, nuortuu ja voimakas on.?Niin my?s lapselle maan suot uskoa, unta ja voimaa,
kirkkaudestasi taas juoda mun silm?ni suot.?Mut t?n? aamuna miks s?deharppuas soittavan kuulen
sormien vieraiden, kuoleman sormien, nyt:?oi, Kev?t, kerran saat k?sin t?ysin taas sin? maille,
mutta, ah, poissa ma oon, poiss' olen mullassa maan, poikain lauluun lehdossa ei minun ??neni yhdy,
neitojen leikkej? ei silm?ni seurata voi,?kun kev?tnurmella piiriss? valkein harsoin ja hunnuin
vinhaan karkelo k?y, taikka kun solmeavat?tytt?set kukkaisseppelt? leikin sankarin p??h?n,
poikasen p??h?n ken voiton ja kukkaset vei.?Villin ruusun ja valmun ja orvokin keskell? kasvaa
outoja kukkia maa, outoja tuoksuja tuo?ilmojen rannoilta tuulet ja pilvet kullassa loistaa,
niinkuin nyt, kuin nyt, mutta en niit? ma n??,?Niin tulet kerran taas, Kev?t, valkein aamuin ja illoin,
mutta, ah, poissa ma oon, poiss' olen mullassa maan.
3
Yksin oot sin?, ihminen, kaiken keskell? yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa l?htev? oot.?Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eell?s h?n on taikka jo j?lkehes j?i,?hetken, kaksi sa itse?s vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta l?mmititkin!?Silm?? l?yt?nyt et, joka vois sun katsehes kest??,
k?tt? sa et, joka ei liukunut luotasi pois.?Kylm? on yst?v?n mieli ja kylm? on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.?Leikkihin kumppanin l?yd?t, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.?Yst?v?n, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sit? kohti sa k?yt.?Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskell? kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa l?htev? oot,?yksin erhees k?tket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
4
Hiljaisuudesta saavuimme, hiljaisuutehen k?ymme.
Pauhina maailman, ei kodiksemme se voi?muuttua, outoina k?ymme sen kesken ja ihmisten kesken.
Kuin unikulkija ken vuoteensa j?tt?nyt on,?niin haparoimme me vain k?sin, katsein ymp?ri, niin me
toistamme t?yt?ellen sokkoina kuljemme vain.?Rauhaa vailla on rintamme kesken onnenkin pilkkeen,
kaihomme kiireht?in kaukana eell?mme k?y?p?in jotakin, jot' emme me tunne, ei silm?mme n?hd?,
korvamme kuunnella voi, ei k?si voi omistaa.?Maailma verhonsa taakse on k?tkenyt matkamme m??r?n,
maailma pauhinallaan pett?nyt korvamme on.?Hiljaisuudesta tullen ja hiljaisuutehen mennen
kuin unikulkijan k?y, ihminen, rauhaton ties.
Hiljaisuuden vuotehell' on hyv? maailman j?lkeen,
on hyv? nukkua sun, on, syd?n rauhaton, sun.
5
Pitk? ja tumma ja kylm? on ilta ja kylm?t on t?hdet,
kaikkeus kylmyytt??n iltahan henk?elee.?Syksyn kuivat lehdet ikkunaruutua vastaan
illassa vain kahisee -- muuten niin ??net?nt' on,?ett? ma voisin kuulla kuin t?hdet taivahan k??ntyy,
jollei ??nehen niin rinnassa lois syd?mein.?Kylm?n ja hiljaisuuden muurit mun ymp?ri kasvaa,
ymp?rill?in tihenee t?htinen autio y?.?Niin min? n??n sinut silm?st? silm??n, Y? lkisy?j?,
valtias maailmain, lemmet?n, l?mm?t?n Y?!?J??st? on valtikkas, joka t?htien kohtalot ohjaa,
kuin uni hourun vain henget?n on lakis sun.?Vaunusi py?rien viuhina kuolleet vuossadat mittaa,
valtias maailmain, kussa sun kulkusi k?y.?Noussut ei titaneist' ole valtaas vastahan kenk??n,
kautta jo aioonien vailla sa kilpailijaa?hallinnut istuimeltasi j?iselt? oot olevaista.
Ei tuli uhrien voi j??syd?nt?s sulattaa,?eik? sun mykkyytees ole huokaus kuulunut koskaan.
Koskaan silmist?s rakkaus loistanut ei.?Julman leikkisi vangiks oot olevaisen sa tehnyt,
luotusi kahleissas kiertelev?t ratojaan.?Muuta et tarkoitusta ja toivoa suonut sa heille:
kuoleman toivon sa soit, tyhjyyden toivon sa soit.?Et, avaruuksien valtias, tuumaakaan vapautta
runsaudestasi sun luoduilles luovuttanut.?Voimasi tunnen ja valtasi n??n, sin? Y? lkisy?j?,
mutta sun alttarillas en min? uhrata voi,?eik? sun kylm?? kunniatas minun huuleni laula.
Kolmin kerroin ma sun, henget?n Y?, kiroan!?Nostatan, uhmaten kylm?? valtikkaas, sua vastaan
suurimman titaneist', ihmisen, ah, syd?men,?ainoan l?mpim?n, hehkuvan, k?rsiv?n keskell? kylm?n,
keskell? kuollehien! Sammuta rintani lies,?mut oman hehkuni kautta sun kylmyydess?si kerta,
enk? sun lainastas, hetkisen oon el?nyt!
Pitk? ja tumma ja kylm?