Elämän hawainnoita II: Waimoni; Puutteen Matti | Page 7

kotona n?htiin tuota nyt yh? useammasti, ja yh? huolellisemmaksi k?wi waimoni. Kauan ei kumminkaan onnistunut tuo kyl?l?istenk??n pett?minen, ja kaikkialla kyl?ss? alkoi wiimein kuulua: 'Pontelan Matti on ruwennut juomaan!'
Tuosta kyl?l?isten hawainnoista saimme tiedon er??n juoruakan kautta. H?n kertoi samassa my?s Kuuselan ukon sanoneen: 'Walitettawasti on siis minun ennustukseni toteen k?ynyt!' T?m? Kuuselan ukon puhe, kun h?n toisen kerran otti puhuaksensa juomisestani, waikken ollutkaan muka mik??n juomari, k?wi minulle kaikkein enimmin wihaksi, ja min? ajattelin h?nelle oikein kostoa.
Waimolleni teki tuo huhun lewi?minen kowin kipe??. H?n puhui minulle kahdenkesken, ett? nyt alkoi asia olla aiwan auttamattomissa. 'Jos kuinkakin olisit kotona juowuksissa', sanoi h?n, 'niin min? jaksaisin sen wiel? kenties k?rsi?, mutta kun asia on jo niin laajana, ett? ihmisill? on siit? puheenainetta, niin silloin on jo miehen kunnia ja arwo ja rauha minun rinnastani mennyt'.
Tuo waimoni puhe ei ollut mielest?ni oikea, koska arwoa oli minulla mielest?ni kyll?ksi, sill? min? olin rikas ja usea kyl?l?inen oli minulle welassa. Usein kysyttiin minulta neuwoa sek? yksityisiss? ett? yhteiskunnallisissa asioissa. Kaiken tuon t?hden luulin waimollani olewan oikeuden pit?? rauhan rinnassaan.
N?in? aikoina ensi kerran yhdess?olomme aikana lensi mieleeni, ett'ei waimoni pit?isi niin paljon nureksia minua, jos kohtakin min? joskus otan tilkan mielell?ni, koska h?n ei ole kumminkaan tuonut mit??n taloon.
Nyt tapahtui wiel? se seikka, ett? Kertun is? kuoli, jonkat?hden heid?n talonsa ja muu omaisuutensa tuli my?t?w?ksi ja melkein kaikki siit? saatu hinta meni welkojen maksuksi. Heit? kun oli paljon perillisi?, ei j??nn?ksest? tullut juuri paljon mit??n osaksi. Usea tytt?rist? oli jo naimisissa, ja kaksi, jotka oliwat naimatta, meni palwelukseen; poikia ei ollutkaan kuin yksi ja se meni maailmalle. Noiden tapausten johdosta j?i Kertun ?iti aiwan turwattomaksi. Kerttu pyysi hartaasti ja lempe?sti, ett? ottaisin h?nen ?itins? hoidettawaksi ja el?tett?w?ksi kotiimme. Min? en saattanut wastustaa waimoni harrasta, n?yr?? ja oikeutettua pyynt??, sill? min? todellakin rakastin Kerttuani, koska h?n aina oli yht? lempe?, rakas ja siwe? olento ja palweli minua ja hoiti taloutta samalla alttiiksiantawaisuudella kuin ennenkin; sanalla sanoen: h?n oli kaikissa muissa suhteissa yht? rakastettawa kuin ennenkin, mutta tuossa alinomaisessa nurkumisessaan ja rukoilemisessaan, etten ryyppisi, olin min? n?kewin?ni liikoja! Kertun ?iti otettiin meille, ja Kerttu h?nt? hoiteli ja helli totisella lapsen rakkaudella, sill? mummo oli jo wanha, huono ja kiwulloinen. Mutta tuo mummon ottaminen taloomme lis?si yhden s?ikeen tuohon pirulliseen, salaiseen ajatukseeni, ett'ei Kerttu ole tuonut mit??n taloon, nimitt?in sen: muuta kuin el?tett?wi?! Kumminkaan en tuota ajatustani koskaan sanonut Kertulle, siksi oli minulla wiel? kuitenkin omaatuntoa.
Noin kului taas joku wuosi. Kerran wiiwyin koko p?iw?n kyl?ss? asioillani; siell? tulin iltap?iw?ll? taas--juowuksiin! Koska kotomatkalla tulin likelle Kuuselaa, p??si silloin kostonpyynt? tuota kielens? hillitsem?t?nt? Kuuselan ukkoa wastaan minussa walloilleen. Min? astuin horjuen tupaan, jossa ukko oli weistelem?ss? jotakin astian lautaa. Heti sis??n tultuani ?rj?sin pistelew?sti: 'se ei merkitse mit??n hyw??'.
Ukko loi minuun ter?w?n silm?yksen ja sanoi: 'mit? tuo sitten merkitsee?'
'Sit? se merkitsee, ett? min? opetan sinua ihmisten kunniaa polkemaan ja pit?m??n mahtia ihmisten juomisesta'.
'Jumalani! N?ink? kauas?' sanoi ukko ja katsoi minuun ter?w?sti.
'N?in kauas', tiuskasin h?nelle, ja wanuin kunnianarwoisen wanhuksen rinnuksiin kiinni!
Ukko oli aikoinaan tunnettu mainion wahwaksi mieheksi ja h?n oli ihan yksin kaatanut monta kontiota lyhyt= ja paksuwartisella keih??ll??n. H?n ei wastannut sanaakaan, tarttui wain wuoroonsa kiinni kauluksiini, ja silm?nr?p?yksess? olin min? kumossa kompuroimassa porrasten p??ss?! 'Perikadossa olewa h?wyt?n', lausui ukko wain portailta ja meni sitten tupaan niin rauhallisena kuin ei olisi mit??n tapahtunut. Min? nousin raiwossani yl?s hammasta purren ja nyrkkej?ni puristellen. Heristelin palata tupaan wiel? ukkoa l?ylytt?m??n, mutta nuo usean karhun painissa koetellut suonikkaat, j?ntew?t, luisewat ja wahwat k?siwarret pelottiwat minua, joiden woimasta ja uupumattomuudesta minulla oli niin tuore todistus. L?hdin siis wihap?iss?ni horjumaan toiseen taloon. Woi kuinka mielell?ni olisin suonut, ett? Kuuselan ukko olisi ollut minulle welassa, ett? olisin taloudellisesti woinut h?nelle kiusaa ja h?iri?t? saattaa. Mutta h?n oli omistansa hyw?sti toimeen tulewa el?j?, eik? siis ollut minulle eik? muillekaan welassa, jonkat?hden ei sek??n keino auttanut.
Ennen kotiintuloani oli Kerttu jo saanut tiedon kaikista noista tapauksista, sill? tuo juoruakka oli hengen kiireesti hyp?nnyt meille, Kertulle kertomaan p?iw?n tapauksia niinkuin hywi?kin asioita.
Kun min? wihdoin wiimeinkin wet?ysin kotiin, ollessani wiel? hyw?sti hujakassa, hawaitsin heti, ett? Kerttu oli waaleana, sill? waikka ei h?n antanut mit??n arwoa semmoisille juoruakoille, tiesi h?n kuitenkin, ett'eiw?t heid?n puheensa kumminkaan kaikkea per?? wailla olleet. H?n loi surullisen silm?yksen minuun ja k?ski hiljaisesti minut kamariin, ett'ei kotiw?ki olisi enn?tt?nyt huomata juowuksissa oloani. Min? tottelin, mutta kiukku oli mieless?ni.
Kamariin tultuamme tarttui Kerttu minun kaulaani, purskahti itkuun ja sanoi: 'Woi is? kulta?' (H?n sanoi minua is?ksi perhe=el?m?ss?.) Nyt sinulta on mennyt wiimeinenkin h?py ja kunnian tunto, kun julkisesti kyliss? ihmisien n?hden ajelehtelet juowuksissa ja wiel?p? teet niin rajattomia t?it?kin ett? julkeat menn? rauhattomuutta tekem??n niin kunniakkaalle wanhukselle kuin Kuuselan ukolle!--Ajattele, is? kulta, kuinka waarallinen sinun tilasi ja siin? samassa meid?nkin tilamme on, ja tee joutuin parannus! Muista waimoasi, lastasi ja muista itse?sikin, sill? warma on, ett? jos wain tuota menoa wiel? kest??, niin sin? saatat itsesi ja meid?t perikatoon. 'Joka ei