Elämäni | Page 6

opettaja sanoi ett? kirjaimet ja numerot olivat nyt kaikki oikein p?in ja paljon paremmat kuin eiliset; se tuntui hyv?lt?. Min? kysyin nyt opettajalta: ?miksi pidet??n kaksi peet? ja kaksi teet? ja koota??--?Siksi niit? kutakin pidet??n kaksi, ett? herrat pit?v?t toisia ja talonpojat toisia kirjaimia?, selitti opettajani toimessaan. Luultavasti teki opettajani selvityksens? semmoiseksi siit? syyst?, kun ei itsek??n tiennyt asiata paremmin, vaan pit??h?n opettajan selvitt?? oppilaisensa kysymykset--kuinkas muuten! Selvitys ei tyydytt?nyt minua. ?Miksi herroilla pit?? olla erilaiset kirjaimet kuin muilla?? kys?isin taas.--?No etk? sin? n?e, ett? herrat ovat muutenkin erilaisia kuin muut ihmiset? Niill? on helpommat p?iv?t, parempi ruoka, paremmat vaatteet, ja p??lliseksi ovat he oppineita?, selvitti taas opettajani, ja se selvitys riitti. Olinhan omin silmin n?hnyt kuinka suuri v?li oli esimerkiksi oman perheeni ja herrasperheitten el?m?n v?lill?, ja minua oikein h?vetti kun menink??n kysym??n semmoisia asioita, joiden olisi pit?nyt olla itsest?ns?kin selv?t. Tosin viel? yritti mieleeni tulemaan semmoisia kysymyksi? kuin: ?kun kerran herroilla on joitakuita eri kirjaimia, miksi ei heill? sitten ole kaikki erilaisia??--vaan ei n?m?t ep?ilt?v?t kysymykset saaneet kauvan sijaansa, sill? opettajani oli antanut selvityksen ja sit? on uskominen, kuinkas muuten!
T?t? seikkaa olen monasti ajatellut ij?llisemp?n?kin, ja olen aina tullut siihen p??t?kseen, ett? jos opettajani olisi ollut oppineempi, niin olisin kaiketi tullut paremmaksi oikokirjoituksessa kuin olen, ja ett? opettajaksi pit?isi aina valita, olkoon koulun kuinka halpainen tahi ylh?inen tahansa, niin oppineita opettajia kuin suinkin mahdollista, sill? ?kuinka taitaa sokea sokeata taluttaa??
Niin, kumminkin opettelin kirjoittamaan, ja kuukauden p??st? voin vanhemmilleni n?ytt?? omak?tisesti kirjoitetun nimeni paperilla, josta vanhempani suuresti ihastuivat, ja Junnu sai puolenriksi?ns?. Semmoinen se oli se kouluni, jossa en juuri h??viksi tullut, mutta kumminkin olin nyt jo, en ainoastaan luku-, mutta my?s kirjoitus-mieskin, ja nyt olivat lumihanki ja kirjankannet h?d?ss?. Vanhempani eiv?t ymm?rt?neet kielt?? minua sotkemasta kirjan kansia, sill? olihan se heille iloinen asia, kun heill? oli niin oppinut poika, joka kirjoitteli kirjan kansiin. Viel? nytkin n?kyy kirjain kansissa niit? sotkuja, jotka eiv?t suinkaan kiit? tekij??ns?.--Semmoisen kustannuksen minun is?ni teki minua kouluttaissaan, mutta sen luulen olleen ainakin yht? ison, kuin k?yh?n lesken ?ropon? panon uhriarkkuun, sill? is?ni ei suinkaan maksanut puoltariksi??n siit? mit? h?nell? liiaksi oli. Ja jos kohta kouluni ei ollut sen p?tev?mpi, ja jos en siell? sen paremmaksi tullut, niin opin kumminkin siell? jotain, jota eiv?t kaikki muut kansalaiseni olekaan saaneet oppia, nimitt?in kirjoittamaan.
Lapsuuteni aikana oli minulla kerta viel? kova koetus, joka ei mene mielest?ni niin kauvan kuin el?n. Min? olin poissa vanhempaini tyk?? koko talvikauden, er??ss? talossa hevosta toisen j?lkiin ajamassa, ansaitakseni sill? tavoin ruokani. Se talo oli niin l?hell? vanhempani majapaikkaa, ett? kuljin heid?n tyk?n?ns? y?t?.--Olin silloin 12 vuotta vanha. Er??n kerran oli h??t ylip??ss? pit?j??st?, ja sen talon tyt?r, jossa olin hevospoikana, oli my?s h?ihin kutsuttu. H?nell? oli kyytimiehen? nuori aikamies, er??n talon poika. H?iden loputtua kun he my?h??n illalla tulivat kotia, ei kyytimiest? p??stetty y?t?vasten pois talosta.
Min?, joka olin talon ?asiapoika?, p??stin vieraan hevosen, panin sen talliin, sy?tin, juotin sen hyv?ksi, jos hyv?ksi, korjasin v?rkit ja reen hyv??n talteen, jonka tehty? sain iltaseni ja menin kotia hyv?ll? omallatunnolla, niinkuin ainakin. Aamulla aikaisin tulivat mainittu kyytimies ja talon renki vanhempani tyk?, ja sanoivat ett? min? illalla olin varastanut kyytimiehen siloista avaimen--h?nen hevosellansa oli talvisilat--ja pyysiv?t hyvin laupiaasti, ett? min? antaisin hyv?ll? pois silain avaimen, niin silloin ei muka seuraisi mit??n pahempaa. Min? olin niinkuin ukkosen iskem?, niin h?mm?styin min? tuosta ?killisest? ja kunniaa loukkaavasta syyt?ksest?. Tietysti min? hyvin punastelinkin, jota usein pidet??n varmana syyllisyyden merkkin?, mutta t?ll? kerralla se oli ainakin petollinen: saattaahan kunniallinen ihminen punastua paljaasta raa'asta syyt?ksest?, olematta silti viallinen.
Min? en voinut muuta lausua puolustuksekseni kuin: ?en min? ole sit? ottanut?. Mutta se ei tyydytt?nyt p??llekantajaa. ?N?keeh?n sen, koska niin punastelit ja h?t?ilet, ett? sinulla se on silain avain, ja eih?n se mihin ole joutunut, sin? kun illalla korjasit hevosen v?rkit. Laita vaan avain kiiruusti t?nne, taikka...?, kuului p??llekanne, niinkuin ukkosen jyrin?.--?En ik?n? min? ole tavannut pojassa sit? vilppi?, sill? me olemme pienest? pit?in opettaneet h?nt? pit?m??n toisen omaa pyh?n??, sanoi ?itini.
?Haa, sin? puolustat varasta ja vahvistat sit? viel? siki?ss?s lujemmaksi; kyll? sen viel? n?et kun varsasi paalussa riippuu; parempi olisi jos ottaisit h?nt? niskasta kiinni ja antaisit selk??n oikein oikeasta k?dest?, koska ei h?n muuten tunnusta, taikka jos et sin? sit? tee, niin kyll? min? sen selj?n kypsyt?n?, sanoi taas p??llekantaja.-- Se loukkasi ?itini kunniantuntoa. H?n meni ulos ja toi tullessaan tyven puolen per?vitsasta, sieppasi minun niskasta kiinni ja l?i kerran selk??ni ja kysyi: ?oletko sin? ottanut sen avaimen? tunnusta paikalla, taikka min? muokkaan sinun niin, ettet paikalta p??se, tunnusta heti?, ja h?risteli kepill?ns?.--Sit? tuskaa ei arvaa kukaan muut kuin kokenut, joka minulla silloin oli: karkea, raaka, kunniata loukkaava, syyt?n syyt?s niin rumasta rikoksesta kuin varkaus, mursi kovin sieluani ja p??lliseksi oli viel? ruumiillinen kipu tarjolla. ?Voi ?itikulta!? sanoin min?, ?enh?n koskaan ennenk??n ole varastanut, enk? nytk??n; miten min? tunnustan itseni syyp??ksi rikokseen, jota en ole tehnyt, ja kuinka annan takaisin