Elämäni | Page 5

olla hienoista kuusen ja kes?ll? nuorista katajan havoista. Leikkikaluja tehdess?ni vartuin aina paremmaksi k?sist?ni, ja rupesin tekem??n isompiakin kaluja, niinkuin lusikoita, piippuja, jotka lakeerasin, rasioita, konseloita, hakasia, h?yl?np?it?, kuontalolapoja ym., jotka ?iti kylill? vaihetteli ruokav?rkkeihin ja niin sai niill? aina jotakin. Is? ja ?iti tienasivat my?s mink? voivat, ja niin el?? kitkuteltiin, jos ei kaikesti juuri niin lihavastikaan, vaan kumminkin kerj??m?tt?.
Kertomuksestani olen kokonaan unhottanut, ett? lukemisestani vanhempani pitiv?t parhaan huolen. Jo aikaisin opettivat he minun kirjalle, ja v?h?n h?peiss?ni t?ytyy mainita, ett? olin viiden vuoden vanhana yht?l?inen lukija kuin nytkin. Aina muistan ensimm?isen kinkerimatkani omituisuutensa vuoksi. Kun pappi kirjoitti lukuani kirkon kirjaan, niin min?, h?k?le kun olin, menin h?nen olkansa ylitse katsomaan ja pyysin ett? h?n opettaisi minut kirjoittamaan.--?No, mink?t?hden sin? kirjoittamaan opetteleisit?? kysyi pappi.--?Ett? m? papiksi p??sisin?, oli vastaus.--?Mink?t?hden sin? papiksi tahtoisit?? oli taas kysymys.-- ?No, hei! kun ne hyv?? sy?v?t ja komeasti k?velev?t?, vastasin min? ?llistym?tt?. Silloin valloitti nauru koko kinkeriv?en.-- Lukukinkereill? annettiin minulle pieni? kirjasia palkinnoksi hyv?st? luvustani, josta toiset pojat minua vihasivat ja pilkkasivat, itse kun saivat toria, ja kutsuivat minua ?maisteriksi.?.
Min? olin aina rehellinen vanhemmilleni, enk? salannut heilt? mit??n, vaikka miten olisi ollut asiat, josta my?s sain pilkkaa kuulla. Kerran olin unohduttanut ulkolukuni, ja pappi k?ski sanoa ?itille terveisi?, ett?: ?Pekka on nyt mennyt laiskain luokkaan?.--Kinkereilt? tultuani kysyi ?iti: ?Mit? sinne nyt kinkereille kuuluu??--?Pastori k?ski sanoa teille terveisi?, ett? Pekka on nyt mennyt laiskain luokkaan?, vastasin min?.--Voi kuin toiset lapset hulluttelivat ja pilkkasivat minua, kun min? muka en osannut omaa puoltanikaan pit??,--kummako se oli heille, kun olivat itse vilpillisi?! Eip? niist? tullutkaan yhdest?k??n kunnollista ihmist?.
Kun kerran olen ruvennut kertomaan niist? oppilaitoksista, joita olen saanut nauttia, niin kerron perille asti. Ylemp?n? mainittu pastori oli kotonansa pit?nyt, joku aika takaperin, vapaehtoista koulua, jossa muun muassa oli kyl?n nuorukaisille opettanut kirjoitusta ja luvunlaskua. Se oli nostanut semmoisen opinhalun seurakunnan nuorukaisissa, ettei heid?n joukossaan kuulunut muutakuin: ?2 kertaa 2 on nelj?, 7 kertaa 7 on 49?, ja ?pit??k? tuossa sanassa kirjoittaa kova vai pehme? 'tee'?? j.n.e. Toistensa kirjoitusvihkoja muka tarkasteltiin sek? kauno- ett? oikokirjoituksen suhteen, ja toiset oikoivat toistensa vikoja, sill? koulu oli loppunut jo pari vuotta sitten. Taulu ja kirjoitusv?rkit oli melkein joka lapsella, ja mets?teitten varret olivat talvella kirjoitetut t?pit?yteen, ett? ne olivat niinkuin haravoidut; oppilaat olivat niihin risun nokalla kirjoittaneet mielilauseitansa, jotka kaikki eiv?t tainneet olla juuri niin siveelliselt? pohjalta kotoisin. Se oli laaja koulu se; olihan siin? vapaat kirjoitus-aineet, vapaa paperi ja kyn?, josta ei tarvinnut k?yhemm?nk??n mit??n maksaa, ja viel? siit?kin oli se merkillinen, ett? paperi tavan takaa uudistui aivan entisen veroiseksi, sopihan siihen, hevosta ajaissa, koetella. Mit?p? siit? jos hevonen kuormansa kanssa j?ttikin, oltiinhan nuoret ja juostiin j?lkiin; sen paremmin posket punoittivat.--Semmoinen koulu se oli.--
Ennenkuin menen edemm?ksi kertomuksessani, mainitsen sivumennen, mit? sellainen koulu on vaikuttanut. Aikoina viel?, joilta kertomus on, ei pidetty yht??n kalukirjoitusta, ei ainoataan huutokauppaa eik? muita kirjallisia toimia oman pit?j??n suomalaisilla asukkailla, vaan ne ty?t toimitti kaikki toisessa pit?j??ss? asuva nimismies isosta palkasta, sill? h?n otti kalukirjoituksesta ja huutokaupoista sadan ja nelj?nkymmenen markan vaiheille, kuinka asia oli; maan kauppakirjoista 2 markkaa 40 penni? j.n.e. Nyt on jo pari vuosikymment? oman kunnan miehet tehneet edelliset ty?t kolmen ja kahden kymmenen markan vaiheella, ja j?lkim?iset 50 pennill?, eik? ole sitten herrasmiest? niiss? toimissa n?hty, sill? kirjoitusmiehi? on kunnassa kosolta. Sill?kin tavoin on jo semmoisestakin koulusta ollut kymmenientuhansien markkojen voitto pit?j??llemme, lukematta mit? se muutoin on kansallishenkeen vaikuttanut, vaikka melkein yleiseen viel? tahdotaan kovin pelj?t? ?puoliherroiksi? tulemista, v?itt?in, ettei ?talonpoika tarvitse mit??n oppia?, jonka mielilauseen pohjalla vastustetaan kansakouluja ja muita oppilaitoksia.--
Siin? talossa, miss? vanhempani olivat huonemiehin?, oli poika, joka oli parhaita edell? mainitun koulun oppilaisista. Sille sanoi is?ni er??n? iltana: ?kun opetat, Junnu, tuon meid?n pojan kirjoittamaan, niin min? maksan sinulle puolen riksi??.--Junnu ihastui heti niin isosta tarjoituksesta ja kysyi innokkaasti: ?annatteko todella?? Is?ni vastasi: ?heti kun poika kirjoittaa luettavaa kirjoitusta, saat sen, jonka olen luvannut?. Hei kuinka ne keskustelut miellyttiv?t minua: ?nyth?n saan opetella kirjoittamaan, niin kuin toisetkin pojat, ja kukatiesi saan min?kin viel? ansaita puolen riksi? kirjoituksellani!?-- Se y? ei tahtonut loppua milloinkaan, niin pitk? oli se mielest?ni, sill? aamullahan jo sai koettaa. Voi kuinka se tuntui hyvin k?yv?n laatuun!--eih?n siin? ollut muuta kuin kyn?ll? ja l?kill? teki paperille koukeroita, niin--mutta oi! pitih?n se tulla semmoista, ett? sit? saattoivat muutkin lukea, se minua huolestutti!--Kun aamu tuli, ruvettiin ty?h?n. Ensimm?iseksi l?ksyksi tehtiin isot ja pienet aakkoset, ja yksikk?numerot nimisanojen kanssa, siin?h?n oli kyll?ksi. Min? tein ahneesti p?iv?n ty?t? ja illalla menin saaliini kanssa opettajani tyk?, n?ytt?m??n ty?ni hyvyytt?.--?Voi kuinka olet tehnyt rumia?, sanoi opettaja. ?Ja iso koo ja ?rr? ovat aina tehdyt v??rinp?in?, lis?si h?n, ?ja numeroissa ovat: kakkonen yl?n-alaisiaan, viitonen ja seitseminen nurinp?in; koeta vasta tehd? kirjaimet kauneimpia ja kaikki oikein p?in?, muistutti opettaja.--?No sep? nyt on kumma?, ajattelin min?, kun ei ne tulleet kelvollisia, ja niin tarkasti kun min? niit? koin tehd?!?--Toisena iltana menin taas opettajan tyk? ty?ni kanssa, ja