sit? kuulla. ?Puhu, puhu?, kuului heti er?s ??ni joukosta, ?kerj?l?ispojat osaavat useinkin satuja?. T?m? viimeinen lause tuntui jokseenkin alentavaiselta, mutta mit?p? autti, olinhan kerj?l?ispoika, kuin olinkin. Hele?ll? lapsen ??nell? rupesin pime?st? nurkastani kertomaan vasta saatua aarrettani; se ei ollut jokap?iv?isi? kertomuksia; siin? tuli esille kuningasta, h?nen korkeaa virkamiest?ns?, pappia renkeinens?, linnoja, kummituksia, v??r?n rahan tekij?it? ja lopussa heiss?kin, vaikka niin t?rkeiss? lain rikkojissa, totuuden valoa j.n.e. Se teki kuulijoissa vaikutuksen: kirveet lakkasivat kapsahtelemasta, rukit surisemasta, kartat raasimasta, ja jokainen kuunteli uteliaasti: mik? kertomukseen lopuksi tulisi. Kertomuksen p??tytty? huudahti talon is?nt? innokkaasti: ?mutta tuosta pojasta tulee joko iso herra, taikka suuri narri, sill? h?nell? on hyv?t lahjat ja muisto niin kuin vanhalla konilla?. Mutta tuo propheetallinen ennustus ei ole toteuutunut kumminkaan p?in, sill? minusta ei ole tullut isoa eik? pient? herraa, eik? ainakaan suurta narriakaan, sill? vanhempani valvoivat kasvatustani ja katsoivat aina, ettei minuun olisi p??ssyt juurtumaan pahoja, rivoja tapoja, niinkuin valhetta, varkautta, panettelemista j.n.e. Esimerkiksi en saanut koskaan tuoda kotia, tienistill?nik??n saatuja kalujani, niin kuin vy?nlukkoja, solkia, nappeja j.n.e., ettei aina pit?nyt tehd? tili? vanhemmilleni: mist?, kelt? ja miten olin ne saanut, jota ei ollutkaan vaikea tehd?, kun oli pahaisna paitaressuna oppinut totuutta arvossa pit?m??n.--Asian selvitykseksi mainitsen sivumennen--vaikka ei se kuulu t?h?n jaksoon--kuinka tarkkaa kasvatukseni oli. Olin silloin vanhempaini tyk?n?, ja er??n talon tyt?n kanssa paimentamassa lehm?karjaa. Meill? oli ev??n? voita pikkuisessa ?karjarasiassa?, leip??, ja s?rvinn? pari pulloa maitoa, joista toinen oli minun. Tulipa meid?n tyk?mme er?s poika ja pyysi maitoa juoda. Luultavasti min? en suostunut antamaan ev?st?ni h?nelle. Silloin poika, jonka nimi oli Volmar, rupesi lakkaristaan vetelem??n lankaan pujoteltuja nappikimppuja, yhden toisensa per?st?, ja lupasi antaa minulle nappeja, jos antaisin h?nelle maitoa. Minulla ei ollut ennen ik??n ollut kaupan kalua, ja voitto kiihoitti kauppaan; ruvettiin siis rasian kannella mittaamaan maitoa pullosta ja niin sain h?nelt? toista tusinaa kirkkaita nappeja. Min? en koskaan ennen ollut saanut olla niin ison tavaraston haltijana ja siit? ilosta n?ytin heti kotia p??sty?ni tavarani vanhemmilleni, mutta minulle tuli niist? niin tihe? tili, ett? ennenkuin sain tavarani omistus-oikeuden oikein uskottavalle kannalle, sain k?yd? noutamassa mainitun talon tyt?n todistajaksi asiassa, joka todisti, ett? olin napit saanut ?Volmarilta? rehellisell? maito-kaupalla; sitten p??sin rauhaan. Siit? asti olen aina arvossa pit?nyt vanhempaini tarkkaa kasvatusta; sill? kohta j?lkeen tuli tieto, ett? Volmar olikin napit varastanut, ja ep?ilem?tt? olisin syytt?m?sti tullut varkaaksi, jos eiv?t vanhempani olisi niin tarkoin valvoneet tavarani omistus-oikeutta, ja jos ei kaupassani olisi ollut vierasta miest?. Siit? tapauksesta opin koko el?m?ni ajaksi, etten siit? my?ten ole koskaan oudolta ostanut mit??n, jos ei ole ollut vieraita miehi?.
Kah kuinka ihminen on hajamielinen! Pitih?n puhuani ensimm?isest? y?paikastani kerjuureisulla, ja nyt olen mennyt kaikenni pois aineestani!
?Enk? min? sit? sanonut, ett? kerj?l?ispojat osaavat satuja puhua?, sanoi muuan, ik??nkuin kerskataksensa oikeasta ennustuksestansa.-- ?Mutta se ei ollutkaan satu? sanoi toinen kuulija, ?mist? olet tuon kertomuksen kuullut?? kysyi h?n sitten minulta.--?Olen sen lukenut?, vastasin min?.--?Lukenut! mist??? oli usea kummasteva ja kysyv? ??ni.-- ?Kiviojan Esa is?nn?ll? on semmoinen kirja, jossa ei yksi asia ole j?rki??n loppuun astikka, vaan ennenkuin pitk?t asiat loppuivat, oli jo muitakin lyhyempi? asioita v?liss?, ja aina kun asia katkesi, oli alla: 'lis?? toisten', selvitin min? toimessani?.--?Mik? sen kirjan nimi oli?? kys?isi muuan.--?Sen oli joka toisessa lehdess? nimen?: 'Oulun Viikko-Sanomia', ja ettep? usko kuinka paljo siin? oli hupaista lukemista?, selvitin min?, kun en paremmin ymm?rt?nyt viel? sanomalehtien j?rjestyst?.--?Ne ovat aviisuja?, sanoi muuan.--?Mitenk? sen saisi sielt? lainaan?? kysyi taas joku.--?Kaikkiapa lainaan haetaankin, eih?n aviisuissa ole muuta kuin loruja; parempi kun lukee Jumalan sanaa?, sanoi taas joku joukosta.
Kun min? kuulin ett? sit? minun hyv?? kirjaani haluttiin lainaan, tarjosin min? kohta itse?ni sen hankkijaksi ja juoksin p??t?suoraan hengestyksiss? Kiviojan Esa is?nn?n tyk?. H?n oli takkavalkean ??ress? juuri lukemassa mainituista sanomista: ?kuinka kaunis ja kest?v? punamaali saadaan huoneitten ulkoseiniin;? tilaisuus n?ytti eritt?in lupaavalta. Min? en oikein tohtinut hengitt??k??n, paljaasta kunnioituksesta niin viisasta miest? kohtaan, joka omisti semmoiset tietoaarteet, odotin vaan milloin h?n lopettaisi tieteilemisens?. Sen tehty? l?henin min? ujosti is?nt?? ja pyysin ?sit? kirjaa? lainaan.-- ?Etk? sin? ole kerjuulla? Miten min? sinulle kirjani lainaisin?? lausui is?nt?.
?Nikkil?n pojat pyysiv?t sit? lainaan?, selitin min?.
?Sinneh?n min? annan ne revitt?ville?, sanoi is?nt?, l?i ?kirjansa? kiinni, painoi lakin paremmin kallelleen p??h?ns?, puhaltaa tuhahutti nokkaansa, niin kuin tapansa oli, nousi yl?s ja meni kaappinsa luo, otti avaimet, aukaisi kaappinsa ja paiskasi, ett? moksahti, ?aviisunsa? sinne, pani kaappinsa lukkoon, otti avaimen pois suulta ja niin oli p??t?s tehty. Min? palasin hyvin alakuloisena ja puoletonna y?paikkaani takaisin, jossa surumielin kerroin, ett?: Kiviojan Esa is?nt? ei antanutkaan ?kirjaansa? lainaan.--
Iltasen saatuani menin matkamiesten kanssa saunaan maata, ja taas rupesi sama katkeruus, kuin alussakin, valloittamaan mielt?ni, kun m? mietin tilaani. Viimein valloitti minun uni, joka on niin tasapuolinen, kuin kuolemakin, niin k?yhille kuin rikkaillekin, mutta molemmille rakkaampi kuin j?lkim?inen. Nukkuissani n?in unta: min? olin olevinani is?nt?n? ja kylv?vin?ni siement? suurella vainiolla omaan peltooni, joka oli hyv?ss? voimassa ja j?rjestyksess?. Her?tty?ni tuntui uneni jotenkin lohdulliselta, ja ajattelin: ?K?visk?h?n niin, ett? olisin
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.