Elämän hawainnoita II: Waimoni; Puutteen Matti | Page 8

parane, se pahenee', ja h?n katsoi niin lempe?sti ja rukoilewasti silmiini, ett? olisi luullut kiwenkin siit? heltyw?n.
Min? olin wiel? hywin k?rtytuulella tuosta huonosti onnistuneesta Kuuselan ukon n?yryytyksest? ja wiel? enemm?n h?nen antamastaan kyydist?, sill? min? hywin tiesin, ett? tuolle Kuuselan ukon antamalle matkapassilleni naurettiin ymp?ri kyl??. Min? irtautin waimoni hiljaa itsest?ni ja sanoin: 'Ei sinun sowi olla noin usein minun herranani, eik? mestaroida ja k?rist? minulle, joka et ole tuonut taloon muuta kuin el?tett?wi?.'
Waimoni waaleni tuon kuultuaan kuoleman kalpeaksi. H?n wapisi ja horjahti askeleen--nyt toisen, sai sohwan korwasta kiinni ja sen awulla auttoi itsens? sohwalle istumaan. H?n ei wastannut puheeseeni mit??n, istui wain sohwan kannella herwotonna ja waaleana kuin palttina, ja siin? hengitt?? nykytti h?n. Min? huomasin, ett? puheeni waikutti, ja iloitsin syd?mess?ni, ett? olin arwannut oikean walttini ly?d? esille, enk? k?sitt?nyt sit?, ett? olin ly?nyt kuolettawan haawan hell??n, k?rsiw??n, lempe??n, rakkaaseen ja perheens? ja minun onneani s??liw??n--syd?meen!
Sin? iltana ei puhuttu asiasta mit??n, eik? wiel? toisenakaan. Min? elin wain entist? el?m??ni eteenkin p?in: join, kun niin sopi, tulin juowusp?iss?ni kotiin milloin wain tahdoin, eik? waimoni nurkunut minun k?yt?st?ni en?? koskaan. Hiljaisena, k?rsiw?isen? kantoi h?n raskasta taakkaa, ja min? iloitsin syd?mest?ni, ett? olin woittanut ja ett? sain h?iritsem?tt? wiett?? synnillist? ja turmiollista el?m??.
Mutta waimoni terweys rupesi nyt huononemaan p?iw? p?iw?lt? ja aika ajalta. H?n waaleni ja kuihtui kuihtumistaan, eik? h?nen sy?misest??n tullut juuri paljon mit??n. Min? kyselin usein syyt? h?nen sairaaloisuuteensa, mutta h?n sanoi wain: 'et sin?, is?, woi minua parantaa'. Min? luulin h?nt? rakastawani entisell? rakkaudella ja s??lin h?nen tilaansa. Tuohon rakkauteeni luulin olewan sen enemm?n syyt?, kun olin mielest?ni asiat nyt wasta saanut oikeaan reilaan, nimitt?in: ett? waimo taipui ehdottomasti miehens? tahtoon ja el?m?nlaatuun murkumatta, oliwatpa ne sitten hyw?t tahi pahat. Meill? oli ylt?kyll? ruokaa, rahaa ja muuta ajallista tawaraa, ja min? koetin pit?? silm?ll?, ettei h?nelt? puuttuisi mit??n el?m?n tarpeita, ja koetin laittaa h?nelle apua taloudellisissa toimissa. Mutta ei mik??n woinut wirkuttaa h?nen synkk?= ja raskasmielisyytt??n, eik? mik??n n?ytt?nyt huwittawan eik? ilahuttawan h?nt?.
Noin sai joku wuosi kuluneeksi, ja h?n synnytti taas lapsen, mutta se kuoli kohta maailmaan tultuansa.
Kun waimoni w?h?isen toipui, rupesin min? oikein todenteolla ottamaan waaria h?nen terweydest?ns?, sill? minua rupesi kauhistuttamaan ajatellessani h?nt? kuolewaksi. Mutta ulkonaista el?m??ni en min? kuitenkaan parantanut! Er??n kerran min? oikein kyynel silmiss? kyselin h?nelt? eik? h?n woisi ja saattaisi sanoa miss? h?nen wikansa ja tautinsa oikeastaan olisi? Silloin h?n otti k?dest?ni kiinni, weti sen syd?mellens? ja sanoi: 'T??ll? syd?mess?!'
Minua rupesi kalwamaan huolettomuuteni h?nen sairaudestaan, jonkat?hden esittelin, ett? l?htisimme l??k?rin luo etsim??n h?nen apuansa.
'Saa tuota koettaa, mutta ei minua woi parantaa kukaan', sanoi waimoni surullisesti.
Me l?hdimme kaupunkiin ja menimme heti er??n kuuluisan l??k?rin tyk?. H?n tutki waimoni tilaa hywin huolellisesti ja kauan; h?n tuli hywin huolekkaan n?k?iseksi, otti nuuskarasiansa, py?ritteli sit? w?liin hypeiss??n, w?liin taas seisautti sen, ja mietti miettimist??n. Kauan noin mietitty??n seisahtui h?n wakawaan ja p??tt?w??n asentoon ja sanoi: 'Niin! Tauti on waarallista laatua ja semmoinen, ett'ei sit? woi ihminen parantaa: wika on----syd?mess?'.--L??k?ri kyll? m??r?si joitakin rohtoja, joiden kanssa l?hdimme kotiin ja joita Kerttu siell? koki ottaa; mutta apua ei niist? l?htenyt.
Waimoni huononeminen k?wi hywin hitaasti, sill? hengenhaawa on kiduttawa ja pitk?llisesti tuskallinen. Taas synnytti h?n pojan, mutta se kuoli kohta syntymisens? j?lkeen niinkuin edellinenkin lapsi. Min? rupesin suremaan lastemme kuolemaa, mutta waimoni sanoi: 'Ei sinun pid?, is?, toiwoakaan, ett? meid?n lapsemme en?? tulewat niin wahwoja, ett? el?isiw?t'.
Toipui h?n wiel? laillaan siit?kin lapsiwuoteesta, ja niin elettiin taas entist? kituwaa ja surullista el?m??.
Nyt tuli se tapaus, ett? Kertun ?iti sairastui. Waikka itsekin huono ja woimaton oli Kerttu kuitenkin y?t? p?iw?? ?itins? wuoteen wieress? hell?sti waalimassa ja hoitamassa, eik? h?nt? saatu siit? pois, waikka kuinkakin olisi kehoitettu. Mummon sairaus oli kuolemaksi, ja syd?mess??n suri ja itki Kerttu ?iti?ns?.
H?nen oma tilansa tuli my?s aina arweluttawammaksi, ja h?nen murheena n?kyi yh? lis??ntyw?n. Kerran, kun h?n n?ytti olewan erinomaisen raskaalla mielell? ja sywiss? ajatuksissaan, kuulin h?nen sanowan: 'armas ?itini! Sin? olet jo p??ssyt rauhaan ja lepoon t?m?n katoowaisuuden murheita maistamasta, kohtapa tulee k?yh?, murtunut Kerttusikin per?ss?si!'
Nuo sanat lausui h?n puoli??neen, minua ollenkaan huomaamatta. Mutta ne k?wiw?t kuin puukon pistokset syd?meeni, ja salaman nuolena lensiw?t mieleeni sanat: 't??ll? syd?mess?' ja 'wika on syd?mess?'.
'Kuka on tuon syd?men haawoittanut ja wian siihen saattanut?' kysyin itselt?ni, ja wastaukseksi en saanut muuta kuin: min?, min? itse olen sen tehnyt. Min? olen pahalla, raa'alla, t?rke?ll? ja syntisell? el?m?ll?ni s?rkenyt kalleimman ja puhtaimman astian, joka koskaan on Luojan k?dest? l?htenyt. 'K?yh? Kerttusi' ja 't??ll? syd?mess?' oliwat wasarat, joilla kowa, paatunut ja tunnoton syd?meni tuli murretuksi.-- Olihan waimoni kosiessani jo sanonut: 'k?yh? on Kertun koti, ja Kerttu itse wiel? k?yhempi'. Mutta silloin min? en halweksinut h?nen k?yhyytt??n, sill? mik??n ei ollut mielest?ni h?nen wertaisensa, ja siweytt?, puhtautta, lempeytt? ja rakkautta toi h?n kyll? runsaasti tullessaan, jota min? kaipasinkin; mutta niit? en pit?nyt pyhin? enk? siin? arwossa, jossa ne olisi tullut pit??.--Juomisellani olin iskenyt haawan ensin tuohon puhtaaseen syd?meen, joka niin kauan taisteli, hehkui