Elämäni | Page 3

maailmassa viel? is?nt?n???--Kukas ei tulevaisuuttansa mielihyv?ll? toivoisi hyv?ksi?--Aamulla nousivat matkamiehet niin kuin talon v?kikin yl?s, ja matkamiehet hankkivat l?ht??ns?. Yksi matkustaja oli y?n tienoona kadottanut kintaansa, ja niit? haki sek? talon v?ki ett? matkamiehet, eik? niit? l?yt?nyt kukaan. Viimein min? satuin havaitsemaan, ett? kadonneet kintaat olivat er??n kakluunin takana puitten alla. Niinkuin olisin suurenkin aarteen l?yt?nyt, sieppasin min? kintaat, ja juoksutin ne kaipaavalle matkamiehelle. Min? toivoin ett? h?n olisi ainakin hyv?stynyt, kun sai kintaansa, mutta sen sijaan ett? h?n sen olisi tehnyt, l?i h?n niin kovasti minua kasvoille, ett? lensin kintaineni p?ivineni toiseen sein??n, ja alkoi veri purskua suun, sieraimen kautta. Sit? tehdess??n kirosi h?n kauheasti, ett? ?tuo kerj?l?ispoika, sen viet?v?, oli varastanut minun kintaani?. Minun tapasi paikalla valtava itku, joka onkin ainoa turva v?h?v?kiselle, syytt?m?sti v??ryytt? k?rsiv?lle. Kaikki l?sn? olevat, sek? talonv?ki ett? matkamiehet, kauhistuivat h?nen tekoon, ja rupesivat minun puolestani vaatimaan h?nelt? hyvityst?, sill? tavalla, ett? h?n maksaisi minulle jotain, kun h?n oli niin h?vit?n ja l?i minua niin kovasti siit? hyv?st? ty?st?, ett? min? h?nen kadonneet kintaansa l?ysin. Mies oli pahemmassa kuin pulassa raivostuneen joukon keskell?, mutta ei ruvennut mihink??n maksoon--lieneek? ollut mill? maksaakaan-- vet?ysi takaperin vaan ovelle, hypp?si ulos, siell? rekeens?, l?i ruoskalla hevostaan ja niin meni. Sen tapahduttua rupesivat talonv?ki ja matkamiehet kokoilemaan minulle muutamia vaskirahoja ja antoivat ev?sleivist??n minulle useoita leiv?n puoliskoita, osoittaaksensa sill?, etteiv?t he suostuneet tuon miehen ilkitekoon. N?m?t lahjat tuntuivat minusta jonkunlaiselta, mutta liika kalliisti ostetulta hyvitykselt?; ly?nti se olisi mennyt ly?ntin?kin, mutta syytt?m?sti varkaaksi soimaaminen, se oli mielest? menem?t?n. Siit? opin sen, etten ket??n ihmist?, olipa se sitten kuka tahansa, ole syytt?nyt varkaaksi, vaikka asia todeltakin n?ytt?isi, ennenkuin se on todistettu.
Samana p?iv?n?, kun l?hdin siit? talosta, tapasin kaksi muuta tuttua kerj?l?is-poikaa, joka oli olevinaan koko lohdutus minulle, kun muitakin oli samassa kadotuksessa; p??tettiin siis l?hte? yksiss? neuvoin onneansa koettelemaan. Mutta pian havaitsin ettei t?m? uusi kumppanius ollutkaan minulle miksik??n hy?dyksi. He olivat tottuneet valehtelemaan ja n?pistelem??n, ja jos min? heit? siit? muistutin, sain kohta korvilleni. Taloissa kun oltiin, ja kun meit? k?skettiin johonkin asiaan, lykk?siv?t he tavallisesti aina asian teon minun niskoilleni, sanoen silloin aina minua vahvimmaksi; mutta kun oltiin itseksemme, silloin he antoivat minun tuta, ett? olin kehnoin. Ei tuntenut hauskalta sek??n. Kerran k?vi niin, ett? meit? ajettiin takaa varkauden t?hden, ja takaa-ajajat l?ysiv?t piippunsa toverieni lakkareista! Siin? t?ytyi minunkin, vaikka olin asiasta tiet?m?t?n, seisoa syynin alla, niinkuin kaakkiin tuomitun, ja piipun l?ydytty?--vaikka se ei h??vi ollut, vaan piippu se kumminkin oli--ottaa korvilleni niinkuin toistenkin. Kuinkas muutoin: olimmehan me kerj?l?ispoikia ja viel? varkaitakin, mit?p? me olimme yksi toistansa parempia--saada meid?n kaikkein piti!--Kun t?m? uusi seurue tuntui niin hankalasti rupeavan vaikuttamaan vastaisiin toimiini, p??tin erauta koko ?kumppaljuunista?. Kun taloudessamme ei ollut mit??n jakamista, sill? itsekullakin oli tavaransa omassa pussissaan, erkausin heist? ilman keskustelutta, siten ett? l?hdin erihaaralle heid?n tiet?m?tt?ns?. Nyt kyll? loppuivat ilkeydet v?hemm?lle, mutta taas rupesi tilani minua kovin surettamaan. N?in menness?ni talosta taloon, pyyt?en armoleip??, tapasi minun er??n? p?iv?n? erin-omainen murhe, joka ei haihtunut mill??n tavoin. Aina vaan kohosi rinnassani itsearvoni tunto siin? muodossa, ett? jos p??sisin jotenkin siihen tilaan, ett? saattaisin omalla ty?ll?ni ansaita elatukseni, eik? tarvitseisi kuulla kerj?l?ispojan nime? ja k?rsi? niin paljon syyt?nt? sortoa ja pilkkaa!--juuri n?it? miettim?ss? ollessani, tuli samaan taloon vanhempiani likell? asuva k?yh? akka, elatuksen hankkimisessa h?nkin. Heti kun n?in h?nen, valtasi murhe niin mieleni, etten voinut en?? itse?ni pid?tt??, vaan puhkesin itkuun, jota salatakseni kyt?isin taas porstuan oven taa ja vedin oven eteeni, ettei minua olisi kukaan n?hnyt. Siell? annoin kyynelteni vapaasti vuotaa, kevent??kseni syd?nt?ni.
Mutta alin-omainen niiskutukseni ei antanutkaan olla minun salassa, vaan ilmoitti ihmisille, ett? porstuan oven takana on olento, jolla ei liene asiat--ainakaan omasta mielest?ns?--oikeassa. Yksi ja toinen tuli minulta kyselem??n, mik? minua vaivasi, ja oliko kukaan tehnyt minulle pahaa? Siin? talossa ei minulle ensink??n tehty pahaa, p?invastoin olivat he hyvi? ja s??livi? ihmisi?, mutta ei sek??n auttanut; kaikki eiv?t olleet niin. Min? en saattanut itkultani vastata kyselij?ille mit??n, niin oli syd?meni t?ysi. Viimein tuli ennen mainittu k?yh? akkakin kyselem??n syyt? itkuuni, jolle suurella vaivalla ja ?nk??m?ll? sain sanotuksi taas ne kurjuutta sis?lt?v?t sanat: ?kun pit?? kerj?t??. Min? en saattanut h?nelle olla selvitt?m?tt? suruni syyt?, h?nelle, joka oli minussa surua kiihoittanut ja joka oli minusta kaikkein paras ihminen t?ll? kerralla. Kun h?n sen kuuli, sanoi h?n: ?tuo poikaraukka kuolee t?nne surusta ja ik?v?st?; l?hde minun kanssani, min? vien sinun vanhempaisi tyk? viel? t?n? iltana?.--Eiv?t kenenk??n kuoleman-alaisen sanat liene soineet paremmalta yhdellek??n murheelliselle sielulle, kuin sen k?yh?n akan sanat soivat minulle. ?Olihan nyt toivoa p??st? kotia--vanhempain luokse, joilla ei liene paljon minulle antamista eineeksi; vaan sen enempi oli heill? antaa sit?, mit? vanhemman syd?n k?tkee. Onhan vanhempain koti vissisti se paikka, jossa ei luulla minua 'varkaaksi', sill? he ovat minun opettaneet sit? v?ltt?m??n, ja he ovat minun koetelleet, voipihan sen uskoa, ett? he pit?v?t minun rehellisen? lapsenaan. Miss? olisi maailmassa heid?n vertaansa?? N?m?t ajatukset lensiv?t nopeasti p??ni ymp?ri, ja pian