Elämäni | Page 4

oli suru haihtunut. L?hdin siis mainitun akan kanssa kotia koti. Yht?kaikki peloitti minua menness?ni: ?Jos ei olisikaan paremmasti asiat vanhemmillani kuin l?hteiss?k??n, niin olisi sama leikki edess?.--Mutta v?h? lukua, ei nyt saa ajatuksia niin pitk?lle p??st??, saanhan ainakin olla y?t? rakasten vanhempaini luona, ja se kannattaa?.--Ilta ja koti l?heniv?t. Tykytt?vin syd?min l?henin huonetta, jossa vanhempaini asuivat. Sielt? n?kyi valkea, olivathan siis kotona. Astuin sis?lle: is? oli p?revalkean ??ress?, puhdet?ikseen kutomassa seulanpohjaa, ansaitaksensa sill?kin jotain; ?itini kehr?si kyl?n kehruuksia. Heti kun havaitsivat minun, ihastuivat he, ett? tulin kotiin. He sanoivat kovin murehtineensa minua, kun tiesiv?t kuinka vastenmielist? minusta kerjuu oli; se kuului joltakin. ?iti tuli heti riisumaan vaateriepujani ja kylmettyneit? kenk?resujani p??lt?ni, toimitti minua l?mmittelem??n, ja kyseli matkani kuulumisia. Itku silmiss? kerroin min? hyv?t ja huonot puolet. Silloin ?iti sulki minut syliins? ja sanoi: ?Jumalan avulla ja k?ttemme ty?ll? toivomme voivamme yksiss? el??, jos ei lihavasti, niin kumminkin laillamme. Koetetaan yhdess? el??, ettei sinun tarvitse k?rsi? niin paljon pahain ihmisten sortoa ja pilkkaa. Jos emme voi yhdess? kohden el??, voimmehan ainakin kuolla?.--Se tuntui joltakin. Koti olikin rikastunut sill? aikaa, kun olin kerjuulla. Siihen aikaan oli viel? kotitarpeen viinanpoltto voimassa, ja sit? koettiin polttaa uskolti, katsomatta oliko siihen varoja taikka ei, ja silloinkin, vaikka kova k?yhyys rasitti maakuntaa. Vanhempani olivat saaneet er??st? talosta rankinsakoja, ja siihen joitakuita kappoja oikeata viljaa h?yst?ksi, ja niin olivat he leiponeet koko leipomuksen leipi?. Voi kuinka rikkaalta nyt n?ytti, kun oli omasta varasta koko vartaallinen leipi?; jos kohtakin rankinsakoisia, olivathan ne kumminkin aivan omia. Is? oli my?s jo niin parantunut, ett? kykeni ty?h?n, ja kulki er??lle talolle mets?ss? hakkaamassa. Is? oli mets?retkill??n jolloinkin pannut ansoja moniaisiin katoksiin, ja juuri sin? iltana, kun min? kotia tulin, sattunut saamaan katoksestaan metson, joka maata p?tk?tti lattialla. Voi! Kenen oli parempi olla maailmassa, kuin minun silloin oli: vanhemmat olivat hyv?t ja rakkaat, leipi? oli orrella ja leiv?n s?rvint? lattialla, ja niin olivat huomisen p?iv?n surut poistetut!
Muutoin alkoi nyt onni olla my?t?isempi. Sen talon is?nt?, jossa olimme huonemiehin?, pudotti seuraavana p?iv?n? pappilan rautakangen joen pohjaan, avantoa avatessaan, eik? saatu sit? yl?s, vaikka puoli p?iv?? yritettiin. Is?nt? sanoi viimein minulle, tarjotessani itse?ni kankea yl?s-ottamaan: ?Jos vaan saat sen kangen yl?s, niin saat vankan sangollisen potaattia?.--Se oli minulle mieluinen sana, sill? minulla oli keino muka valmiiksi mietitty kangen yl?ssaamiseksi. Juoksin siis noutamaan pitk?n saikaran, k?yden ja kivimukulan, sidoin k?yden toisen p??n saikaran p??h?n kiinni, ja kivimukulan k?yteen, parin sylen p??h?n saikaran p??st?--sill? minulla oli salainen aavistus, ett? kanki oli pohjassa pystyss?--ty?nsin joen pohjaan sen saikaran p??n, johon k?ysi oli sidottu, ja aloin sill? kiert?? avannon kohtaa. Aikani kierretty? rupesin junnaamaan yl?s, ja hei!--kanki tuli ensikerralla yl?s, ja potaattisanko oli minun. H?t?k? el??: leip??, lihaa ja potaatteja!
Vanhemmillani oli el?imin? moniaita lampaita. N?iden lampaitten elatusvaroja lis?t?ksens?, toi is? mets?st? tullessansa useinkin nuoria haapoja, ja kuori niit? iltamilla hienoiksi siepaleiksi, joita lampaat s?iv?t ahnaasti. Kerran niit? katsellessani, johtui mieleeni ruveta pukartamaan umpipuusta jotain pienen astian tapaista. Aikomisesta ty?h?n, ja huomenna minulla oli pikkuinen kiulu. Ei se ollut juuri siev?n n?k?inen, vaan sinne p?in se kumminkin oli. Illalla saatin n?ytt?? is?lle, ett? min?kin olin jotakin tehnyt. Is? katseli teostani, ja sanoi: ?rupea koittamaan ty?t?s siistimm?ksi, tee niit? enempi ja vie pappilan lapsille sitten kaupaksi?.--Min? ilolla lupasin koettaa. Huomenis-p?iv?n? toi is? mets?st? raaka-aineita nuorelle tehtailijallensa, ja min? rupesin innolla ty?h?n, jossa is? ohjaili minua. Viikon p??st? oli minulla valmisna koko joukko sievi?, umpipuusta tehtyj?, pieni? astioita, jotka hyvin sopivat lasten leikkikaluiksi. Oli lauvantaip?iv?, ja pyh? uhkasi tulla leiv?t?nn? perheeseen; mutta minulla oli kaupanhalua, l?ksin siis onneani koettelemaan pappilaan. Pappina oli silloin pit?j??ss?mme oikea k?yh?in is?, yli koko maamme tunnettu Jonas Lagus. Menin lasten tyk? ja esittelin asiaani. Lapset heti ihastuivat tuomiini kaluihin ja pyysiv?t vanhempiansa ostamaan niit? heille. Pastori kysyi: mit? min? tahtoisin --astioillani?--?Kun saisin v?h?n leip?? ja kaloja, ei ole kotona ruokaa?, vastasin min?.--Sen kuultuansa antoivat he minulle niin paljo leipi?, hyv?n joukon silakoita ja palasen lihaa, etten saattanut niit? kantamalla vied? kotiini, vaan minun t?ytyi ottaa kelkka pappilasta lainaan. P??lliseksi pyysiv?t he ett? tekisin heille viel? paljon semmoisia pieni? talous-astioita ja muita leikkikaluja, sill? pastorilla oli paljo pieni? lapsia, ja ett? rupeaisin tuomaan heille lattiahakoja kahdesti viikossa, jonka pyynn?n ilomielell? lupasin t?ytt??.
Ei kukaan liene iloisemmalla mielell? koskaan rient?nyt kotiaan, kuin min? nyt riensin, kun tiesin kevent?v?ni vanhempaini surun huomisesta p?iv?st?. Kyll?h?n se tuntui mieless?ni, etten ollut saanut kaikkea hyvyytt? ansioillani, vaan se kumminkin lohdutti mielt?ni, etten ollut sit? suoraan kerj?nnyt. Vanhempani olivat ilosta tukehtua, kun n?kiv?t mit? min? toin, ja kun kerroin kuinka minua pyydettiin tekem??n viel? lis?? astioita ja muita leikkikaluja, ja hankkimaan lattiahakoja, niin puhkesivat he kyynelsilmin kiitt?m??n pappilan v?ke?, ja min?kin sanon viel? nytkin: ?Jumala heit? siunatkoon!?
Min? rupesin kohta ty?h?n. Silloin alkoivat pappilan lapset saada pyttyj?, sankoja, kiuluja, korvoja, kirnuja, hevosia, lehmi?, lampaita j.n.e., niin ett? se ei ollut v?h?, mit? yh? v?list? vein pappilaan. Lattiahavoissa pidin my?s pappilan pari vuotta, jotka piti talvella