Elämäni | Page 8

sanonut, ett? tuo poika on viisaampi kuin ne kymmenkunta aikamiest?, jotka t?st? l?htiv?t, eiv?tk? yksik??n arvanneet?.--Kerran er??n? pyh?-iltana oli koko puhtokunnan v?ki koossa er??n talon tuvassa, ja kun min? menin sis?lle, sanoi joku joukosta heti minulle: ?sanosta, Pekka, mit? se on: maailman levyinen, lehden kevyinen??--Se oli ollut kaikkien arvattavana, eik? kukaan ollut voinut sit? selvitt??. Kun olivat n?hneet minun tulevan, oli joku ruvennut v?itt?m??n, ett? min? sen muka arvaisin, jonka t?hden heti tultuani tehtiin kysymys.--?Eih?n mik??n ole leve?mpi ja keve?mpi savua?, vastasin min? vilkkaasti. Yleinen nauru ja ihmetteleminen palkitsivat vastauksen.--Min? ajattelin: ?kumma kun ei nuo tuota arvanneet!? Sill? tavoin rupesin v?hitellen saamaan arvoa ja tulemaan ihmiseksi, joka ei ollut itselt?ni huomaamatta.
Nyt tuntui olevan asiat jotenkin hyvin: oli murheeton ruoka, ja kerj?l?ispojan nimi n?kyi v?hitellen haihtuvan, ja samassa yl?nkatse v?henev?n, ja kumminkin nyt alkoivat paljoa vaarallisemmat ajat, kuin ennen olivatkaan arvottomana ollessani.
Jumalaapelk??v?isten vanhempaini hell? ja tarkka vaarinpito ja valvominen olivat osaksi estyneet senkautta, kun olin poissa heid?n silm?ins? alta, vieraan palveluksessa, ja min? olin joutunut niinkuin pisara mereen, maailman pahentavaisten hyrskyjen valtaan, jonka hedelm?t pian alkoivat it?? ja orastaa. Tosin vanhempani varasivat aina minua, kun n?kiv?t, kaikesta pahasta, mutta ne varoitukset olivat harvinaisemmat, kuin sen koulun oppi, jossa nyt olin. Siihen aikaan oli el?m? kovin raakaa pit?j??ss?mme. P??asiallisempia teht?vi? nuorisolla oli: kortinly?nti, juominen ja tappelu.
Tappelu oli niin valloillaan, ett? kyl?kunnittain tapeltiin, joissa olikin v?ke? niinkuin sota-armeijoissa, ja siell? oli pienet poikasetkin joukossa oppimassa kaikkea pahaa: sadatusta, rivosanoja, juopumista j.n.e.p. ?Tansseja? pidettiin joka pyh?-ilta, jossa aikaihmiset useinkin pieni? poikia tappeluttivat nappi- ja lanttipalkalla, ja niin harjoittivat n?it? pieni? ?rekryyttej?ns?? pienest? pit?in siihen inhottavaan ja ihmisyytt? h?p?isev??n paheeseen. Sit? pahetta k?sik?dess? autti juopuminen, joka k?vi hyvin laatuun, kun kotitarpeen-viinanpoltto oli yleinen, ja paloviinaa oli joka talossa ja m?kiss?; v?ltt?m?tt? sit? oltiin niin hyv?t ja tarjottiin pienemmillenkin, varsinkin niille, jotka olivat usutetussa tappelussa voittaneet. Mutta onneton se, joka tappelussa joko j?i tappiolle taikka pakeni; sit? pilkattiin, r??k?ttiin ja kiusattiin miten osattiin: ?tuohan on kurja pelkuri, kunnoton raiska, josta ei tule pahaistakaan miest??.--Se oli useinkin loukkaavampi, kun kerj?l?ispoikaakin kunnioitettiin, jos h?n vaan voitti tappelussa. Kummako sitten jos koki tapella, jos se olisi ollut vastenmielist?kin.--Kortinly?nti oli niin valloillaan, ett? joka poikanulikan lakkarissa oli kortit, eik? muuta tehty pyh??in? ja pyh?p?ivin? kuin juotiin, tapeltiin, taikka pelattiin kortteja!--Semmoinen se koulu oli, johon nyt jouduin.--Se ei ole kummakaan ett? se niin oli, sill? siihen aikaan ei ollut viel? mit??n sivistytt?v?? maallista kirjallisuutta eik? kansallisia sanomalehti?, ei mink??nlaisia kouluja j.n.e., eik? hengelliset kirjat ja kristillisyys yksist?ns? voineet tyydytt?? nuorison kaipaavaa henke?, t?ytyi hakea huvitusta jostain, ja se meni paremman ohjauksen puutteessa v??r?lle uralle. Ainoat kirjat siihen suuntaan lienev?t olleet siihen aikaan: Jutén'in ?Pila pahoista hengist??, ja ?Hoberg'in ?ij??, jotka jokainen osasi ulkoa, mutta jotka taikamaisen ja kelvottoman sis?lt?ns? puolesta eiv?t liene kansaa paljon sivist?neet. Kun n?in oli asiat, ei ollut kansassa mit??n kansallishenke?, ei mit??n k?sitett? oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, elettiin vaan melkein niin kuin luontokappaleet--semmoinen aikakausi se oli!--T?m? raakuus ei ollut minuunkaan vaikuttamatta; kortinly?ntiin taivuin n?in. Er??n ?seksmannin? talossa keitettiin ?potaskaa? y?ll?, johon kokousi poikaviikareita ?valvomaan?, min? muiden muassa; kirkonmiehen pojalla oli kortit, joilla ruvettiin pelaamaan; ne olivat ensimm?iset, jotka el?iss?ni olin n?hnyt--voi kuinka ne olivat mielest?ni kauniit! Niiss? n?in kokonaiseen ihannetaiteen!--Pyydettiin minuakin pelaamaan, johon suostuin jos kohtakin pelolla, ett? jos joku sattuis n?kem??n ja sanois vanhemmilleni--se oli omantunnon ??ni, joka minua varoitti pahasta, vaan jota min? en totellut. Kortit sekoitettiin, jaettiin ja niin min?kin sain osani, jonka muassa ?pata-?ss?n?. Minun vuoroni oli ensin ly?d?, ja ensimm?iseksi l?in esiin ?ss?ni, tottahan se oli halvin. Kaikki nauroivat minun yksinkertaisuuttani, mutta se oli kumminkin anteeksi annettavaa; minua ruvettiin uskollisesti miehiss? opettamaan, ja ennenkuin y? oli lopussa, ei minulle piisannut yksik??n, ja valitettavasti siit? eteenp?in tiesin kyll? mik? ?ss?ll? on virka. Siit? ajasta eteenp?in en tehnyt yht??n muuta joutohetkin? ja pyh?p?ivin?, kuin l?in kortteja toisten poikain kanssa monena vuonna! Vanhemmat ihmiset eiv?t kyll? sit? suvainneet taloissa, vaan heit? v?ltettiin menem?ll? y?ksi talvella pirtteihin, kes?ll? metsiin, ja syksyin ly?tiin kortteja l?mpimiss? riihiss?. Siit? kadotuksesta pelasti minun vihdoin seuraava tapaus: Min? hankin itselleni kortit ja olin mies mielest?ni. Menimme siis er??n? pyh?n? kev?ill?, er??seen kaukaiseen riihen kortille, joukon miehiss?.
Kuka lienee ensikerran ilmoittanut vanhemmilleni, sill? he asuivat ulottuvissa, ett? siell? ly?d??n korttia ja poikanne paraana miehen?.
Kun me olimme parhaassa touhussa, isossa ympyr?ss?, riihen ovi keskell? p?yt?n?, jyr?hti halon ly?m? riihen sein??n, ja samassa tuokiossa oli ?itini er??n em?nn?n kanssa riihen ovella. Se oli niin kuin salahman isku kaikkiin, ja yksi hypp?si sinne, toinen t?nne. Enin osa t?yt?si ovea kohden, ty?nsiv?t eukot syrj??n ja niin p??siv?t karkuun. Er??n karkureista saivat eukot niskasta kiinni ja sanoivat: ?anna sukkelaan ne kortit t?nne?.--Karkulainen sanoi h?t?yksiss?ns?: ?ei minulla ole kortteja, Pekalla kortit ovat?.--Min? en tohtinut paikalta liikkua, sill? minun oli paha omatunto ja h?pe? vallanneet. Kaikkein menty? ja minun vaan j??ty?ni, rupesivat he minun kimppuuni. ?itini otti minua kauluksesta kiinni ja sanoi: ?anna sukkelaan kortit t?nne!?--Min? annoin empim?tt?. ?itini, pyh?ss? innossaan,