Elämän hawainnoita VI: Rakkauden suurin uhri; Sortunut; Olkkos=Kaisa | Page 4

noita kierteisi? punoksia. Ennen pitk?? tuliwat he niin taitawiksi tuossa uudessa ammatissaan, ett? Honka=Kriston juuriteokset oliwat kuuluisia laweissa piireiss?; siit? saiwat he runsaasti rahaa ja heid?n toimeentulonsa oli turwattu. Sill? tawoin he kowanonnen aikanakin luottiwat omaan itseens? ja luottamus ei pett?nyt, sill? eip? heid?n tarwinnut armoleip??n turwaantua.
Kristolla oli nyt hyw? tilaisuus neuwoa ja kaswattaa lastansa, kun ty? oli sit? laatua, ett? h?nen t?ytyi olla aina kotona. Melkeinp? h?n piti onnena tuon suuren, wasta kohdanneen onnettomuuden, joka juuri oli h?nen siihen tilaan saattanut, ett? h?n sai aina olla lapsensa luona, neuwomassa, ohjaamassa ja rakastamassa h?nt?. Pikku Kaarina puolestaan rakasti is??ns? kaikella lapsen rakkaudella ja tuo kahdenpuolinen rakkaus teki heid?n el?m?ns? niin iloiseksi ja hauskaksi matalassa majassaan.
Pikku Kaarina kaswoi ja kehittyi wuosien kuluessa ja l?heni sit? aikaa, jolloin tytt?j? ruwetaan sanomaan aikaihmisiksi. Kaunis oli pikku Kaarina lapsena ja kaswaessaan, mutta kuta enemm?n h?n l?hestyi kehittymisens? loppua, sit? kauniimmaksi h?n muodostui. Rippikoulun ij?ss? oli h?n jo kauneudellansa her?tt?nyt kaikkein huomion ja maailma tarjosi sylint?ydelt? silloin jo h?nelle niit? iloja ja leikkej? mit? sill? on antaa. Mutta Kaarinalla oli waan yksi tarkoitusper?, yksi pyrint?, nimitt?in wanhan is?ns? hoitaminen ja iloittaminen, tuon raajarikon--puujalan, joka aina niin ik?w?ll? odotti h?nen kotiintuloansa. Kaikki nuorten ilot, kemut, leikit ja kisat hylk?si h?n ehdottomasti; turwe=tupaan paloi h?nen mielens? waan, ja sinne riensikin h?n niin pian kun oli saanut w?ltt?m?tt?mimm?t teht?w?ns? suoritetuksi.
Kahdeksantoista wuotiaana oli Kaarina t?ydellisesti kehittynyt ja silloin ei yksik??n neito paikkakunnassa wet?nyt h?nelle wertaa kauneudessa. Kun siihen wiel? lis?ksi tulee kristillissiweellinen, puhdas el?m?ntapa ja sit? seuraawa siwe? k?yt?s, jotka h?ness? oliwat aina n?ht?win?, niin eip? ollut kadehtijoillakaan mit??n, mink? olisiwat woineet h?nelle moitteeksi lukea. Niin, saattaapa turwe=tuwassakin ruusuja kaswaa.
Ukko wanheni ja alkoi k?yd? ty?h?n kykenem?tt?m?ksi; paljot surut, murheet ja k?rsimiset oliwat jouduttaneet sit? melkein ennen aikaansa. heid?n w?ltt?m?tt?mimm?t el?m?ntarpeensa alkoiwat k?yd? niukaksi, ja he rupesiwat pit?m??n neuwoa tulewasta toimeentulostansa; kauan miettiw?t he sinne t?nne, mutta mit??n apukeinoa ei keksitty.
"Nyt min? tied?n, is?, mit? on teht?w?, ettemme h?t??n joutuisi", sanoi Kaarina er??n? kertana hilpe?sti.
"No, annas kuulla!" sanoi ukko.
"Minun on meneminen palwelukseen, ett? wuosipalkallani woisin teid?t el?tt??."
"Kuinka woisin sinut, rakas lapseni, n?hd? wieraan ty?ss? minun t?hteni ja kuinka woisin sinutta toimeen tulla?" sanoi ukko ik??nkuin s?ps?ht?in.
"Mutta eih?n ole muuta neuwoa, rakas is?. Ty?t? min? kyll? jaksan tehd?, sill? olenhan min? terwe ja raitis, ja sit? teen ilolla, kun ma tied?n sit? tekew?ni teid?n hyw?ksenne. Woinhan k?yd? teit? sent??n katsomassa ja sen teen niin usein kuin aika ja tilaisuus sallii; se on ainoa keino, jolla woin est?? teid?t puutokseen joutumasta", selwitteli Kaarina.
Wastoin maailman warsinaista tapaa, oli Kaarinan ?idin sisar naitu wankkaan taloon, waikka h?n oli yht? k?yh? kuin Kaarinan ?itikin oli ollut. T?m? Sanna=t?ti oli usein jo waatinut Kaarinaa palwelukseensa, mutta tytt? ei ollut hennonut hoidotta j?tt?? kiwuloista, wanhaa is??ns?, niin kauan kun he woiwat kotona ollen hankkia pienen talouden tarpeet. Tuon ?sken tapahtuneen keskustelun per?st? tuliwat he nyt siihen p??t?kseen, ett? pit?isi tarjota Kaarinan palwelusta Sanna=t?dille. T?m? tuuma oli heid?n mielest??n sit?kin sopiwampi, kun t?ti tunnettiin yleiseen siiwoksi ja hurskaaksi ihmiseksi ja kun t?din talo oli likell? heid?n m?kki?ns?, jonka wuoksi Kaarinan sopi k?yd? usein is??ns? hoitelemassa. Sanna=t?ti suostui ilolla heid?n tarjoukseensa ja ensi muutto=aikana otti h?n Kaarinan luoksensa.
Kaarina oli ty?teli?s tytt?, sill? lapsuudesta saakka oli h?n siihen tottunut. Joutuin ja kunnollisesti toimitti h?n h?nelle uskotut askareet ja sill? woitti h?n wapaita hetki?, joina h?n, t?tins? luwalla, k?wi is??ns? hoitelemassa. Wuosipalkkansa kulutti h?n kaikki is?ns? el?m?n tarpeisiin, mutta yht?kaikki k?weli h?n aina puhtaissa, eheiss? ja s??nn?llisiss? waatteissa, sill? h?n k?ytti hyw?kseen joka=ikisen lomahetken; n?htiinp? h?nen usein istuwan rukkinsa tahi kangaspuittensa taa, silloin kun muut jo oliwat maata panneet. H?nell? oli paljon ihailijoita ja imartelijoita, mutta kylm?, wieras oli h?n kaikille leperryksille, imarruksille, nuorten huwituksille ja kisoille, ja kylm?n? kaikelle sille iloisuudelle, mit? nuoruus tuopi tullessaan, h?n eli waan uhraawaista el?m??ns? is?ns? t?hden. H?nen syd?mess??n ei ollut sijaa kenellek??n--silt? ainakin n?ytti.
Aiwan siin? Sanna=t?din talon wieress?, melkein samassa kartanossa oli toinen, Kowala niminen talo. Se oli rikkain koko paikkakunnassa. Laweat, hywin hoidetut pellot antoiwat wuosittain wiljaa monta aittaa ja salwoa t?yteen, ja laweat, hein?w?t niityt tuottiwat mehew?n rawinnon lukuisalle, kiilt?w?lle karjalle. Monta miespolwea oli jo t?ss? talossa rikkautta koottu ja saatu. Rahoja oli yksi kaappi t?ynn?, toinen welkakirjoja; oli rikkautta, oli mainetta, oli arwoa ja kunniaa. Wankka oli talo--aiwan toisenlainen kuin Honka=Kriston turwe=m?kki.
Kowalassa ei ollut useampia wanhoja weljeksi?, yksin hallitsi ankara Kaaperi wankkaa ja rikasta taloansa. H?nell? oli jo useita aikaisia poikia, joista wanhimmat oliwat jo naineita miehi?. Pulskeita ja noreita oliwat Kowalan nuoret miehet kuin salon hongat, siiwoja ja hiljaisia kuin kyyhkyset--kuinkapa se muutoin olisi sopinutkaan, jos mieli oli rikkaudella saatua mainettaan ja arwoaan s?ilytt??.
Kowalan nuorin, Matti niminen poika oli wiel? naimaton. Melkein poikasesta pit?in k?wi h?n Honka=Kriston turwe=tuwassakin, ja sit? tekoa pitkitti h?n aikaisempanakin. Lieneek? h?nen mieless??n silloin jo jotain liikkunut, sit? ei tietty, mutta summa oli waan se, ett? k?yh?lle puujalka=ukolle oli h?n n?yr? ja yst?w?llinen kuin millekin rikkaalle