Elämän hawainnoita VI: Rakkauden suurin uhri; Sortunut; Olkkos=Kaisa | Page 5

ja ylh?iselle, ja tuota turwe=tuwan Kaarinaa kohteli h?n hell?sti kuin sisartaan. H?n ei n?ytt?nyt antawan mit??n arwoa rikkaudelle, sill? h?nen syd?nt?ns? ei raskauttanut t?m?n maailman rikkauden suru; siksi oli h?n yht? yst?w?llinen k?yh?lle kuin rikkaallekin.
Matti oli paikkakunnan uljain ja siiwoin nuorukainen, ja kaikki ymp?rist?n tyt?t loiwat h?neen halukkaita silm?yksi?. Siiwo ja hiljainen luonteeltansa kun oli, oli h?n kaikkien ihmisien kanssa hyw?ss? sowussa ja tuttawuudessa; pidettiinp? h?nt? ik??nkuin kunniawieraana, milloin h?n waan tuli johonkin taloon.
H?n se jo kauan oli katsonut syd?men silm?ll? Kaarinan puoleen. En tied?, mitenk? lieneekin ollut, mutta t?m? ei aristellut noita Matin helli? silm?yksi?. Sill? tawoin oliwat he syd?nten kielten kautta olleet jo kauan tutut, waikkeiw?t he wiel? olleet toisilleen wirkanneet asiasta puolellakaan sanalla; ehk?p? siin? oli paljon syyt? Kaarinan suoranaiseen ja kylm??n, melkein halweksiwaiseen muiden h?nen ihailijainsa hylk??miseen. Mutta kun tuli kerran oli wiritetty, ja liekki ruwennut leimahtamaan, on waikea salata sit? waloa ja l?mp??, mik? liekist? l?htee, ja niinp? oli Matin ja Kaarinankin laita. Heid?n t?h?n asti mykk? syd?men kielens? puhkesi suoraksi tunnustukseksi, ja nyt tunsiwat he todelliseksi sen, mik? heill? ennen oli waan salaisena, toiwowana aawistuksena. Niin. Ensilemmen liekehtiess? eiw?t he pit?neet mit??n lukua tulewaisuudesta, kaikki hengitti waan sulaa onnea ja autuutta, kaikki muu sai tulla ja menn?, sill? se oli heille yhdentekew?.
"Woi! mit? olenkaan tehnyt, kun olen antanut syd?meni tunteet sanoiksi puhjeta?" sanoi Kaarina er??n? kertana Matille, sill? nyt alkoi tulewaisuus haamoittaa synkk?n? h?nelle.
"Mit? tarkoitatkaan noilla sanoillasi, rakas Kaarina?" sanoi Matti h?mm?styneen?.
"Olethan sin? niin rikas, ja min? olen waan Honka=Kriston--puujalan, turwe=tuwan k?yh? ja yl?nkatsottu tyt?r. Mit? sanoisiwat ihmiset yhdistyksest?mme?" pitkitti Kaarina pelokkaasti.
"?l? sit? sure yht??n. Mit? huolimme me siit?, mit? ihmiset sanowat ja arwelewat. T?m? on meid?n omien syd?ntemme asia, ja kun ne kerran yhteen sopiwat, woimme syrj?=asiain antaa menn?", wakuutteli Matti.
"Wanhempasi, kotiw?kesi?" muistutti tytt? umpimielisesti ja suru pakkasi w?kisinkin walloittamaan h?nen mielt?ns?.
"Niin, sit? en mene takaamaan, etteiw?t he woisi katsoa karsain silmin yhtymist?mme, mutta en siit?k??n huoli. He owat niin kiintyneet tawaraan, ettei muu mit??n maksa sen rinnalla heid?n mielest?ns? mit??n. Jos niinkin k?wisi, toiwon kuitenkin, ett? me woitamme senkin eteen, kun waan rakkautemme pysyy wilpitt?m?n? ja puhtaana. Minun wahwa uskoni on, ettei meit? erota mik??n, mutta sinut tahdon omakseni el?m?ss? ja kuolemassa", puheli Matti, koettaen poistaa ensim?isi? huolenpuuskia, joita alkoi kokoontua heid?n onnensa aamutaiwaalle.
"Woi, woi! mihin minun is?ni sitten joutuisi?" sanoi Kaarina yh? huolehtien.
"Is?si otamme kotiimme ja sittenp? tuolle hyw?lle wanhukselle wasta hyw?t ja murheettomat p?iw?t tulewat", sanoi Matti hilpe?sti.
"En tied?, mitenk? se on, mutta minun mieless?ni py?rii niin kummallisia tunteita, toiwoa ja pelkoa sekaisin; en koskaan ennen ole ollut niin kummallinen", sanoi Kaarina yh? synk?sti ja h?nen kauneissa silmiss??n w?l?hteli kirkkaita kyyneli?.
Matti siwalsi rakastettunsa syliins? ja pyyhki pois h?nen kyyneleens?. Siin? wannoiwat he wiel? toisillensa ikuista rakkautta, k?wi wiel? miten k?wi; sitten he erosiwat, mutta kummallakin oli niin paljon ajattelemista.
He kokiwat pit?? liittoansa muilta salassa niin kauan kuin mahdollista, mutta kauanpa ei se pysynyt huomaamatta, sill? siit? hetkest?, kun he oliwat rakkautensa toisilleen tunnustaneet, eiw?t he woineet tulla toisittaan toimeen. Siit? aiwan helposti seurasi se, ett? kussa toinen oli, siell? oli my?s toinenkin. Tuo toisiensa noudatteleminen ja se erinomaisen yst?w?llinen kohtelu, mik? heid?n w?lill??n nyt oli syntynyt, ilmaisi mit? heid?n keskens? oli tapahtunut. Kun joku sitten tahtoi heid?n omaa, suullista tunnustustaan siihen, mit? he luuliwat hawainneensa, ei kumpikaan heist? kielt?nyt, waan sanoiwat totuudessa mitenk? heid?n asiansa oliwat, ja niin lewisi tieto ymp?ri kyl??.
Mutta auta armias Jumala! kun tuo tieto tuli Kowalaisten korwiin, he nousiwat semmoiseen wimmaan, ett? olisi luullut heid?n tulleen pois j?rjelt?ns?. "Tuommoisen k?yh?n, tyhj?n, kelwottoman, yl?nkatsotun turwe=tuwan asukkaan--puujalan tytt?ren h?n toisi taloon! Se on sula mahdottomuus, h?pe? ja synti Jumalan ja ihmisten edess?. Ei suwun kunniaa ja rikkautta kerj?l?isill? ja turwe=m?keill? pidet? pystyss?", pauhasiwat ja huusiwat he yhten??n ja siin? oliwat kaikki osallisina, is?t, ?idit, weljet ja sisaret; olipa heid?n teeskennelty siweytens? nyt lopussa.
Matti ei kielt?nyt heilt?k??n syd?mens? asiaa, waan tunnusti sen julkisesti. H?nelle tuli nyt sangen raskaat ja ik?w?t ajat, sill? h?n ei kuullut nyt mit??n muuta kuin mit? raainta, ilkeint? ja syd?mett?mint? parjaamista ja haukkumista rakastetustaan ja itsest??n. Turhaksi n?ki h?n kaikki puolustuksensa ja wastaanw?ittelemisens? semmoista yliwoimaa wastaan; mykk?n? kantoi h?n raskasta taakkaansa ja k?rsi; joskus h?n waan sanoi n?m?t harwat sanat: "sep?h?n n?hd??n", tahi: "meit? ei erota mik??n woima t?ss? maailmassa".
Kowalaiset tuliwat hywin h?ijyiksi Kaarina=raukallekin. He wainosiwat, haukkuiwat ja s?ttiw?t h?nt? miten parhaiten taisiwat, ja heill? oli jokap?iw?inen tilaisuus siihen, kun kartanot oliwat niin liki toisiansa; menip? raakuus niinkin pitk?lle, ett? kiwittiw?t h?nt? huoneitten ylitse kun n?kiw?t kulkewan pihalla. Tuo teki tytt?=riewun hell?lle luonnolle kowin pahaa. H?n itki ja suri niin, ett? oli siihen paikkaan n??nty?, mutta Matistaan ei h?n woinut luopua enemmin kuin Mattikaan h?nest?, waikka wiel? mit?kin tulisi.
Er??n? kertana sanoi is? Matille: "Et saa kruunun myntti? perint??, jos et waan luowu tuosta tytt?=luntusta".
"Mit? huolin min? rikkauksista, kun waan Kaarinan saan omakseni", wastasi Matti lyhyesti.
"Mutta sinun t?ytyy kuitenkin erota h?nest?", pitkitti is?.
"Sep?h?n n?hd??n."
"Sep?h?n kyll?kin n?hd??n,