Elämän hawainnoita VI: Rakkauden suurin uhri; Sortunut; Olkkos=Kaisa | Page 6

ja jos ei muutoin, niin tawalla semmoisella, joka warmasti woipi teid?t erottaa", jatkoi is? uhkaawasti.
"Meit? ei erota mik??n woima t?ss? maailmassa. Parasta on, is?, kun annatte suostumuksenne!" sanoi Matti surumielisesti.
"En, sit? en tee, en koskaan. Mieluummin n?kisin sinut jos kuin onnettomana, kuin yhdistettyn? kyl?n heitti?n kanssa", sanoi is? lujasti.
Matti n?ki ettei mik??n auttanut ja h?n l?hti sangen murheellisena pois tiehens?.
Tulipa wihdoin nuot asiat Kaarinan is?nkin korwiin. Monta itkua h?n itki, monta kyynelt? pudotti tytt?rens? kanssa. He itkiw?t t?m?n maailman rikkauden ja loiston w??r?? kowuutta, waltaa, tylyytt? ja sortoa, ja k?yh?n yl?nkatsetta, halweksimista, polkemista ja alentamista, jota syytt?m?sti saa k?yhyytens? t?hden alituisesti niin runsaassa m??r?ss? k?rsi?.
"Woi rakas Kaarinani! Waikeaan asemaan olet joutunut. T?m?n maailman rikkaudensuru on kuolettanut syd?men monelta ihmiselt? ja silloin se tulee kowemmaksi kuin kiwi: se ei tunne mit??n, siihen ei pysty eik? waikuta mik??n, kuollut, kowa on rikkauden sokaisema syd?n. Min? en moiti rakastettuasi, p?inwastoin kunnioitan h?nt? tunnollisena ja rehellisen? nuorukaisena. Mutta eik?h?n olisi parasta, kun kokisit wierottaa h?net pois mielest?si, sill? rikkauden wahwa wainoowa walta saapi usein suurta pahaa aikaan", puheli er??n? kertana Honka=Kristo tytt?rellens?.
"Woi rakas is?! sit? en woi, Matti on niin hyw?", sanoi Kaarina ja purskahti itkuun, ja siin? he sitten yhdess? itkiw?t s?rkyneiden syd?nten toiwotonta itkua.
Kului aikaa, mutta Matin kotiw?en syd?nten kowuus ei kulunut; yht? kowat, yht? paatuneet, yht? per??n=antamattomat oliwat ne. Kului aikaa, mutta Matin ja Kaarinan murhe ei kulunut, yht? ankara, yht? polttawa, yht? toiwoton oli se.--Kowa on paatunut syd?n, rakas on raatelewa murhe--niin on.----
Ei ollut wiel? tullut ilmi Matin ja Kaarinan liitto, kun min? ensikerran tutustuin Honka=Kriston kanssa; h?nen kuuluisat juuriteoksensa oliwat t?m?n tuttawuuden aikaansaaneet; Kaarina oli jo silloin Sanna=t?dill??n palweluksessa. Wanha, harmaap?? oli ukko jo ensi tuttawuutemme aikana. Juuriteoksia h?n punoi milloin waan w?h?nkin jaksoi, mutta h?n oli jo niin woimaton, ett? h?nen t?ytyi pitk?t ajat lew?hdytt?? w?syneit?, wanhentuneita ja runneltuja raajojansa. Er?s pikku tytt?nen oli ukkoa my?t??ns? hoitamassa; h?net oli Kaarina laittanut ja h?n antoi ruoan ohessa tyt?lle waatetta palkaksi. Usein puhui ukko suurella s??lill? Kaarinastaan ja h?nen suuresta uhraawaisuudestaan, kun h?n niin paljon n?ki waiwaa wanhan ja huonon is?ns? el?tt?misest? ja hoitamisesta. Turwe=tupa oli jo hywin wanhentunut ja sein?t oliwat paikottain kallistelleet sinne t?nne, mutta hyw? siiwo ja puhtaus wallitsi kuitenkin kaikkialla; tuwastaan arweli ukko, ett? se h?nen aikansa kest??. Puutarha oli t?ydess? woimassa ja hyw?ss? ruokossa ja kaswit rehottiwat t?ydess? kukoistuksessaan: melkeinp? kadehdin sen rehewyytt? ja hyw?? j?rjestyst?. Tuomi= ja pihlajapehkot oliwat tuuheana, pitk?n? ja korkeana riwin? turwepenkin etel?npuolisena suojana, joiden lehtewien oksien siimeksess? sen ruohoinen, wiheri? pinta tarjosi sopiwan ja wiile?n lew?hdyspaikan w?syneille raajoille.
"Kuinka te woitte t?m?n n?in hyw?ss? hoidossa ja ruokossa pit??? Tyt?st? ei ainakaan suurta apua l?hde", kysyin ukolta sinne tultuamme.
"Kaarina t?m?nkin woimassa pit??, mit?s min? polonen woisin? H?n, raukka, se kaikki t?ittens? w?list? tekee ja toimittaa. Itsen?isen? aikana on t?m? kaswitarha minulle suurena huwituksena ja tuossa turwepenkill? on niin mieluista oikaista kangistuneita j?seni?ni ja w?synytt? ruumistani. Jumala warjelkoon Kaarinaani!" selitti ukko ja kyyneleet walahtiwat h?nen silmist?ns?.
Min? mielistyin niin tuohon ukon awo= ja hell?mielisyyteen sek? kowaan kohtaloon, ett? poikkesin usein kulkeissani h?nt? terwehtim??n. H?n otti minut aina wastaan niinkuin wanhan tuttunsa; olipa niinkuin h?n olisi tullut aina silloin hieman nuoremmaksi. Noilla k?ynneill?ni oli toinenkin tarkoitus, sill? olisin halunnut n?hd? tuon ukon hyw?n Kaarinan, mutta h?n ei sattunut koskaan olemaan is?ns? luona silloin kun turwe=m?kiss? k?win ja niin j?i h?n n?kem?tt?.
Er??n? Juhannus=aamuna tai oikeimmin y?n? olin taasen asiaini t?hden matkustamassa. Olin nytkin sill? tiell?, mik? kulki noiden turwetupien kautta. Waraselta olin jo toiminut niin, ett? woisin k?yd? Honka=Kristoa terwehtim?ss?; oikeinpa syd?meni sykki ilosta, kun t?t? ajattelin. Ilma oli l?mmin, tyyni ja selke?, ainoastaan silloin t?ll?in huhahti wieno tuulenhenk?ys. Maa oli wiheri?isess? juhlapuwussaan ja puut seisoa t?yh?ttiw?t kauniine lehewine lehtineen, niinkuin t?ysiss? purjeissa olewat laiwat. Waikkei aurinko ollut wiel? noussut, oli niin waloisa, ett? olisi n?hnyt waikka kuinka hienosti painettua kirjaa lukea. Niin, eih?n Pohjolan kes?=aurinko olekaan kauan maillaan ja waloisat owat silloin sen ihanat, kirkkahat y?t ja ihana, kaunis on koko luontokin.
Seutu oli tasaista ja aukeata, ja sen wuoksi n?kyiw?t kaikki esineet jo kauwas. Olin niin waipunut luonnon ihanuuden nautintoon, etten huomannutkaan, ennenkun Honka=Kriston kaswitarhan tuomi= ja pihlajapehkot jo ilmaantuiwat silmieni eteen. Aurinko juuri kohotteli laitaansa id?st? ja se loi ik??nkuin kultauksen muutoinkin ihanan luonnon ylitse. En joutanut paljon muuta katselemaan, sill? warsinaisena silm?m??r?n?ni oli waan Honka=Kriston kaswitarhan tuomi= ja pihlajapehkot, ja se ajatus, ett? nyt ainakin saan n?hd? ukon hyw?n Kaarinan. Kehoitin kyytimiest?ni, ett? h?n ajaisi nopeammin, niin kiihke?sti paloi halun pian p??st? tuon wanhan, raajarikon yst?w?n luokse. Pian olimme niin likell?, ett? turwe=tupakin n?kyi jo aiwan selw??n.
Min? rupesin aina selwemm?sti erottamaan kaikki esineet turwe=tuwalla ja sen ymp?rist?ll?. Suureksi ihmeekseni huomasin, ett? Honka=Kristo oli jo n?in warhain ylh??ll?; h?n seisoi kaswitarhassaan turwepenkin wieress?, p?in siihen. L?hemm?ksi tultuani huomasin, ett? ukolla oli mustat housut ja liiwit p??ll? ja korkea, wanha, nukkawieru sitkohattu p??ss?; ennest??n jo tuttu puku minulle, sill? h?n k?ytti niit? aina juhlatiloissa; muutoin