Elämäni | Page 7

Pietari Päivärinta
sen, jota en ole ottanut? Vaikka hengen ottaisitte paikalla, niin en voi toisin tehd?; t?ss? min? olen, tehk?? minulle miten tahdotte?.--?iti ei ly?nyt muuta kuin sen yhden kerran. H?n nakkasi kourastansa vitsan pois ja p??sti irti minun sen kuultuansa ja sanoi: ?En suinkaan min? rupea lastani vaivaiseksi pieks?m??n tuommoisten todistusten nojalla. Min? en ole ik??n varasta puoltanut, niinkuin sin? syyt?t; laita vaan tukevammat todistukset syyt?kseesi ja sin? n?et etten silloin j?t? rankaisematta, ja toivon ett? j?tt?isit meid?t rauhaan, sill? jo nyt on kyll?ksi?.--??lk?? huoliko sen kappaleet, kyll? minulla on viel? parempiakin keinoja, koska te ette oikeata tottele; min? k?yn tulevana y?n? Kiiskin Pekan kanssa kirkkomaassa niin saatte n?hd? mit? siit? seuraa: onko sitten parempi tuoda varastettu kalu takaisin, kaikkein kivien ja puiden ly?dess?, ja j??d? sitten ij?ksens? kuoleskelevaiseksi?? uhkaili p??llekantaja.--?iti rupesi h?nt? pilkkailemaan: ?k?y, k?y vaan, vaikka k?visit karjamaassa, oletpa, raukka, hyvin typer?, kun kehtaat tuommoisia puhua; kyll? min?kin koen olla apuna, ett? poika p??see hyppyyn kun tarvis tulee?, sanoi ?iti.--Lapsellinen kuin olin ja v?h?n taika-uskoisen pelon alla, kys?isin min?: ?tekeek? ne syytt?m?lle mit??n??--?Ei ne syytt?m?lle mit??n tee?, vastasi p??llekantaja.--Se sanoma helpoitti syd?nt?ni, niinkuin raskas kuorma olisi pudonnut pois p??lt?ni, ja min? sanoin iloissani pilkallisesti: ?kyll? min? koen maata y?t?p?iv?? vaate p??ll?, ett? olisin valmis l?htem??n hyppyyn, kun tarvis tulee?.--??l? ylpeile, p----le?, lausui p??llekantaja, ja sill? hyv?stij?t?ll? meni h?n pois. J?list?p?in kuulin ett? todellakin he olivat kontanneet kirkkomaassa, sill? kansa oli silloin viel? kotipit?j??ss?ni, paremman valistuksen puutteessa, per?ti taika-uskoinen, joka kuitenkin on nyt jo niin h?lvennyt, ett? jos jossakussa havaitaan vihjauskaan sinnep?in, niin h?n joutuu kohta yleisen pilkan esineeksi. Summa vaan on koko siit? tenhokonstista, ettei ole sen koemmin n?kynyt koko ?konninkaisia? eik? ?m?nnink?isi??, enk? ole tullut ?kuoleskelevaiseksi?, vaan kuolevaiseksi kyll? j?in sen tapauksen per?st?, niin kuin siihenkin asti olin ollut.
Olen usein miehen? ollessanikin muistanut sit? asiata, ja minua on kummastuttanut, kun ihmisen kunnia ja terveyskin pannaan alttiiksi, ja niin siveytt? loukkaavaa meteli? saatetaan pit?? niin v?h?p?t?isen kalun kuin silainavaimen t?hden, ja--todistamattomasti!--Ei muuta todistuskappaletta kuin omat ennakkoluulot! Se on liika paljon!
Kun m? kerron viel?, miten ensikerran tupakkia panin suuhuni, niin on lapsuuteni aika kerrottu. Oli ?Kataja Jussi? niminen aikamies, joka kulki kerj?ten, se oli kova tupakkimies. Kerran se tuli siihen taloon, jossa vanhempani asuivat, ja rupesi hakkaamaan kotikasvu-tupakeita. Olin silloin 10-vuotias. Min? menin kyselem??n: ?mit? ne ovat??-- ?Kataja-Jussi? rupesi heti hyv?ntahtoisesti selvitt?m??n: ?ne ovat oikein hyvi?, niit? pannaan suuhun ja pidet??n vaan suussa; panesta sin?kin n?it? suuhus?.--Se kehoitus oli niin yst?v?llinen ja hyv?ntahtoinen, ett? sit? heti seurasin. Nyt sattui se onnettomuus, ett? ?iti kutsui minun tyk?ns? ja rupesi p??t?ni siivoamaan--ja minulla oli suu t?ynn? tupakeita. Minun piti panna polvilleni ?idin viereen lattialle, p?? ?itin polvilla, jossa h?n sit? siivosi. Minulle tuli suu t?yteen kuoloa, ett? posket olivat kuin puhuttu rakko, enk? tohtinut sylke?, sill? olin kuullut ?itin sanovan, ettei tupakkia saa panna suuhun, enk? my?s saattanut nielaista, sill? syd?nt?ni ellosteli. Pidetty?ni suussani niin kauvan kuin suinkin mahdollista, t?ytyi minun viimein hoilahuttaa lattialle kaikki mit? suussa oli. ?iti sen havaittuaan, luuli minun pahoin voivan ja oikaisi minun yl?s. Min? seisoin siin? kuoleman kalpeana ja vapisin. Jo ?iti havaitsi ett? minulla oli ollut tupakkia suussa, ja sanoi: ?eik? tuo ry?k?le ole pannut tupakkia suuhunsa, sukkelaan laita itsesi lattiata lakaisemaan, rangaistukseksi pahasta ty?st?si?!--Min? koin totella, lakaisin ja vapisin; jo rupesin oksentamaan niin kuin pannun piipusta, enk? pysynyt pystyss?. Nyt k?vi ?itin s??liksi ja h?n armahti tuota pient? rankaisulaistansa ja laittoi maata. Tauti kyll? parani, mutta se siemen, joka oli minuun kylvetty, ei parannutkaan niin pian. Kaukaisiin aikoihin ei se kyll? it?nyt, mutta kumminkin se iti, josta toisten enempi. T?t? olenkin sent?hden vaan kertonut, kuinka pahat ja vaaralliset tavat saatetaan kavalasti istuttaa ja kylv?? lapsiin, ja kuinka lasten kasvatus on tarkkaa ja per??nkatsottavaa.
Loppusumma lapsuuteni ajasta on vaan se, ettei en?? tarvinnut kerj?t? sen koommin, jos kohtakin k?rsi?, sill? min? aloin ty?ll?ni ansaita elatukseni ja kelvata ihmisille palvelukseen.

NUORUUTENI AIKA
Nuoruuteni ajalta ei ole paljon kerrottavaa, sill? se oli vaan tavallista. Yht? ja toista lienee siin? kumminkin muistelemista.
Olin 12 vuotta vanha, kun l?hdin vanhempaini tyk?? vierasta palvelemaan ja itse leip??ni ansaitsemaan. Ei ne voimat olleet juuri vahvat ensialussa, vaan niit? palkitsi osaksi uutteruus. En jaksanut esim. hevosta ajaissani kuormaa nostaa yl?s pystyyn, kun se kaatui, vaan t?ytyi purkaa ja panna uudestaan, jolla tavoin p?rj?sin kuormat kotia. Ty? k?vi jotenkin vaivaloiseksi voimain v?hyyden t?hden, mutta kumminkin se tuntui hyv?lt?, kuin el?m? oli niin huoletonta; ei tarvinnut koskaan pelj?t?: mit? nyt sy?d??n, sill? ruoka oli p?yd?ll? aina valmis aterian aikana. Tuntuipa silt? ett? olin tullut yhden luokan korkeammalle, sill? enh?n en?? ?kerj?l?ispoika? ollut.
Niin kuluivat vuodet. Usein ihmiset sanoivat: ?tuo poika on oikein viisas, sen pit?isi p??st? kouluun?. Min? ajattelin: ?miksik?h?n ihmiset niin sanovat?? mutta tunnustaa t?ytyy, ett? semmoiset mielistelemiset kiihoittivat omarakkauttani. Kerran satuin menem??n er??n pajan ovelle, jossa sepp? takoi kumppalinsa kanssa jotakin raudankappaletta. Heti sepp? kysyi minulta: ?arvaasta, Pekka, mik? t?st? tulee??--?Valinkauha?, vastasin min?.--Sepp? sanoi: ?Enk? min? sit?
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 26
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.